Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten suunnitella loppuelämä, jos ei enää jaksa elää?
11.04.2022 |
Menetin läheisen ihmisen elämästäni, eikä elämässäni ole enää mitään järkeä tai toivoa. Kukaan sukulainen ei ole halukas olemaan minulle läheinen ihminen, olen liian tarvitseva ja seurankipeä sekä yksinäinen nyt. Olen aina ollut yksinäinen, mutta menettämäni ihminen oli oikeastaan ainoa ns. turvaverkkoni.
Olen käynyt kriisiterapiassa muutamia kertoja, mutta ei se oikeasti auta tilanteessani ja sielläkään ei saa käydä kuin muutaman kerran. Sielläkin henkilöt ovat vaihtuneet useamman kerran. Olen jo varhaiskeski-iässä, joten parisuhdettakaan en enää todennäköisesti löydä ja ystäviä on vain yksi ja hän asuu ulkomailla.
Miten suunnittelisin käytännön asiat, jos haluaisin lopettaa tämän kärsimykseni? Ei ole enää voimia nykyisenkaltaiseen elämääni.
Kommentit (24)
Miksi et löytäisi parisuhdetta? Hakemaan vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala vetämään kaljaa kaksin käsin.
En juo alkoholia, en myöskään tupakoi tms. Mietin lähinnä käytännön juttuja, kuten asunnon, tavaroitteni ja omaisuuden jakamista. En haluaisi rahojeni päätyvän todella inhottavalle ja ahneelle exälleni. Mä en jaksa elää loppuelämääni tällä tavoin, että ei ole enää läheistä ja luotettavaa ihmistä elämässä lainkaan.
Kuitenkin olisi varmaan vielä 50 vuotta elinaikaa jäljellä. Oloni on orpo ja entistäkin yksinäisempi käytännössä. En ole sellainen ihminen, josta ihmiset pitävät yleisesti, joten en onnistu tutustumaan keneenkään, eivätkä sukulaiseni pidä minusta erityisesti. Naapuritkaan eivät välttämättä edes tervehdi eli aika roskaa on elämäni.
Älä suunnittele koko loppuelämää. Ethän edes tiedä, kuinka pitkä se on. Suunnittele päivä, tai vain osa päivää kerrallaan, jos pidemmän ajanjakson suunnittelu tuntuu juuri nyt vaikealta.
Olen pahoillani puolestasi, mutta....jos asenteesi on tuollainen, niin mitään hyvää ei olekkaan odotettavissa. Nyt sinun kannattaisi miettiä että mitä voit tästä eteenpäin tehdä, et voi menneelle mitään. Ihminen pystyy mihin vaan jos on halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala vetämään kaljaa kaksin käsin.
En juo alkoholia, en myöskään tupakoi tms. Mietin lähinnä käytännön juttuja, kuten asunnon, tavaroitteni ja omaisuuden jakamista. En haluaisi rahojeni päätyvän todella inhottavalle ja ahneelle exälleni. Mä en jaksa elää loppuelämääni tällä tavoin, että ei ole enää läheistä ja luotettavaa ihmistä elämässä lainkaan.
Kuitenkin olisi varmaan vielä 50 vuotta elinaikaa jäljellä. Oloni on orpo ja entistäkin yksinäisempi käytännössä. En ole sellainen ihminen, josta ihmiset pitävät yleisesti, joten en onnistu tutustumaan keneenkään, eivätkä sukulaiseni pidä minusta erityisesti. Naapuritkaan eivät välttämättä edes tervehdi eli aika roskaa on elämäni.
Kännissä ei olisi orpo olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala vetämään kaljaa kaksin käsin.
En juo alkoholia, en myöskään tupakoi tms. Mietin lähinnä käytännön juttuja, kuten asunnon, tavaroitteni ja omaisuuden jakamista. En haluaisi rahojeni päätyvän todella inhottavalle ja ahneelle exälleni. Mä en jaksa elää loppuelämääni tällä tavoin, että ei ole enää läheistä ja luotettavaa ihmistä elämässä lainkaan.
Kuitenkin olisi varmaan vielä 50 vuotta elinaikaa jäljellä. Oloni on orpo ja entistäkin yksinäisempi käytännössä. En ole sellainen ihminen, josta ihmiset pitävät yleisesti, joten en onnistu tutustumaan keneenkään, eivätkä sukulaiseni pidä minusta erityisesti. Naapuritkaan eivät välttämättä edes tervehdi eli aika roskaa on elämäni.
Kännissä ei olisi orpo olo.
En halua humaltua, enkä tuhota elimistöäni niin kauan kuin elän. Vaikka olen muiden halveksima ihminen, niin pidän jonkun ylpeyteni edes eli en sorru päihteisiin.
Mitäpä siinä loppuelämässä sitten on enää suunnittelemista, jos ei jaksa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, mutta....jos asenteesi on tuollainen, niin mitään hyvää ei olekkaan odotettavissa. Nyt sinun kannattaisi miettiä että mitä voit tästä eteenpäin tehdä, et voi menneelle mitään. Ihminen pystyy mihin vaan jos on halua.
