G:Onko sinulla /-ollut kolmenkympin kriisi?

en tiedä mut kun täytyin 30 v tulin vanhaksi. on ihan eri asia olla 29 v kuin 30 v. tasan 30 v syntymäpäivästä lähtien ei enää kysytty papereita alkossa eli naamakin vanheni. 30 v tajusin myös kuinka lyhyt elämä on. ja että 60 v ei ole vanha mummo, puhumattakaan 50 vuotiaasta. lapsena sitä ajatteli että aika kuluisi aina yhtä hitaasti kuin lapsena mut nyt vanhana aika menee tosi nopeeta.

eipä juuri, en oo rupsahtanu ..vielä :), kroppakin on hyvä ja seksikkäämpi ku ikinä.



t. 30

mä oon 25, ja mulla on jo kriisi!

mutta kummasti olen tässä talven kuluessa alkanut huomaamaan muutoksia ulkokuoressa; uusia kummallisia juonteita kasvoissa (mihin meikkipuuteri jää silleen oudosti, ikäänkuin kerääntyy) ja reisissä bongasin selluliitit viime viikolla. Vähän kyllä säikahdyttää. Pitäisköhän nyt alkaa käyttää jotain rohtoja ja mömmöjä..??! Ja ikää on 33.

Kolmenkympin kriisi on henkinen kriisi, rupsahtaminen on ihan eri asia.



Mulla oli oikein kunnon kriisi. Mietin yhtä-äkkiä kaikkia valintoja elämässä ja huomasin, että jotkut ovet on jo menneet kiinni, vaikka olen vielä nuori ihminen. Järkytys. Onneksi se meni ohi. :)



Ulkonäöllisesti olen muuten paljon parempi kuin pari kolme vuotta sitten. Lapset oli silloin niin pieniä, oli raskaudenjälkeistä pömppömahaa ja yövalvomisista johtuvat silmäpussit. Nyt olen juuri sen näköinen kuin haluankin olla!

Siltoja ei ole poltettu mutta valintoja olisi pitänyt tehdä enemmänkin. Nyt paikkaillaan elämyspuolta. Lapset tehtynä ja vauvavuodet ohitse jo ja ikää 32v, ja se meikkipuuterin kerääntyminen sucks.

Tajusin että moneen asiaan ei ole enää paluuta. Ulkonäkö niistä vain yksi.