Miten olla loukkaantumatta/ pahoittamatta mieltään?

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava keskustelu. Mun pitäisi päästä yli ja olla loukkaantumatta kun esim. ulkonäköäni ja vanhemmuuttani arvostellaan. "Sun pitäis kyllä laihduttaa" (työkaveri), "toin sulle keittoa, et sä voi syödä pastaakun olet noin lihava" (äiti) tai "olet niin huono äiti että lapsesi tulevat vihaamaan sua aikuisina" (anoppi). Että miten näiden kanssa diilata, kyllähän tuollainen satuttaa. Saatan olla jopa pari viikkoa rikki noiden kommenttien takia, enkä todellakaan haluaisi olla, ja loukkaantua niistä.

Sulla on kaikki syy loukkaantua noin tökeröistä, empatiakyvyttömistä heitoista. Aseta kuitenkin rajat, sano, että et kuuntele tollaisia enää yhtään ja itse kysyisin myös oletko koskaan miettinyt, miltä toisesta tuntuu, kun sanot tollaisia asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava keskustelu. Mun pitäisi päästä yli ja olla loukkaantumatta kun esim. ulkonäköäni ja vanhemmuuttani arvostellaan. "Sun pitäis kyllä laihduttaa" (työkaveri), "toin sulle keittoa, et sä voi syödä pastaakun olet noin lihava" (äiti) tai "olet niin huono äiti että lapsesi tulevat vihaamaan sua aikuisina" (anoppi). Että miten näiden kanssa diilata, kyllähän tuollainen satuttaa. Saatan olla jopa pari viikkoa rikki noiden kommenttien takia, enkä todellakaan haluaisi olla, ja loukkaantua niistä.

Sulla on kaikki syy loukkaantua noin tökeröistä, empatiakyvyttömistä heitoista. Aseta kuitenkin rajat, sano, että et kuuntele tollaisia enää yhtään ja itse kysyisin myös oletko koskaan miettinyt, miltä toisesta tuntuu, kun sanot tollaisia asioita?

Näin on. Kyllä tuo kuulostaa siltä, että ihan tarkoituksella yritetään loukata. Parin viikonkin velloominen jossain yksittäisessä tökerössä kommentissa kuulostaa kuitenkin aika äärimmäiseltä. Tuon henkilön tulisi jotenkin vahvistaa itsetuntoaan niin, että hän pystyisi jättämään ala-arvoiset heitot taakseen ja tiedostamaan että on ihan hyvä äiti ja että hänen kehonsa on liikakiloineenkin kauneinta, mitä hänellä on.

Kannattaa lukea Anthony de Mellon Havahtuminen.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea Anthony de Mellon Havahtuminen.

Moni on tätä suositellut, joten luin. Ja se oli ihan hirveätä p*skaa! Kiersi jotenkin kuin kissa kuumaa puuroa, muttei koskaan päässyt asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea Anthony de Mellon Havahtuminen.

Moni on tätä suositellut, joten luin. Ja se oli ihan hirveätä p*skaa! Kiersi jotenkin kuin kissa kuumaa puuroa, muttei koskaan päässyt asiaan. 

Tämä! Tuli mieleen joku tv-shop mainos jossa koko ajan vihjaillaan jostain megatarjouksesta, jota ei ikinä tule.

Hyvä ketju.

Olen harvoin loukkaantuvaa sorttia, enkä koe ihmisten olevan itselleni juuri milloinkaan tahalleen ilkeitä. Jos kuitenkin loukkaannun, se tulee tunteesta että minut koetaan huonommaksi kuin joku muu, jossain tilanteessa. Minulla on ajoittain heikko itsetunto siis.

Silloin auttaa ajatella omaa sekä muiden ihmisten rajallisuutta. Myös sitä, että jokainen on vapaa näkemään asiat ja ihmiset omalla tavallaan ja heillä on siihen omat sisäiset syynsä. Niillä on harvoin suoraan mitään tekemistä minun kanssa eikä niiden pidä myöskään antaa määritellä minua ihmisenä.

Jos joku teoillaan ja/tai sanoillaan satuttaa, en ala valehtelemaan, ettei sattuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksy, ettet ole maailman keskipiste. Kaikki ei liity sinuun. Melkein mikään ei liity sinuun.

Ja jos silti haluat loukkaantua, niin loukkaannu ihan rauhassa, mutta ymmärrä että sinun tunteesi eivät oikeuta sinua vaatimaan yhtään mitään yhtään keneltäkään.

Kiitos vastauksesta, tässä onkin paljon eri tasoja tai syvyyttä.  Eli loukkaantujan ajatellaan kohdistavan ajatuksensa pääosin itseensä, syystä X.  Ja loukkaantuja ajattelee myös, että kaikki ympärillä tapahtuva on joko hänen aiheuttamaa tai häneen kohdistuvaa. 