En pysty herättämään henkiin menettämääni läheistäni. Hän oli ainoa luotettava ihminen elämässäni. Kukaan muu ei ole koskaan edes välittänyt minusta. Ei edes oma äitini.
Myy omaisuus ja ala matkustelemaan.Elämä on muuallakin kuin vaan täällä tylsässä pohjolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä siinä loppuelämässä sitten on enää suunnittelemista, jos ei jaksa elää.
Tavaroiden järjestäminen, testamentti, hautajaisten (tai niiden pitämättömyyden) suunnittelu. En halua jättää kamalaa kaaosta sukulaisten selviteltäväksi. Mulla on esim. valtavat määrät omia vanhoja tavaroitani (suurin osa vielä pakattuina laatikoissa).
Vierailija kirjoitti:
Myy omaisuus ja ala matkustelemaan.Elämä on muuallakin kuin vaan täällä tylsässä pohjolassa.
Tämä olisi muuten ainoa aidosti motivoiva asia. Olisin onnellinen, jos saisin vaikka patikoida jossain toisella puolella maailmaa, oppia uusia kieliä, nähdä luontoa jne. Haluaisin auttaa muita ihmisiä ja eläimiä jne. Se olisi mielekästä aidosti.
Muualla maailmassa olisi enemmän sellaisia ihmisiä, joihin voisi tutustuakin ja jotka voisivat hyväksyä minutkin, vaikken muille maanmiehille ja -naisille kotimaassa kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi myydä asunto pois ainakin asap. Se kuitenkin myytäisiin pienellä voitolla heti, jos kuolisin. Turhaa täällä on asua, kun ei minusta pidetä täällä. Muutenkin olen aika turhanpäiväinen tapaus todennäköisesti.
Itsemurhaohjeita täällä tuskin kukaan alkaa jakaa. Hakisin tuossa tilanteessa sururyhmästä vertaistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kehoni ainakin materiaaliksi lääketieteellisiin kokeisiin ja leikkelymateriaaliksi opiskelijoille, niin minusta olisi jotain hyötyä edes. Olin ajautunut umpikujaan jo monta vuotta ennen läheiseni poismenoa. Olin siis eronnut ja avioliiton myötä erkaantunut aiemmista ystävistä ja läheisistä.
Sukulaisetkaan eivät enää välittäneet ja avioliitossani päähäni kohdistuneen väkivallan myötä en ole ollut aivan oma itseni parhaimmalla tavalla. Olen vain suorittanut elämää vuodesta toiseen ilman mitään suuria onnistumisia, mainetta tai kunniaa. Vaati avarakatseista ihmistä hyväksyä minut ja se menettämäni läheinen oli juuri sellainen. Muut eivät minua hyväksy, ei siis kukaan.
Kuulostat tosiaan aika takertuvalta ja muiden kautta elämääsi elävältä. Ei ole helppoa löytää tukipilaria sellaisen. Odotat, että muut tuovat ilon ja tarkoituksen elämääsi, kun sinun pitäisi löytää se itsestäsi.
Olen itse samanlainen, yhden ihmisen varassa elävä ihminen, jolla ei muuta elämää ole.
Ei ole mitään mieltä elämässä, kun on täysin yksin, eikä kukaan välitä. Olen ollut tässä needy ja avoimesti kertonut, että kaipaisin uutta ihmistä elämään. Vaan sukulaisetkin ovat vain etäisen kohteliaita tai katsovat jotenkin nenänvarttaan pitkin. Kukaan ei ojenna kättään ja ole aktiivinen suuntaani tai tarjoa tukea. Kaikilla on omat ystäväpiirinsä jo valmiiksi. En jaksa enää yrittää enempää, kun ei minua hyväksy kukaan.
Vuosia sitten olisin toivonut ystävyyttä yhdeltä ihan muulta ihmiseltä, jonka kohtasin hänen työnsä kautta, ja hänkin torjui minut. Hänellä oli kuulemma oma perhe ja omia kiireitä, niin ei voinut alkaa kaveerata kanssani tai ruveta miksikään varaäidiksi tai -tädiksi mulle. Halusi pitää välit puhtaan ammatillisina. Siinä meni sekin toivo silloin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tosiaan aika takertuvalta ja muiden kautta elämääsi elävältä. Ei ole helppoa löytää tukipilaria sellaisen. Odotat, että muut tuovat ilon ja tarkoituksen elämääsi, kun sinun pitäisi löytää se itsestäsi.
Olen itse samanlainen, yhden ihmisen varassa elävä ihminen, jolla ei muuta elämää ole.
Joo, mä olen sellainen ja ei minusta kukaan välitäkään. Olen lähes aina ollut tuskallisen yksinäinen ja tilanne vain pahenee vuosi vuodelta. Mutta ei se ole reilua, että ne olotilaani vähättelevät ovat yleensä oikeasti itse suosittuja ja aktiivisia. Esim. tietyillä sukulaisillani on isohko ystäväpiiri ja iso perhe. Ei sitten riitä aikaa kaltaiselleni oddball-l00serille.
Alue: Aihe vapaa
Ala vetämään kaljaa kaksin käsin.