Kuinka hyvin mielenterveytesi kestäisi lapsettomuuden?
Itse jouduin kannattelemaan vanhemman henkistä terveyttä vastaamalla hänen odotuksiinsa perhe-elämästä ja elämänsisällöstä, kunnes tajusin lähteä menemään.
Kommentit (69)
Sen on pakko kun ei ole muita vaihtoehtoja. Välttelen tilanteita joissa joudun käsittelemään asiaa jollain lailla
Varmasti paremmin kun tän totaaliyh.n elämän...
Tärkeintä elämässä on ehdottomasti lapset. Rikastuttavat omaa elämääni. He ovat niin riippuvaisia minusta että tuskin muuttavat pois koskaan <3
Oman lapsen kuolema olisi pahinta.
Minun mielenterveyteni kestää juuri sen lapsettomuuden. On minun (ja syntymättömien lasteni) onni, että lapsia ei ole minulle siunaantunut.
Olen 29v. En tällä hetkellä pysty lasta kasvattamaan koska olen itse uupunutta mutta uskon voivani elää ihan hyvää elämää vaikka en saisikaan lasta ikinä. Ei ole mulle mikään must juttu, ja vauva kuumetta ei ole näkynyt.
Mulla on kaksi lasta, joten jos yhtäkkiä olisinkin lapseton, niin kaulakiikku kutsuisi, todnäk.
Vierailija kirjoitti:
Olen rakentanut elämäni lasten varaan.
Minä myös tein tulevaisuudensuunnitelmani heillä.
En ole koskaan halunnut lapsia. eikä mieheni
Siitähän se elämä vaan paranee kun ei tartte kakaroita katella.
Syntymä on kuolemantuomio, mutta tuntuu pahalta ajatella ensisijaisesti lapsen parasta eikä omaansa.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä elämässä on ehdottomasti lapset. Rikastuttavat omaa elämääni. He ovat niin riippuvaisia minusta että tuskin muuttavat pois koskaan <3
Oman lapsen kuolema olisi pahinta.
Lapsesi tulevat kuolemaan.
Sori jos spoilasin.
Mä luulen, et paremmin kuin tämän lapsiperhesotkun keskellä elämisen.
Paremmin kestää kuin lapsellisuuden
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi lasta, joten jos yhtäkkiä olisinkin lapseton, niin kaulakiikku kutsuisi, todnäk.
Minull velana taas niinpäin, että jos minulla yhtäkkiä olisinin lapsi/lapsia niin kiikkuun menisin.
Tyhmyys on lisääntymisen edellytys. Suomalaisten äo on laskenut 90-luvulta asti: https://www.ts.fi/uutiset/3786346
Noh, raskaaksi tulossani kesti aika paljon aikaa, joten siinä tuli mietittyä asiaa. Olin aika rikki ja varmasti olisin ollut loppu elämäni rikki. Vielä senkin jälkeen kun tuli raskaaksi se olo jäi pitkäksi aikaa.
Ei vain ole vaihtoehtoja niin kestettävä vain on. Kaikki mahdollinen on yritetty. Eipä tässä muutoinkaan keltään kysellä vaan elämä antaa ja se ottaa - ihan miten tahtoo. Ristinsä kullakin.
Onhan tämä ollut tosi pitkä helvetti ennen kuin aloin edes jotenkin hyväksyä. Noin vuosikymmenen kesti kaikkein pahin vaihe. Toinen vuosikymmen oli vähän helpompi. Ja nytkin se kipu aina välillä yllättää.
Joskus, niin kuin eilen ja tänään, tuntuu että olisi päässyt helpommalla elämässä, jos lasta ei olisi. Häpeän toki näitä ajoittaisia ajatuksiani. Yleisesti ottaen lapsi tietysti on ilo. Ja aikuisesta lapsesta nyt kysymys,
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan halunnut lapsia. eikä mieheni
Edustat kuitenkin vähemmistöä. Vain viidesosa naisista jää lapsettomiksi ja siihen on laskettu mukaan lapsia haluavat lapsettomat.
Olen rakentanut elämäni lasten varaan.