Lisäksi oletetaan, että loukkaantuja odottaa muiden huomioivan hänen tunteensa ja toimivan myös niiden mukaisesti. 

Näistä päätellen voisi ajatella, että loukkaantuneella on joko itsetunto-ongelmia tai vaikkapa masennusta. Jotain sellaista henkistä vaivaa, joka saa huomion jatkuvasti pyörimään oman pärjäämisen ympärillä tai että huomio kohdistuu neuroottisesti häneen itseensä

Niin tai vaihtoehtoisesti narsismia.

Mutta tässä on myös hyvin paljon mustavalkoistamista. Suomen kulttuuri aiheuttaa ahdistusta, koska ihmiset liittää loukkaantumisen aina johonkin "vikaan" ihmisessä. Näinhän asia ei ole, me kaikki loukkaannumme joistain asioista. Ihan kaikki. Usein, jos ihminen on herkkä (mikä on siis hyvä asia) hän kokee loukkaantumistakin herkästi, mutta koska hän osaa olla myös sosiaalisesti taitavampi herkkyytensä ansiosta (näkyy esimerkiksi hienotunteisuutena puheissa), luonnollisesti hän kokee myös epäreiluuden kokemusta, kun kaikki eivät ole huomioonottavaisia ja ajattele asioita yhtä paljon ja syvällisesti.

Eli; loukkaantumiseen ei mitään huonoa itsetuntoa tms.todellakaan tarvita, kaikki me loukkaannutaan kuka mistäkin. On eroja siinä mistä sekä siinä, miten voimakkaasti loukkaantuminen koetaan.

Tätä juuri tarkoitin kun puhuin itsekeskeisyydestä. Sinä et tiedä, kuinka paljon tai syvällisesti muut ovat ajatelleet, ei siis kannata tehdä olettamuksia. Sitä paitsi herkkyys itsessään ei ole hyvä tai huono asia. Se on vain yksi ominaisuus muiden joukossa. Ovatko esim. ruskeat hiukset hyvä vai huono asia?

Vierailija kirjoitti:

Stoalaisuus on hyvä lähtökohta. Aina ei tarvitse ajatella, että tunteet on luonnollisia ja hyviä. Osa niistä on huonoja ja ne tulisi sivuuttaa. Kieltäydy voimasta pahoin jokaisen vastoinkäymisen kohdalla.

Toimiiko tuo oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksy, ettet ole maailman keskipiste. Kaikki ei liity sinuun. Melkein mikään ei liity sinuun.

Ja jos silti haluat loukkaantua, niin loukkaannu ihan rauhassa, mutta ymmärrä että sinun tunteesi eivät oikeuta sinua vaatimaan yhtään mitään yhtään keneltäkään.

Kiitos vastauksesta, tässä onkin paljon eri tasoja tai syvyyttä.  Eli loukkaantujan ajatellaan kohdistavan ajatuksensa pääosin itseensä, syystä X.  Ja loukkaantuja ajattelee myös, että kaikki ympärillä tapahtuva on joko hänen aiheuttamaa tai häneen kohdistuvaa. 

Lisäksi oletetaan, että loukkaantuja odottaa muiden huomioivan hänen tunteensa ja toimivan myös niiden mukaisesti. 

Näistä päätellen voisi ajatella, että loukkaantuneella on joko itsetunto-ongelmia tai vaikkapa masennusta. Jotain sellaista henkistä vaivaa, joka saa huomion jatkuvasti pyörimään oman pärjäämisen ympärillä tai että huomio kohdistuu neuroottisesti häneen itseensä

Niin tai vaihtoehtoisesti narsismia.

Mutta tässä on myös hyvin paljon mustavalkoistamista. Suomen kulttuuri aiheuttaa ahdistusta, koska ihmiset liittää loukkaantumisen aina johonkin "vikaan" ihmisessä. Näinhän asia ei ole, me kaikki loukkaannumme joistain asioista. Ihan kaikki. Usein, jos ihminen on herkkä (mikä on siis hyvä asia) hän kokee loukkaantumistakin herkästi, mutta koska hän osaa olla myös sosiaalisesti taitavampi herkkyytensä ansiosta (näkyy esimerkiksi hienotunteisuutena puheissa), luonnollisesti hän kokee myös epäreiluuden kokemusta, kun kaikki eivät ole huomioonottavaisia ja ajattele asioita yhtä paljon ja syvällisesti.

Eli; loukkaantumiseen ei mitään huonoa itsetuntoa tms.todellakaan tarvita, kaikki me loukkaannutaan kuka mistäkin. On eroja siinä mistä sekä siinä, miten voimakkaasti loukkaantuminen koetaan.

Sinä sanot hyväksi asiaksi ja taitavuudeksi sellaista taipumusta, joka aiheuttaa ihmiselle ahdistusta, pahoinvointia ja muihin ihmisiin kohdistuvia aggressioita ja vaatimuksia. Minä en oikein näe, mikä siinä on hyvää ja taitavuutta.

