Lue keskustelun säännöt.
Miten olla loukkaantumatta/ pahoittamatta mieltään?
10.04.2022 |
Miten mieltä ohjataan olemaan loukkaantumatta kun tunteet ryöpsähtävät päälle ja jonkun teko tai sana sattuu?
Mitä silloin kuuluu ajatella?
Aina puhutaan mielensäpahoittajista ja siitä kun "nykyään loukkaannutaan kaikesta eikä mitään uskalla sanoa", niin millaisia neuvoja näille henkilöille olisi antaa, jotta he eivät loukkaantuisi?
Kommentit (44)
Hyväksy, ettet ole maailman keskipiste. Kaikki ei liity sinuun. Melkein mikään ei liity sinuun.
Ja jos silti haluat loukkaantua, niin loukkaannu ihan rauhassa, mutta ymmärrä että sinun tunteesi eivät oikeuta sinua vaatimaan yhtään mitään yhtään keneltäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hyvä aloitus, toivottavasti sitä ei poisteta.
Nähdäkseni nykyisessä loukkaantumiskulttuurissa on enemmänkin kyse itsekkyydestä. Ts. oleellista ei ole se, ettei loukkaannu, vaan se, että opetellaan kestämään sitä loukkaantumisen tunnetta. Kun nykyään on tapana kiljua heti julkisuuteen että loukkaannuin tästä ja vaadin anteeksipyyntöä ja muutosta jne. Koskaan ei voida saavuttaa sellaista tilannetta, että kukaan ei loukkaantuisi mistään, joten on parempi opetella loukkaantumisen tunteiden rakentavia käsittelytapoja, kuin pyrkiä rajoittamaan loukkaavaksi kokemiaan muiden ihmisten tekoja tai sanoja.
Ja mistähän sinä pahoitat mielesi? Kerro esimerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy, ettet ole maailman keskipiste. Kaikki ei liity sinuun. Melkein mikään ei liity sinuun.
Ja jos silti haluat loukkaantua, niin loukkaannu ihan rauhassa, mutta ymmärrä että sinun tunteesi eivät oikeuta sinua vaatimaan yhtään mitään yhtään keneltäkään.
Kiitos vastauksesta, tässä onkin paljon eri tasoja tai syvyyttä. Eli loukkaantujan ajatellaan kohdistavan ajatuksensa pääosin itseensä, syystä X. Ja loukkaantuja ajattelee myös, että kaikki ympärillä tapahtuva on joko hänen aiheuttamaa tai häneen kohdistuvaa.
Lisäksi oletetaan, että loukkaantuja odottaa muiden huomioivan hänen tunteensa ja toimivan myös niiden mukaisesti.
Näistä päätellen voisi ajatella, että loukkaantuneella on joko itsetunto-ongelmia tai vaikkapa masennusta. Jotain sellaista henkistä vaivaa, joka saa huomion jatkuvasti pyörimään oman pärjäämisen ympärillä tai että huomio kohdistuu neuroottisesti häneen itseensä
Niin tai vaihtoehtoisesti narsismia.
Henkisesti kehittyneet ihmiset eivät loukkaannu.
Kun olet päässyt ihmisyytesi ja tietoisuutesi ymmärtämisessä eteenpäin, sinulla ei ole syytä loukkaantua mistään. Ts. et koe, että sinun pitäisi reagoida mitenkään.
Nykyajan ihmisten mielensäpahoitus johtuu juuri nykyisestä pinnallisesta kulttuurista. Ei ole kuin MINÄ (iso ego) ja tämä hetki.
MMinä Lloukkaannun NNyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei onnistu mammoilta. kaikesta pitää loukkaantua. vielä toistenkin puolesta pitää loukkaantua
Vierailija kirjoitti:
Ja mistähän sinä pahoitat mielesi? Kerro esimerkkejä.
Ei ole mitään tiettyjä tapauksia nyt antaa, mutta ajatus oli pohtia tätä loukkaantumiskulttuuria ja sitä mitä asialle voisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terve itsetunto ja terve erillisyyden tunne.
Ymmärrys siitä, että meitä on monenlaisia ihmisiä, ja erilaisten elämänkokemusten ja käsityskyvyn myötä meillä on erilaisia mielipiteitä. Erilaisten mielipiteiden, näkökulmien ja asenteiden ei tarvitse uhata minun olemassaoloani, kansalaisoikeuksiani ja arvojani, koska elämme eurooppalaisessa demokratiassa.
Näin tovi sitten sellaisen sitaatin, jossa sanottiin vapaasti suomennettuna jotakuinkin näin:
”Älykkään ihmisen kanssa väitteleminen on vaikeaa, mutta typeryksen kanssa mahdotonta.”
Kysymys on väärin asetettu. Pitäisi miettiä "miten opin pääsemään yli loukkaantumisen tunteestani vastuuttamatta siitä muita?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on väärin asetettu. Pitäisi miettiä "miten opin pääsemään yli loukkaantumisen tunteestani vastuuttamatta siitä muita?"
Se alkaa onnistua, kun pyrkii sisäiseen kasvuun.
