Mun ei pitäisi elää parisuhteessa

Hermo menee kattella samaa miestä vuodesta toiseen. Halusin lapsia ja niitä sain, kiitos siitä kamalasti, mutta valitettavasti kaupanpäällisinä on tuo mies, joka vie tilaa mun vaatehuoneesta.

Tympii kun se seuraa mun tekemisiä koko ajan. Joka asiassa oot selitysvelvollinen. Jopa niinkin pienistä jutuista kuin, jos siirrät jotain tavaraa kotona, se kyselee Mihin sä sen viet? Miksi sinne? Ymmärrettävää kai, mutta ärsyttää silti.

Töistäkin soittelee ja kyselee missä oon. Tekis mieli sanoa, että hittoako se sulle kuuluu! Parisuhteessa eläminen ei todellakaan sovi mulle. Lasten takia (ainakin vielä) kestän ja esitän, että hyvin menee.

Todella tympii myös sekstaaminen aina vaan saman miehen kanssa. Kaipaan sitä aikaa, kun sai iskeä jonkun ja sitten ehkä tehdä jotain aikuisten kivaa.

Puuduttavan tylsää, kun tuntee toisen niin läpikotasin. Tietää jo etukäteen mitä toinen tulee sanomaan jne.

Mutta ihan kaikista eniten raivostuttaa just tuo kyttääminen, kun ei saa kotonakaan olla niin ettei toinen kyselis koko ajan ja puuttuis tekemisiin.

Tiedän olevani itsekäs enkä sille mitään voi. Nyökkäilen ja joojottelen, kun se kertoo mulle asioistaan, mutten millään saa itseäni kiinnostumaan sen asioista. Mun mies on luonteeltaan todella pedantti ja tarkka. Joskus olis kiva mennä viettämään iltaa ulos niin ettei illankulku olis etukäteen tasan tarkkaan päätetty. Meidän KOKO ELÄMÄ on suunniteltu etukäteen.

Voisin puhua näistä miehelle muttei se muuta sitä asiaa, että mun olis parempi elää sinkkuna. En vain kestä sitä, että täällä pyörii joku kyttääjä (siltä se musta tuntuu) nurkissa.