Minusta nimenomaan vaikuttaa siltä, että yrität omalla erinomaisuudellasi perustella sitä, miksi saat asettaa muille vaatimuksia. Että juuri sinun ympärilläsi pitäisi noudattaa jotain erityistä varovaisuutta ja tanssia sinun pillisi mukaan, koska olet niin herkkä ja hieno ihminen.

Whaaaaat ! Nyt oli sellaiset ylitulkinnat, että oksat pois! Mistä ihmeestä sä edes puhut? Lue Juhani Mattilan kirja aiheesta ja lopeta kuvittelu, että voisit tulkita noin sakeaa kakkaa aiemmasta kirjoituksestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava keskustelu. Mun pitäisi päästä yli ja olla loukkaantumatta kun esim. ulkonäköäni ja vanhemmuuttani arvostellaan. "Sun pitäis kyllä laihduttaa" (työkaveri), "toin sulle keittoa, et sä voi syödä pastaakun olet noin lihava" (äiti) tai "olet niin huono äiti että lapsesi tulevat vihaamaan sua aikuisina" (anoppi). Että miten näiden kanssa diilata, kyllähän tuollainen satuttaa. Saatan olla jopa pari viikkoa rikki noiden kommenttien takia, enkä todellakaan haluaisi olla, ja loukkaantua niistä.

Sulla on kaikki syy loukkaantua noin tökeröistä, empatiakyvyttömistä heitoista. Aseta kuitenkin rajat, sano, että et kuuntele tollaisia enää yhtään ja itse kysyisin myös oletko koskaan miettinyt, miltä toisesta tuntuu, kun sanot tollaisia asioita?

Näin on. Kyllä tuo kuulostaa siltä, että ihan tarkoituksella yritetään loukata. Parin viikonkin velloominen jossain yksittäisessä tökerössä kommentissa kuulostaa kuitenkin aika äärimmäiseltä. Tuon henkilön tulisi jotenkin vahvistaa itsetuntoaan niin, että hän pystyisi jättämään ala-arvoiset heitot taakseen ja tiedostamaan että on ihan hyvä äiti ja että hänen kehonsa on liikakiloineenkin kauneinta, mitä hänellä on.

Argh, kyse on tunteiden säätelystä ja käsittelystä eikä aina siitä hemmetin itsetunnosta.

Moni täällä suosittelee älyllistämistä loukkaantumisen käsittelyyn. Se vaan ei useinkaan riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksy, ettet ole maailman keskipiste. Kaikki ei liity sinuun. Melkein mikään ei liity sinuun.

Ja jos silti haluat loukkaantua, niin loukkaannu ihan rauhassa, mutta ymmärrä että sinun tunteesi eivät oikeuta sinua vaatimaan yhtään mitään yhtään keneltäkään.

Kiitos vastauksesta, tässä onkin paljon eri tasoja tai syvyyttä.  Eli loukkaantujan ajatellaan kohdistavan ajatuksensa pääosin itseensä, syystä X.  Ja loukkaantuja ajattelee myös, että kaikki ympärillä tapahtuva on joko hänen aiheuttamaa tai häneen kohdistuvaa. 

Lisäksi oletetaan, että loukkaantuja odottaa muiden huomioivan hänen tunteensa ja toimivan myös niiden mukaisesti. 

Näistä päätellen voisi ajatella, että loukkaantuneella on joko itsetunto-ongelmia tai vaikkapa masennusta. Jotain sellaista henkistä vaivaa, joka saa huomion jatkuvasti pyörimään oman pärjäämisen ympärillä tai että huomio kohdistuu neuroottisesti häneen itseensä

Niin tai vaihtoehtoisesti narsismia.

Mutta tässä on myös hyvin paljon mustavalkoistamista. Suomen kulttuuri aiheuttaa ahdistusta, koska ihmiset liittää loukkaantumisen aina johonkin "vikaan" ihmisessä. Näinhän asia ei ole, me kaikki loukkaannumme joistain asioista. Ihan kaikki. Usein, jos ihminen on herkkä (mikä on siis hyvä asia) hän kokee loukkaantumistakin herkästi, mutta koska hän osaa olla myös sosiaalisesti taitavampi herkkyytensä ansiosta (näkyy esimerkiksi hienotunteisuutena puheissa), luonnollisesti hän kokee myös epäreiluuden kokemusta, kun kaikki eivät ole huomioonottavaisia ja ajattele asioita yhtä paljon ja syvällisesti.

Eli; loukkaantumiseen ei mitään huonoa itsetuntoa tms.todellakaan tarvita, kaikki me loukkaannutaan kuka mistäkin. On eroja siinä mistä sekä siinä, miten voimakkaasti loukkaantuminen koetaan.