Minun on suorastaan vaikea ymmärtää, miksi joku loukkaantuu!
Minua on mahdoton loukata.
🤗
Stoalaisuus on hyvä lähtökohta. Aina ei tarvitse ajatella, että tunteet on luonnollisia ja hyviä. Osa niistä on huonoja ja ne tulisi sivuuttaa. Kieltäydy voimasta pahoin jokaisen vastoinkäymisen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy, ettet ole maailman keskipiste. Kaikki ei liity sinuun. Melkein mikään ei liity sinuun.
Ja jos silti haluat loukkaantua, niin loukkaannu ihan rauhassa, mutta ymmärrä että sinun tunteesi eivät oikeuta sinua vaatimaan yhtään mitään yhtään keneltäkään.
Kiitos vastauksesta, tässä onkin paljon eri tasoja tai syvyyttä. Eli loukkaantujan ajatellaan kohdistavan ajatuksensa pääosin itseensä, syystä X. Ja loukkaantuja ajattelee myös, että kaikki ympärillä tapahtuva on joko hänen aiheuttamaa tai häneen kohdistuvaa.
Lisäksi oletetaan, että loukkaantuja odottaa muiden huomioivan hänen tunteensa ja toimivan myös niiden mukaisesti.
Näistä päätellen voisi ajatella, että loukkaantuneella on joko itsetunto-ongelmia tai vaikkapa masennusta. Jotain sellaista henkistä vaivaa, joka saa huomion jatkuvasti pyörimään oman pärjäämisen ympärillä tai että huomio kohdistuu neuroottisesti häneen itseensä
Niin tai vaihtoehtoisesti narsismia.
Mutta tässä on myös hyvin paljon mustavalkoistamista. Suomen kulttuuri aiheuttaa ahdistusta, koska ihmiset liittää loukkaantumisen aina johonkin "vikaan" ihmisessä. Näinhän asia ei ole, me kaikki loukkaannumme joistain asioista. Ihan kaikki. Usein, jos ihminen on herkkä (mikä on siis hyvä asia) hän kokee loukkaantumistakin herkästi, mutta koska hän osaa olla myös sosiaalisesti taitavampi herkkyytensä ansiosta (näkyy esimerkiksi hienotunteisuutena puheissa), luonnollisesti hän kokee myös epäreiluuden kokemusta, kun kaikki eivät ole huomioonottavaisia ja ajattele asioita yhtä paljon ja syvällisesti.
Eli; loukkaantumiseen ei mitään huonoa itsetuntoa tms.todellakaan tarvita, kaikki me loukkaannutaan kuka mistäkin. On eroja siinä mistä sekä siinä, miten voimakkaasti loukkaantuminen koetaan.
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti kehittyneet ihmiset eivät loukkaannu.
Kun olet päässyt ihmisyytesi ja tietoisuutesi ymmärtämisessä eteenpäin, sinulla ei ole syytä loukkaantua mistään. Ts. et koe, että sinun pitäisi reagoida mitenkään.Nykyajan ihmisten mielensäpahoitus johtuu juuri nykyisestä pinnallisesta kulttuurista. Ei ole kuin MINÄ (iso ego) ja tämä hetki.
MMinä Lloukkaannun NNyt!
Tän sankempaa p a s kaa en ole tänään lukenutkaan. Ei pidä yhtään paikkaansa. Kuka väittää, että ei loukkaannu on omien suojamuuriensa ja torjuntansa vanki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stoalaisuus on hyvä lähtökohta. Aina ei tarvitse ajatella, että tunteet on luonnollisia ja hyviä. Osa niistä on huonoja ja ne tulisi sivuuttaa. Kieltäydy voimasta pahoin jokaisen vastoinkäymisen kohdalla.
Mun psykiatrinen hoitaja puhui päinvastaista. Ei ole hyviä tai huonoja tunteita, on vain tunteita ja kaikki on ok ja inhimillistä. Juttu on siinä, miten paljon ja/tai kauan niiden antaa ahdistaa.
Tunteiden tukahduttaminen ei auta pitkällä aikavälillä, vaan aiheuttaa patoutumia. On ihan ok tuntea näitä ns negatiivisia tunteita, mutta voi yrittää olla jäämättä vellomaan niissä ja joutumasta syvemälle niiden suohon.
Mitä loukkaantumisen tunteeseen tulee, niin omalla kohdalla olen päässyt siitä vuosien varrella jotenkin yli. Iän myötä itsetunto on kasvanut ja olen oppinut olemaan vapaampi ja ymmärtäväisempi. Mä en ole vastuussa siitä mitä joku muu sanoo ja tekee ja loukkaaminen kertoo enemmän niistä muista, kuin itsestäni.
