Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä kaikille löytyy puoliso?
10.04.2022 |
Eikö ole vaikeaa ja osa jää puolisott a? Miten välttää se, ettei itse ole yksi heistä?
Kommentit (52)
Ei ole vaikeaa. Voi olla paljon vaikeampaa puoliso n kanssa.
M49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä kilttejä sinkku miehiä on paljon, minä kyllä ymmärrän tämän sillä olen saanut vierestä seurata naisten parin valintoja ja se ketju pieleen menneistä valinnoista kertoo kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Olemalla naisen arvoinen.
Entäs se naisen tehtävä? Odottaa nokka pystyssä sitä Ridge Forresteria?
Ei kaikille löydy.
T: Huono mies, joka tuntee aivan järjettömän upean sinkku naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemalla naisen arvoinen.
Mutta onko nainen miehen arvoinen? Monesti saa lukea naisten tilitystä pieleen menneistä avioista ja suhteista. Ei tainnut nekään naiset ollut ansaita sen parempaa?
Pitää olla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Harvemmin valitettavasti kotoa tulee kukaan "hakemaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmäytymisestä se on kiinni, sen osaa joko luontaisesti tai sitten ei, lukemalla kaunokirjallisuutta valkenee, etenkin nuorten naisten kehitystarinoissa kuvataan usein sosiaalistumisen eri vaiheita ja jos ei huvita lukea enää teini-ikäisten edesottamuksia, voi vaihtaa jollekin vieraalle kielelle, vaikkapa venäjään.
Kun tuttavia katselee, niin varmin tapa on olla nuorena liikkeellä. Silloin kaikki ovat enemmän tai vähemmän sinkkuja mukaan lukien se paras a-ryhmä. Kolmekymppisenä on jo paljon vaikeampaa. Ja itse asiassa ne teineinä tai parikymppisenä pariutuneet ovat yleensä edelleen yhdessä. Itse kuulun samaan porukkaan.
N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tuttavia katselee, niin varmin tapa on olla nuorena liikkeellä. Silloin kaikki ovat enemmän tai vähemmän sinkkuja mukaan lukien se paras a-ryhmä. Kolmekymppisenä on jo paljon vaikeampaa. Ja itse asiassa ne teineinä tai parikymppisenä pariutuneet ovat yleensä edelleen yhdessä. Itse kuulun samaan porukkaan.
Täsmälleen näin. Kaskymppisenä ja teininä se on helppoa, kaikki on uutta, kaikki ovat kiinnostuneita asiasta, ennakkoluulottomia ja innokkaita ja vaatimustaso on hyvin matala.
Kolmekymppisenä on tullut jo sen verran paljon turpiin että kaikki ovat varovaisempia ja vaativampia. Riskit alkaa olla merkittäviä.
Nelikymppisenä kaikki on jo totaalisia ihmisraunioita eikä kukaan suostu joustamaan enää missään tai ottamaan mitään riskejä tai todellakaan muuttamaan omaa toisista käytöstään mihinkään suuntaan. Kaikki on päin helvettiä ja syy siihen on vastakkaisessa sukupuolessa. Ja tähän settiin täytyy löytyä kumppaniksi on 200% täydellisesti omaa vaatimuslistaa vastaava.
50+ it's all over paitsi miehillä, heillä kun on tässä iässä yleensä aivan liikaa rahaa millä voivat ostaa kaikkea jännää
Suosittelen kehittämään itsestään toiset huomioon ottavan, monipuolisesti asioista kiinnostuneen ja sivistyneen mukavan seuraihmisen. Sillä pääsee jo pitkälle.
Kannattaa myös mennä rohkeasti ihmisten ilmoille ja laittaa itsensä likoon, vaikka rukkaset välillä saisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemalla naisen arvoinen.
Entäs se naisen tehtävä? Odottaa nokka pystyssä sitä Ridge Forresteria?
Naisen tehtävä on nykyisin elää ihan sitä omaa elämäänsä eikä miehen.
Olen aina epäillyt että meneekö moni yhteen vain yksinjäämisen välttämiseksi? Ei siis välttämättä aidosti olla ihastuneita toisiinsa?
Olen 34v ja elämäni aikana tavannut ainoastaan yhden kumppaniehdokkaan johon aidosti rakastunut ja olisin voinut viettää lppuelmän yhdessä. Eräs toinen oli tavallaan ihastus mutten ole varma olisinko hänen kanssaan yhteistä loppuelmää halunnut.