Sinä sanot hyväksi asiaksi ja taitavuudeksi sellaista taipumusta, joka aiheuttaa ihmiselle ahdistusta, pahoinvointia ja muihin ihmisiin kohdistuvia aggressioita ja vaatimuksia. Minä en oikein näe, mikä siinä on hyvää ja taitavuutta.

Minusta nimenomaan vaikuttaa siltä, että yrität omalla erinomaisuudellasi perustella sitä, miksi saat asettaa muille vaatimuksia. Että juuri sinun ympärilläsi pitäisi noudattaa jotain erityistä varovaisuutta ja tanssia sinun pillisi mukaan, koska olet niin herkkä ja hieno ihminen.

Kaltaisesi ihmiset ovat sokeita normaalille herkkyydelle.  On selvää, että enemmistö ihmisistä on herkkyydeltään keskitasolla, jos ajatellaan, että ääripäissä on todella herkät ja toisessa päässä ne, jotka eivät ole laisinkaan herkkiä.  Keskitaso siis käytännössä määrittää normit ja ne muodostuvatkin kuin luonnostaan niille, jotka ovat sopivan herkkiä;  joistakin asioista on ymmärrettävää loukkaantua ja joistakin ei. Ja näiden asioiden rajoja on ääripäiden vaikea ymmärtää.  Keskitason herkkyydellä varustetut saavat vapaasti loukkaantua ja ilmaista tunteitaan kun taas erityisen herkät joutuvat karsimaan tunteitaan, jotta ne soveltuisivat normeihin.  Ja se ei ole erityisen helppoa, koska herkkä saattaa tuntea normeihin kuulumattoman asian yhtä vahvana tunteena, kuin sellaisen, joka järkyttää myös keskitason herkkiä. 

Se mikä tekee tästä epäreilua, on juurikin se, että keskitason herkät voivat itse vaatia tiettyyn rajaan asti hienotunteisuutta ja oikeanlaista kohtelua osakseen, vaikka he kokevat vähemmän ahdistavia ja loukkaavia tilanteita. Eli heti kun heidän mukavaan maailmaansa tulee särö niin siitä saa kyllä huutaa, koska se on yleisesti hyväksyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stoalaisuus on hyvä lähtökohta. Aina ei tarvitse ajatella, että tunteet on luonnollisia ja hyviä. Osa niistä on huonoja ja ne tulisi sivuuttaa. Kieltäydy voimasta pahoin jokaisen vastoinkäymisen kohdalla.

Mun psykiatrinen hoitaja puhui päinvastaista. Ei ole hyviä tai huonoja tunteita, on vain tunteita ja kaikki on ok ja inhimillistä. Juttu on siinä, miten paljon ja/tai kauan niiden antaa ahdistaa. 

Tunteiden tukahduttaminen ei auta pitkällä aikavälillä, vaan aiheuttaa patoutumia. On ihan ok tuntea näitä ns negatiivisia tunteita, mutta voi yrittää olla jäämättä vellomaan niissä ja joutumasta syvemälle niiden suohon. 

Mitä loukkaantumisen tunteeseen tulee, niin omalla kohdalla olen päässyt siitä vuosien varrella jotenkin yli. Iän myötä itsetunto on kasvanut ja olen oppinut olemaan vapaampi ja ymmärtäväisempi. Mä en ole vastuussa siitä mitä joku muu sanoo ja tekee ja loukkaaminen kertoo enemmän niistä muista, kuin itsestäni. 

Ei tuo ole päinvastaista, enemmänkin vivahde-ero. Molemmissahan suositellaan antamaan tunteiden olla mitä ovat. Eli ne voi sivuuttaa. 

Mutta minun on vaikea ymmärtää miksi pitäisi sivuuttaa tahallisen loukkaavan anopin raatelevat sanat. Mikäpä siinä jos anoppi oikeasti haluaa auttaa jos on erimielinen kasvatusperiaatteistasi, mutta siitä ei taida olla kyse, vaan hän ei piittaa siitä etteivät hänen sanansa taida ainakaan tehdä miniästä parempaa äitiä. Kun hyvät äidit eivät joudu viettämään kahta viikkoa puhdistamassa itseään jonkun ilkeistä sanoista.  He antavat takaisin kun siihen on aihetta, tai kehottavat toista olemaan rakentava jos oikeaa kritisoitavaa on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksy, ettet ole maailman keskipiste. Kaikki ei liity sinuun. Melkein mikään ei liity sinuun.

Ja jos silti haluat loukkaantua, niin loukkaannu ihan rauhassa, mutta ymmärrä että sinun tunteesi eivät oikeuta sinua vaatimaan yhtään mitään yhtään keneltäkään.

Kiitos vastauksesta, tässä onkin paljon eri tasoja tai syvyyttä.  Eli loukkaantujan ajatellaan kohdistavan ajatuksensa pääosin itseensä, syystä X.  Ja loukkaantuja ajattelee myös, että kaikki ympärillä tapahtuva on joko hänen aiheuttamaa tai häneen kohdistuvaa. 

