Mitä sellaista luulit lapsena mikä ei ollut oikeasti totta?

Mulle kerrottiin totena että on kummituksia. Meidän vintilläkin oli niitä. Olin aina hirveän ahdistunut jos jouduin hetkenkin olemaan yksin kotona.

Koulussa ja myöhemmin riparilla kerrottiin kovasti jostain jumalasta. 

Sit tajusin, et ne vaan vedätti.

Että kun mikroon katsoo niin saa syövän, oli jopa semmosia läpysköitä mihin tuli pääkallon kuva kun sitä piti mikron lähellä.

Mä luulin 11-vuotiaana ensimmäisen koiran saadessani, että en sure niin paljoa sen kuolemaa jos elää ainakin 10-vuotiaaksi, koska olen silloin jo aikuinen.

Koira eli 14-vuotiaaksi ja vähänpä tuolloin lapsena tiesin. Surusta tai aikuisuuden rajasta :D

Jos sanoo vaikka perkele, paholainen tulee viemään sinut.

Oma äitini sitä sanoi, että se tulee kun kutsut. Aika paska asia opettaa herkälle lapselle. 

En tiedä mitä luulin, mutta pelkäsin yhtä lastenlaulua.

Luulin, että neuvolan terveydenhoitaja hiipii öisin vakoilemassa, ketkä lapsista menee yöllä vanhempien väliin nukkumaan. Äiti oli ennen neuvolaa sanonut, että jos terveydenhoitaja kysyy, niin minun täytyy vastata, että nukun koko omassa sängyssä (meillä oli tosi tiukka ja vanhoillinen th). En siitä päivästä lähtien enää koskaan uskaltanut mennä vanhempin väliin.

Että 24 on jostain omakeksimästäni syystä se ikä jolloin sitä transformoituu AIKUISEKSI, siis lapsen mielikuvien aikuiseksi. Vieläkään en tiedä että miksi just 24.

Luulin lapsena että ihmisten asunnot ja talot säilyvät automaattisesti, ei ollut tietoa että rahan määrä vaikuttaa joutuuko muuttamaan. Jos siis on edes rahaa muuttaa. Ja että osa asunnoista on huonokuntoisia, ellei joku aktiivisesti huolla. En lapsena tiennyt että armeija, koulu ja työ ovat pakollisia, ajatteli että maapallolla on vapautta valita mitä kukin tekee. Luulin myös että ihmiset ovat henkisempiä, aikuisena järkytti kaiken maallisuus ja miten syvälle se menee. Lapsena ei ajatellut että yhteiskunnassa on hierarkioita, ajatteli että tasa-arvo ja moderni nykyaikaisuus on saavutettu.

Luulin, että maailma oli ennen mustavalkoinen. Tuli katsottua silloin jonkun mustavalkoleffan ja siitä se ajatus lähti.

Luulin että puhaltaminen jäähdyttää ruokaa koska höyry on kuumaa ja sen kuuman höyryn puhaltaminen pois saa ruuan jäähtymään.

Äiti puhui kaverilleen, että syksyllä on niin harmaata. Luulin, että se tarkoittaa samaa kuin mustavalkoleffat telkkarissa, ja olin yllättynyt kun syksyllä olikin värikästä puissa. 

Luulin että yhdynnässä tarvitsee aina käyttää kondomia, vaikka se tapahtuisi oman puolison kanssa, ettei tule tauteja. Ja luulin että lapsi tehdään niin, että kondomiin tehdään reikä ennen yhdyntää.

Uskoin ihan oikeasti että haikara toi mut. 🥲

Kekkonen olikin ihan tavallinen sukunimi.

Presidentti Kekkonen

Luulin että on vain yksi Kekkonen.

Uskoin että maskit ovat tehokas suoja koronaa vastaan. Toisin kävi..

Olen työläisperheestä. Asuttiin vuokralla, meillä ei ollut autoa, vain isä kävi töissä.

Koko lapsuuteni äitini haukkui ja puhui pahaa parempituloisista. Uskoin aivan vilpittömästi lapsena, että jos ihminen asuu omakotitalossa, omistaa kesämökin, eikä asu vuokralla, ajaa autoa jne, niin että se ihminen on ihan täysi paska, eikä sellaisten ihmisten kanssa pidä olla missään tekemisissä.

Äitini esimerkiksi kertoi, että kaikki ihmiset jotka äänestävät vaaleissa, eivät välitä köyhistä, ja sen takia ei pidä äänestää. Hän ei ainakaan koskaan äänestäisi.

Kun lukion jälkeen ilmoitin hakevani opiskelemaan sairaanhoitajaksi, kotona oli todella kireä ilmapiiri ja äiti itki, että keneen olen oikein tullut kun haihattelen tuollaista ammattia. Olisi pitänyt olla jokin tavallisempi, kuten siivooja tai lehtienjakaja. Kaupan kassakin olisi nippa nappa kelvannut.

Että aikuiset pystyvät jollain painamalla napista tai ottamalla pillerin kääntämään surun pois. Olin 4-5v kun setäni lapsi menehtyi tulipalosta ja ekaluokan kevätjuhlassa lauloimme luokan kanssa jotakin. Setä itki. Isä selitti myöhemmin, että *Sadun muisto varmaan vaan herkisti hänet ja *Pekka syö sellaisia lääkkeitä jotka tekevät paremman mielen" . Meillä eivät aikuiset koskaan itkenneet, tai en ainakaan muista.

Koska Suomessa henkilöstä tulee 18-vuotiaana täysi-ikäinen niin hänestä tulee siksi automaattisesti aikuinen ja hän alkaa myös myös käyttäytymään kuin aikuinen sinä päivänä kun hän täyttää 18. Todella väärässä olin varsinkin omalla kohdallani. Fyysisesti olin 18-vuotiaana aikuinen mutta henkisesti todellakin vielä pelkkä lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Koska Suomessa henkilöstä tulee 18-vuotiaana täysi-ikäinen niin hänestä tulee siksi automaattisesti aikuinen ja hän alkaa myös myös käyttäytymään kuin aikuinen sinä päivänä kun hän täyttää 18. Todella väärässä olin varsinkin omalla kohdallani. Fyysisesti olin 18-vuotiaana aikuinen mutta henkisesti todellakin vielä pelkkä lapsi.

Siksipä tuota ikää pitäisi nostaa 20-vuoteen sillä englannin kielessäkin numerot 13-19 päättyvät "teen" eli teini sanaan. Se kuvaa aika hyvin ihmisen teini-iän keston.