Miten niin moni voi löytää sen oiken jos näitä tulee vastaan 1-2 elämän aikana? Omalla kohdalla eka ei ollut minusta kiinnostunut ja toisen oli pakko muuttaa kauemmas, en tiedä olisiko siitäkään tullut mitään. Aika suuri riski kuitenkin ettei se ainoa johon rakastuu, tunne samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina epäillyt että meneekö moni yhteen vain yksinjäämisen välttämiseksi? Ei siis välttämättä aidosti olla ihastuneita toisiinsa?
Olen 34v ja elämäni aikana tavannut ainoastaan yhden kumppaniehdokkaan johon aidosti rakastunut ja olisin voinut viettää lppuelmän yhdessä. Eräs toinen oli tavallaan ihastus mutten ole varma olisinko hänen kanssaan yhteistä loppuelmää halunnut.
Miten niin moni voi löytää sen oiken jos näitä tulee vastaan 1-2 elämän aikana? Omalla kohdalla eka ei ollut minusta kiinnostunut ja toisen oli pakko muuttaa kauemmas, en tiedä olisiko siitäkään tullut mitään. Aika suuri riski kuitenkin ettei se ainoa johon rakastuu, tunne samoin.
Mitä väärää on siinä että ollaan yhdessä siksi että se voittaa yksinäisyyden? Eikö se juuri ole sitä aitoa rakkautta että yhdessä on parempi kuin yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina epäillyt että meneekö moni yhteen vain yksinjäämisen välttämiseksi? Ei siis välttämättä aidosti olla ihastuneita toisiinsa?
Olen 34v ja elämäni aikana tavannut ainoastaan yhden kumppaniehdokkaan johon aidosti rakastunut ja olisin voinut viettää lppuelmän yhdessä. Eräs toinen oli tavallaan ihastus mutten ole varma olisinko hänen kanssaan yhteistä loppuelmää halunnut.
Miten niin moni voi löytää sen oiken jos näitä tulee vastaan 1-2 elämän aikana? Omalla kohdalla eka ei ollut minusta kiinnostunut ja toisen oli pakko muuttaa kauemmas, en tiedä olisiko siitäkään tullut mitään. Aika suuri riski kuitenkin ettei se ainoa johon rakastuu, tunne samoin.
Mitä väärää on siinä että ollaan yhdessä siksi että se voittaa yksinäisyyden? Eikö se juuri ole sitä aitoa rakkautta että yhdessä on parempi kuin yksin?
Itse en ainakaan pystyisi olemaan yhdessä sellaisen kanssa johon ei ole aidosti ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemalla naisen arvoinen.
Mutta onko nainen miehen arvoinen? Monesti saa lukea naisten tilitystä pieleen menneistä avioista ja suhteista. Ei tainnut nekään naiset ollut ansaita sen parempaa?
Jos ei ole, niin niitähän vaan paneskellaan ja pidetään varalla.
Tiedän monia hyvin mitättömän näköisiä naisia, joilla on kaiken lisäksi v-mäinen ja ilkeä luonne ja silti heillä on kumppani. Itse koen olevani kaunis, naisellinen, ystävällinen ja lempeä luonteinen ja silti olen sinkku. Eli mitä ilkeämpi luonne, sitä helpompi löytää mies, koska ulkonäöstä se ei ainakaan näytä olevan kiinni.
Suurinta osaa ihmiskunnasta ei ole edes luotu parisuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina epäillyt että meneekö moni yhteen vain yksinjäämisen välttämiseksi? Ei siis välttämättä aidosti olla ihastuneita toisiinsa?
Olen 34v ja elämäni aikana tavannut ainoastaan yhden kumppaniehdokkaan johon aidosti rakastunut ja olisin voinut viettää lppuelmän yhdessä. Eräs toinen oli tavallaan ihastus mutten ole varma olisinko hänen kanssaan yhteistä loppuelmää halunnut.
Miten niin moni voi löytää sen oiken jos näitä tulee vastaan 1-2 elämän aikana? Omalla kohdalla eka ei ollut minusta kiinnostunut ja toisen oli pakko muuttaa kauemmas, en tiedä olisiko siitäkään tullut mitään. Aika suuri riski kuitenkin ettei se ainoa johon rakastuu, tunne samoin.
Mitä väärää on siinä että ollaan yhdessä siksi että se voittaa yksinäisyyden? Eikö se juuri ole sitä aitoa rakkautta että yhdessä on parempi kuin yksin?
Eikös tuota varten sit kannata hankkia vaikka koira?
Olemalla naisen arvoinen.