Lisäksi oletetaan, että loukkaantuja odottaa muiden huomioivan hänen tunteensa ja toimivan myös niiden mukaisesti. 

Näistä päätellen voisi ajatella, että loukkaantuneella on joko itsetunto-ongelmia tai vaikkapa masennusta. Jotain sellaista henkistä vaivaa, joka saa huomion jatkuvasti pyörimään oman pärjäämisen ympärillä tai että huomio kohdistuu neuroottisesti häneen itseensä

Niin tai vaihtoehtoisesti narsismia.

Mutta tässä on myös hyvin paljon mustavalkoistamista. Suomen kulttuuri aiheuttaa ahdistusta, koska ihmiset liittää loukkaantumisen aina johonkin "vikaan" ihmisessä. Näinhän asia ei ole, me kaikki loukkaannumme joistain asioista. Ihan kaikki. Usein, jos ihminen on herkkä (mikä on siis hyvä asia) hän kokee loukkaantumistakin herkästi, mutta koska hän osaa olla myös sosiaalisesti taitavampi herkkyytensä ansiosta (näkyy esimerkiksi hienotunteisuutena puheissa), luonnollisesti hän kokee myös epäreiluuden kokemusta, kun kaikki eivät ole huomioonottavaisia ja ajattele asioita yhtä paljon ja syvällisesti.

Eli; loukkaantumiseen ei mitään huonoa itsetuntoa tms.todellakaan tarvita, kaikki me loukkaannutaan kuka mistäkin. On eroja siinä mistä sekä siinä, miten voimakkaasti loukkaantuminen koetaan.

Sinä sanot hyväksi asiaksi ja taitavuudeksi sellaista taipumusta, joka aiheuttaa ihmiselle ahdistusta, pahoinvointia ja muihin ihmisiin kohdistuvia aggressioita ja vaatimuksia. Minä en oikein näe, mikä siinä on hyvää ja taitavuutta.

Minusta nimenomaan vaikuttaa siltä, että yrität omalla erinomaisuudellasi perustella sitä, miksi saat asettaa muille vaatimuksia. Että juuri sinun ympärilläsi pitäisi noudattaa jotain erityistä varovaisuutta ja tanssia sinun pillisi mukaan, koska olet niin herkkä ja hieno ihminen.

Whaaaaat ! Nyt oli sellaiset ylitulkinnat, että oksat pois! Mistä ihmeestä sä edes puhut? Lue Juhani Mattilan kirja aiheesta ja lopeta kuvittelu, että voisit tulkita noin sakeaa kakkaa aiemmasta kirjoituksestani.

Sivusta. Kerron mistä tuossa on kyse: tämä edellinen kommentoija on henkisen väkivallan käyttäjä ja koettaa kääntää homman niin päin, että kenenkään ei pidä loukkaantua eikä "asettaa vaatimuksia" (ja rajoja sille miten kohdellaan) VAAN hänen ja kaltaistensa kusiaisten tulee saada loukata ja pilkata ja käyttää henkistä väkivaltaa mielin määrin - mitään vastuuta hän ei kiusaamisesta (kyllä, siihenhän se menee, kun EI OTETA MUITA HUOMIOON) ota. Tuo myös että hän yritti noin kääntää asiat ihan toisekseen, GASLIGHTING ja tässä herää tietenkin jo mahdollinen epäilys antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöistä narsistisilla piirteillä!

Joillain ihmisilla ei ole mitään ymmärrystä eikä sydäntä, Red Flag, antisosiaalista pers.häiriön skaalaa. 

Ja tässä ketjussa koetetaan vieläpä tehdä normaaliksi henkisten väkivallan käyttäjien tyyliä, että siitä vaan haukkumaan ja ilkkumaan ja ilkeilemään ja ihan mitä vaan - syy on aina kohteissa jotka eivät saa loukkaantua eikä puolustaa itseään, heidän tulee vain olla "parempia" ihmisiä ja olla kynnysmattoina ja purkualustoina näille saatanan paskoille. 

Nyt loppuu tämmöinen.

Järki ja sydän käyttöön. Keneenkään ei tarvi ottaa ilkeilyä ja kiusaamista yms osakseen. Vastuu on sillä, joka sellaista lähtee tekemään. Turpa kiinni ja kehigttymään paremmaksi ihmiseksi, sen joka niin tekee. Johan on markkinat!

