Uskon, ettei erästä kiinnosta, mutta...

En ymmärrä syytä halveksuntaan ja vihaan, jonka tavallaan huomaa ja aistii selvästi kyllä. Toisaalta välillä on ihan ystävällinen, mutta toisaalta taas kohtelee ikään kuin kuvittelisi minun kiinnostuksestani liikoja. Elän omaa elämääni kuitenkin pyrin kohtelemaan ihmisiä kuin he eivät olisi minulle pelkkää ilmaa. Mutta taidan jatkossa kohdella kuin ilmaa vaan. Olen yrittänyt vältellä kyseistä henkilöä sen minkä vain pystyn. Eletään kuitenkin samalla asuinalueella, joten en aio miettiä menojani sen mukaan, että en vahingossakaan törmäisi häneen.

Halveksunta on onneksi tunne hänellä-ei minulla. Kieltäydyn ottamasta sitä vastaan. Bumerangi takaisin. Ei kannata kuvitella itsestään liikoja. Oma kiinnostukseni on lopahtanut jo ajat sitten.

Miksi ihminen eivät kykene olemaan normaalisti, jos jotain jonkun kanssa säädetty ja homma ei ole edennyt sen jälkeen. Miksi ei voi olla ihan normaalisti?