Kiinnostava keskustelu. Mun pitäisi päästä yli ja olla loukkaantumatta kun esim. ulkonäköäni ja vanhemmuuttani arvostellaan. "Sun pitäis kyllä laihduttaa" (työkaveri), "toin sulle keittoa, et sä voi syödä pastaakun olet noin lihava" (äiti) tai "olet niin huono äiti että lapsesi tulevat vihaamaan sua aikuisina" (anoppi). Että miten näiden kanssa diilata, kyllähän tuollainen satuttaa. Saatan olla jopa pari viikkoa rikki noiden kommenttien takia, enkä todellakaan haluaisi olla, ja loukkaantua niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy, ettet ole maailman keskipiste. Kaikki ei liity sinuun. Melkein mikään ei liity sinuun.
Ja jos silti haluat loukkaantua, niin loukkaannu ihan rauhassa, mutta ymmärrä että sinun tunteesi eivät oikeuta sinua vaatimaan yhtään mitään yhtään keneltäkään.
Kiitos vastauksesta, tässä onkin paljon eri tasoja tai syvyyttä. Eli loukkaantujan ajatellaan kohdistavan ajatuksensa pääosin itseensä, syystä X. Ja loukkaantuja ajattelee myös, että kaikki ympärillä tapahtuva on joko hänen aiheuttamaa tai häneen kohdistuvaa.
Lisäksi oletetaan, että loukkaantuja odottaa muiden huomioivan hänen tunteensa ja toimivan myös niiden mukaisesti.
Näistä päätellen voisi ajatella, että loukkaantuneella on joko itsetunto-ongelmia tai vaikkapa masennusta. Jotain sellaista henkistä vaivaa, joka saa huomion jatkuvasti pyörimään oman pärjäämisen ympärillä tai että huomio kohdistuu neuroottisesti häneen itseensä
Niin tai vaihtoehtoisesti narsismia.
Mutta tässä on myös hyvin paljon mustavalkoistamista. Suomen kulttuuri aiheuttaa ahdistusta, koska ihmiset liittää loukkaantumisen aina johonkin "vikaan" ihmisessä. Näinhän asia ei ole, me kaikki loukkaannumme joistain asioista. Ihan kaikki. Usein, jos ihminen on herkkä (mikä on siis hyvä asia) hän kokee loukkaantumistakin herkästi, mutta koska hän osaa olla myös sosiaalisesti taitavampi herkkyytensä ansiosta (näkyy esimerkiksi hienotunteisuutena puheissa), luonnollisesti hän kokee myös epäreiluuden kokemusta, kun kaikki eivät ole huomioonottavaisia ja ajattele asioita yhtä paljon ja syvällisesti.
Eli; loukkaantumiseen ei mitään huonoa itsetuntoa tms.todellakaan tarvita, kaikki me loukkaannutaan kuka mistäkin. On eroja siinä mistä sekä siinä, miten voimakkaasti loukkaantuminen koetaan.
Sinä sanot hyväksi asiaksi ja taitavuudeksi sellaista taipumusta, joka aiheuttaa ihmiselle ahdistusta, pahoinvointia ja muihin ihmisiin kohdistuvia aggressioita ja vaatimuksia. Minä en oikein näe, mikä siinä on hyvää ja taitavuutta.
Minusta nimenomaan vaikuttaa siltä, että yrität omalla erinomaisuudellasi perustella sitä, miksi saat asettaa muille vaatimuksia. Että juuri sinun ympärilläsi pitäisi noudattaa jotain erityistä varovaisuutta ja tanssia sinun pillisi mukaan, koska olet niin herkkä ja hieno ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti kehittyneet ihmiset eivät loukkaannu.
Kun olet päässyt ihmisyytesi ja tietoisuutesi ymmärtämisessä eteenpäin, sinulla ei ole syytä loukkaantua mistään. Ts. et koe, että sinun pitäisi reagoida mitenkään.Nykyajan ihmisten mielensäpahoitus johtuu juuri nykyisestä pinnallisesta kulttuurista. Ei ole kuin MINÄ (iso ego) ja tämä hetki.
MMinä Lloukkaannun NNyt!Tän sankempaa p a s kaa en ole tänään lukenutkaan. Ei pidä yhtään paikkaansa. Kuka väittää, että ei loukkaannu on omien suojamuuriensa ja torjuntansa vanki.
Ei pidä paikkaansa. Ymmärrän, ettet tuota käsittää, mutta väärässä olet yhtä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava keskustelu. Mun pitäisi päästä yli ja olla loukkaantumatta kun esim. ulkonäköäni ja vanhemmuuttani arvostellaan. "Sun pitäis kyllä laihduttaa" (työkaveri), "toin sulle keittoa, et sä voi syödä pastaakun olet noin lihava" (äiti) tai "olet niin huono äiti että lapsesi tulevat vihaamaan sua aikuisina" (anoppi). Että miten näiden kanssa diilata, kyllähän tuollainen satuttaa. Saatan olla jopa pari viikkoa rikki noiden kommenttien takia, enkä todellakaan haluaisi olla, ja loukkaantua niistä.
Auts, olen pahoillani, että sinua on satutettu sanoilla.
Voisitko ajatella heidät rajallisina olentoina, jotka eivät ymmärrä oman toimintansa haitallisuutta? Ja voisitko mitenkään oman turvallisuutesi nimissä karttaa näiden ihmisten seuraa?
.