(Sen ymmärrän että osa kohteista voi haluta kehittyä silleen, että eivät ottaisi tekijän henkistä kyvyttömyyttä ja satuttamista ihoonsa, siis niin että heihin ei sattuisi mikään. Ihminen ei ole kone. Kyllä asiat menevät ihoon, mutta siinä voi logiikkaa ja asennoitumista kypsyttää, se on totta. Mutta valinnnanvapaus on aina. Kenenkään ketä satutetaan, ei tarvitse olla "parempi ihminen" , vaan voi reagoida ja olla juuri kuten tilanteeseen kokee oikeaksi eikä se ole muiden (etenkään näiden ilkeilijöiden) asia sanoa, että sinun ei kuuluisi reagoida ja sinussa vikaa. HAistakoot paskan ja katse peiliin. )

Tällainen epärehtiys mitä tässä ketjussa on nyt, niin laittaa kirjoittamaan näin. 

Tämä ketju on haitallisella polulla, sen sanon vaan. Havahtukaa. Tässä on agendana saada ihmiset ottamaan peetä vastaan miten vaan ja saada kohteet luulemaan, että väärintekijöiden/henkisen väkivallan käyttäjien vastuu onkin kohteiden vastuuta. 

On mainiota ja tarpeen, että ihmiset osoittavat loukkaantumisensa, sekin vaatii oikeasti rohkeutta (!) 

Herkkyys ja inhimillisyys on paljon ookoompaa, kuin kylmyys ja vittumaisuus ja pahuus ns satuttamisen kulttuuri. 

Nämä tällaiset "minä sanon suoraan" "kerron totuuksia" "sanon VAAN kritiikkiä" "seHÄN on vaan huumoria!", kyllä nämä tällaiset tietävät mitä tekevät, heillä on oikeutukset valmiina sanottavaksi, he naamioivat kiusaamistyylin tällaisen taakse. 

🔈 HUOM. Aivan eri asia on sitten se, että jotkut ihmiset loukkaantuvat aivan syyttä esim yleisistä keskustelunaiheista joilla ei ole mitäään liityntää heihin, vaan he loukkaantuvat milloin mistäkin. He eivät kestä erilaisia näkökulmia, ja suorastaan etsivät loukkaantumisen ja valittamisen aiheita yleiseltä tasolta.

Se on aivan eri hommaa kuin tahallinen henkisen väkivallan käyttötyyli kohdistuen haluttuihin kohteisiin tai sellaisen tyylin käyttäminen ylipäätään kun asioidaan ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksy, ettet ole maailman keskipiste. Kaikki ei liity sinuun. Melkein mikään ei liity sinuun.

Ja jos silti haluat loukkaantua, niin loukkaannu ihan rauhassa, mutta ymmärrä että sinun tunteesi eivät oikeuta sinua vaatimaan yhtään mitään yhtään keneltäkään.

Kiitos vastauksesta, tässä onkin paljon eri tasoja tai syvyyttä.  Eli loukkaantujan ajatellaan kohdistavan ajatuksensa pääosin itseensä, syystä X.  Ja loukkaantuja ajattelee myös, että kaikki ympärillä tapahtuva on joko hänen aiheuttamaa tai häneen kohdistuvaa. 

Lisäksi oletetaan, että loukkaantuja odottaa muiden huomioivan hänen tunteensa ja toimivan myös niiden mukaisesti. 

Näistä päätellen voisi ajatella, että loukkaantuneella on joko itsetunto-ongelmia tai vaikkapa masennusta. Jotain sellaista henkistä vaivaa, joka saa huomion jatkuvasti pyörimään oman pärjäämisen ympärillä tai että huomio kohdistuu neuroottisesti häneen itseensä

Niin tai vaihtoehtoisesti narsismia.

Mutta tässä on myös hyvin paljon mustavalkoistamista. Suomen kulttuuri aiheuttaa ahdistusta, koska ihmiset liittää loukkaantumisen aina johonkin "vikaan" ihmisessä. Näinhän asia ei ole, me kaikki loukkaannumme joistain asioista. Ihan kaikki. Usein, jos ihminen on herkkä (mikä on siis hyvä asia) hän kokee loukkaantumistakin herkästi, mutta koska hän osaa olla myös sosiaalisesti taitavampi herkkyytensä ansiosta (näkyy esimerkiksi hienotunteisuutena puheissa), luonnollisesti hän kokee myös epäreiluuden kokemusta, kun kaikki eivät ole huomioonottavaisia ja ajattele asioita yhtä paljon ja syvällisesti.

Eli; loukkaantumiseen ei mitään huonoa itsetuntoa tms.todellakaan tarvita, kaikki me loukkaannutaan kuka mistäkin. On eroja siinä mistä sekä siinä, miten voimakkaasti loukkaantuminen koetaan.

Sinä sanot hyväksi asiaksi ja taitavuudeksi sellaista taipumusta, joka aiheuttaa ihmiselle ahdistusta, pahoinvointia ja muihin ihmisiin kohdistuvia aggressioita ja vaatimuksia. Minä en oikein näe, mikä siinä on hyvää ja taitavuutta.

Minusta nimenomaan vaikuttaa siltä, että yrität omalla erinomaisuudellasi perustella sitä, miksi saat asettaa muille vaatimuksia. Että juuri sinun ympärilläsi pitäisi noudattaa jotain erityistä varovaisuutta ja tanssia sinun pillisi mukaan, koska olet niin herkkä ja hieno ihminen.

Whaaaaat ! Nyt oli sellaiset ylitulkinnat, että oksat pois! Mistä ihmeestä sä edes puhut? Lue Juhani Mattilan kirja aiheesta ja lopeta kuvittelu, että voisit tulkita noin sakeaa kakkaa aiemmasta kirjoituksestani.

Sivusta. Kerron mistä tuossa on kyse: tämä edellinen kommentoija on henkisen väkivallan käyttäjä ja koettaa kääntää homman niin päin, että kenenkään ei pidä loukkaantua eikä "asettaa vaatimuksia" (ja rajoja sille miten kohdellaan) VAAN hänen ja kaltaistensa kusiaisten tulee saada loukata ja pilkata ja käyttää henkistä väkivaltaa mielin määrin - mitään vastuuta hän ei kiusaamisesta (kyllä, siihenhän se menee, kun EI OTETA MUITA HUOMIOON) ota. Tuo myös että hän yritti noin kääntää asiat ihan toisekseen, GASLIGHTING ja tässä herää tietenkin jo mahdollinen epäilys antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöistä narsistisilla piirteillä!

Joillain ihmisilla ei ole mitään ymmärrystä eikä sydäntä, Red Flag, antisosiaalista pers.häiriön skaalaa. 

Ja tässä ketjussa koetetaan vieläpä tehdä normaaliksi henkisten väkivallan käyttäjien tyyliä, että siitä vaan haukkumaan ja ilkkumaan ja ilkeilemään ja ihan mitä vaan - syy on aina kohteissa jotka eivät saa loukkaantua eikä puolustaa itseään, heidän tulee vain olla "parempia" ihmisiä ja olla kynnysmattoina ja purkualustoina näille saatanan paskoille. 

Nyt loppuu tämmöinen.

Järki ja sydän käyttöön. Keneenkään ei tarvi ottaa ilkeilyä ja kiusaamista yms osakseen. Vastuu on sillä, joka sellaista lähtee tekemään. Turpa kiinni ja kehigttymään paremmaksi ihmiseksi, sen joka niin tekee. Johan on markkinat!

(Sen ymmärrän että osa kohteista voi haluta kehittyä silleen, että eivät ottaisi tekijän henkistä kyvyttömyyttä ja satuttamista ihoonsa, siis niin että heihin ei sattuisi mikään. Ihminen ei ole kone. Kyllä asiat menevät ihoon, mutta siinä voi logiikkaa ja asennoitumista kypsyttää, se on totta. Mutta valinnnanvapaus on aina. Kenenkään ketä satutetaan, ei tarvitse olla "parempi ihminen" , vaan voi reagoida ja olla juuri kuten tilanteeseen kokee oikeaksi eikä se ole muiden (etenkään näiden ilkeilijöiden) asia sanoa, että sinun ei kuuluisi reagoida ja sinussa vikaa. HAistakoot paskan ja katse peiliin. )

Tällainen epärehtiys mitä tässä ketjussa on nyt, niin laittaa kirjoittamaan näin. 

Sä oot ihana, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksy, ettet ole maailman keskipiste. Kaikki ei liity sinuun. Melkein mikään ei liity sinuun.

Ja jos silti haluat loukkaantua, niin loukkaannu ihan rauhassa, mutta ymmärrä että sinun tunteesi eivät oikeuta sinua vaatimaan yhtään mitään yhtään keneltäkään.

Kiitos vastauksesta, tässä onkin paljon eri tasoja tai syvyyttä.  Eli loukkaantujan ajatellaan kohdistavan ajatuksensa pääosin itseensä, syystä X.  Ja loukkaantuja ajattelee myös, että kaikki ympärillä tapahtuva on joko hänen aiheuttamaa tai häneen kohdistuvaa. 

Lisäksi oletetaan, että loukkaantuja odottaa muiden huomioivan hänen tunteensa ja toimivan myös niiden mukaisesti. 

Näistä päätellen voisi ajatella, että loukkaantuneella on joko itsetunto-ongelmia tai vaikkapa masennusta. Jotain sellaista henkistä vaivaa, joka saa huomion jatkuvasti pyörimään oman pärjäämisen ympärillä tai että huomio kohdistuu neuroottisesti häneen itseensä

Niin tai vaihtoehtoisesti narsismia.

Mutta tässä on myös hyvin paljon mustavalkoistamista. Suomen kulttuuri aiheuttaa ahdistusta, koska ihmiset liittää loukkaantumisen aina johonkin "vikaan" ihmisessä. Näinhän asia ei ole, me kaikki loukkaannumme joistain asioista. Ihan kaikki. Usein, jos ihminen on herkkä (mikä on siis hyvä asia) hän kokee loukkaantumistakin herkästi, mutta koska hän osaa olla myös sosiaalisesti taitavampi herkkyytensä ansiosta (näkyy esimerkiksi hienotunteisuutena puheissa), luonnollisesti hän kokee myös epäreiluuden kokemusta, kun kaikki eivät ole huomioonottavaisia ja ajattele asioita yhtä paljon ja syvällisesti.

Eli; loukkaantumiseen ei mitään huonoa itsetuntoa tms.todellakaan tarvita, kaikki me loukkaannutaan kuka mistäkin. On eroja siinä mistä sekä siinä, miten voimakkaasti loukkaantuminen koetaan.

Sinä sanot hyväksi asiaksi ja taitavuudeksi sellaista taipumusta, joka aiheuttaa ihmiselle ahdistusta, pahoinvointia ja muihin ihmisiin kohdistuvia aggressioita ja vaatimuksia. Minä en oikein näe, mikä siinä on hyvää ja taitavuutta.

Minusta nimenomaan vaikuttaa siltä, että yrität omalla erinomaisuudellasi perustella sitä, miksi saat asettaa muille vaatimuksia. Että juuri sinun ympärilläsi pitäisi noudattaa jotain erityistä varovaisuutta ja tanssia sinun pillisi mukaan, koska olet niin herkkä ja hieno ihminen.

Kaltaisesi ihmiset ovat sokeita normaalille herkkyydelle.  On selvää, että enemmistö ihmisistä on herkkyydeltään keskitasolla, jos ajatellaan, että ääripäissä on todella herkät ja toisessa päässä ne, jotka eivät ole laisinkaan herkkiä.  Keskitaso siis käytännössä määrittää normit ja ne muodostuvatkin kuin luonnostaan niille, jotka ovat sopivan herkkiä;  joistakin asioista on ymmärrettävää loukkaantua ja joistakin ei. Ja näiden asioiden rajoja on ääripäiden vaikea ymmärtää.  Keskitason herkkyydellä varustetut saavat vapaasti loukkaantua ja ilmaista tunteitaan kun taas erityisen herkät joutuvat karsimaan tunteitaan, jotta ne soveltuisivat normeihin.  Ja se ei ole erityisen helppoa, koska herkkä saattaa tuntea normeihin kuulumattoman asian yhtä vahvana tunteena, kuin sellaisen, joka järkyttää myös keskitason herkkiä. 

Se mikä tekee tästä epäreilua, on juurikin se, että keskitason herkät voivat itse vaatia tiettyyn rajaan asti hienotunteisuutta ja oikeanlaista kohtelua osakseen, vaikka he kokevat vähemmän ahdistavia ja loukkaavia tilanteita. Eli heti kun heidän mukavaan maailmaansa tulee särö niin siitä saa kyllä huutaa, koska se on yleisesti hyväksyttyä.

Ja siellä toinen ihana, kiitos. Sanon, vaikka ketju ei olekaan aloittamani, mutta kirjoitin herkkyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti kehittyneet ihmiset eivät loukkaannu.

Kun olet päässyt ihmisyytesi ja tietoisuutesi ymmärtämisessä eteenpäin, sinulla ei ole syytä loukkaantua mistään. Ts. et koe, että sinun pitäisi reagoida mitenkään.

Nykyajan ihmisten mielensäpahoitus johtuu juuri nykyisestä pinnallisesta kulttuurista. Ei ole kuin MINÄ (iso ego) ja tämä hetki.

MMinä Lloukkaannun NNyt!

Tän sankempaa p a s kaa en ole tänään lukenutkaan. Ei pidä yhtään paikkaansa. Kuka väittää, että ei loukkaannu on omien suojamuuriensa ja torjuntansa vanki.

Nyt et selvästikään tiedä mistä puhut.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava keskustelu. Mun pitäisi päästä yli ja olla loukkaantumatta kun esim. ulkonäköäni ja vanhemmuuttani arvostellaan. "Sun pitäis kyllä laihduttaa" (työkaveri), "toin sulle keittoa, et sä voi syödä pastaakun olet noin lihava" (äiti) tai "olet niin huono äiti että lapsesi tulevat vihaamaan sua aikuisina" (anoppi). Että miten näiden kanssa diilata, kyllähän tuollainen satuttaa. Saatan olla jopa pari viikkoa rikki noiden kommenttien takia, enkä todellakaan haluaisi olla, ja loukkaantua niistä.

Sulla on kaikki syy loukkaantua noin tökeröistä, empatiakyvyttömistä heitoista. Aseta kuitenkin rajat, sano, että et kuuntele tollaisia enää yhtään ja itse kysyisin myös oletko koskaan miettinyt, miltä toisesta tuntuu, kun sanot tollaisia asioita?

Eikös tässä nyt ollut aiheena, miten olla loukkaantumatta ja pahoittamatta mieltään?