Perinteinen anoppi-miniä juttu
Joo, en olisi uskonut näin käyvän, mutta niin se nyt on että miniäni ei voi sietää minua ja miestäni. Mitä tapahtui? Ei aavistustakaan. Pääni olen miettinyt puhki. Me kyllä pidämme hänestä, mutta tunne ei kulje molempiin suuntiin.
Ykkösvaihtoehto tilanteeseen on meidän ja hänen vanhempiensa täydellinen ero sosioekonomisesta asemassa, vanhanaikaisesti sanottuna olemme täysin eri yhteiskuntaluokkia, myös koulutustasot on mahdollisimman kaukana toisistaan. Kyseessä siis duunariperheen ja akateemisen perheen eroista.
No siinä niitä syitä, tulos on se ettei ole mitään välejä. Ei mitään yhteyttä. Luulin, että lika barn leker bäst-aikakausi olisi jo ohi. Ei ole.
He asuvat yhdessä ja lapsi tulossa.
Me emme vaan mahdu tähän kuvioon lainkaan.
Nyt vaan pitää kovettaa mieli. Me emme tule koskaan viettämään aikaa tämän lapsen kanssa kuten olemme omien isovanhempien kanssa viettäneet ja miten omamme ovat isovanhempiensa kanssa olleet.
Koitan ymmärtää, koitan selvitä. Kamala ajatus ettei lapsi tunne isovanhempiaan. Joo, poika on valintansa tehnyt ja nuoripari päättää keitä lähelleen päästää. Kunnioitan päätöstä, en tunge vaan väistyn. Silti on pohjattoman paha mieli.
Turha purkaus, anteeksi siitä.
Kommentit (93)
Niinkö? Miten teillä meni?
Kaipaan jotain lohdutuksen sanoja tai tietoa siitä mitä tapahtui, ravistelukin kelpaa jos olen tehnyt väärin..
Vertaistukea? Ihan mitä vaan
Ap
Vielä: poika pitää onneksi yhteyttä ja käy. Siinä mielessä kaikki on hyvin kuin hän käy.
Duunarit ja akateemiset pitää pitää erillään.
Sinuna en luovuttaisi ihan vähällä. Kun menee naimisiin on jonkun verran pakko sitä toisenkin sukua sietää.
Päätä itse miten toimit mutta älä vielä heitä pyyhettä kehään.
Ei tietenkään kannata keskustella asiasta heidän kanssaan, vaan miettiä itsekseen päänsä puhki. Eikös niin?
Voi olla että miniä vihaa appeaan.
Vierailija kirjoitti:
Vielä: poika pitää onneksi yhteyttä ja käy. Siinä mielessä kaikki on hyvin kuin hän käy.
Vedät nyt kyllä mutkia suoriksi: Koska miniä ei käy raskausvatsaansa sinulle esittelemässä säännöllisin väliajoin, sinulla ja lapsenlapsellasi ei tule olemaan koskaan mitään yhteydenpitoa?
Ymmärrätkö: Sitten kun lapsi on syntynyt, ja hiukan kasvanut, hän voi käydä isänsä kanssa teidän luonanne, mikäli onnistut pitämään välisi hyvinä poikasi kanssa.
Jaaha.
Minä olen se savokainuulaisen duunariperheen pojan nainut helsinkiläinen talousneuvoksen tytär.
Minua kohdeltiin vuosia, siis vuosia, kuin sontaa. Piikittelyä, vittuilua, pällistelyä, haukkumista, solvaamista, asuinpaikkani ja sukulaisteni ja koulutukseni mollaamista
Kotiimme on tunkeuduttu luvatta, kotimme on haukuttu, jopa ojat on vääränlaisia.
Ja aivan varmasti anoppi kirjoittelisi juurikin tuollaista soopaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä: poika pitää onneksi yhteyttä ja käy. Siinä mielessä kaikki on hyvin kuin hän käy.
Vedät nyt kyllä mutkia suoriksi: Koska miniä ei käy raskausvatsaansa sinulle esittelemässä säännöllisin väliajoin, sinulla ja lapsenlapsellasi ei tule olemaan koskaan mitään yhteydenpitoa?
Ymmärrätkö: Sitten kun lapsi on syntynyt, ja hiukan kasvanut, hän voi käydä isänsä kanssa teidän luonanne, mikäli onnistut pitämään välisi hyvinä poikasi kanssa.
Ei ole oikein. Miehen pitää pysyä oman perheensä tukena ja olla aikuunen.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna en luovuttaisi ihan vähällä. Kun menee naimisiin on jonkun verran pakko sitä toisenkin sukua sietää.
Päätä itse miten toimit mutta älä vielä heitä pyyhettä kehään.
Ei ole mitään tällaista pakkoa. Viisas anoppi käyttäytyy hyvin aina. Eikä sitten kitise kun on ensin töpännyt.
Miten se näkyy, että miniä ei voi sietää teitä, kuten tilannetta kuvaat?
Uskoisin, että teille on kerrottu, mistä etäisyys johtuu. Kaivele muistisi kätköistä vastaus.
Kaikkien raskaus ei ole samanlainen. Hänen äidinvaistonsa sanoo, että hän tarvitsee rauhaa. Kunnioita sitä.
Jos ihan varta vasten haluat tehdä kitkaa välillenne, niin pidä tuo luokkaero-asenne. Alapa vielä kritisoida odottavaa naisparkaa miehelleen. Oletko ihan varmasti valmis luovuttamaan poikasi perheenjäseneksi perheessä, jossa SINÄ et ole äiti?
Olet todennäköisesti yli-innokkuudellasi säikäyttänyt miniäsi. Itse säikähdin anoppiani, kun hänestä tuli ”hullu mummo”, ja yli-innokas vauvan perään. Halusin rauhoittaa pesimisajan, mutta anoppi ei kunnioittanut tätä ja näki asiat vain mummovinkkelistään.
En enää halua mennä anopille, vouhottaa vauvan ympärillä ja koko ajan pitäis olla näkemässä.
Ahdistavaa!
Siihen on taatusti syy, että miniä välttelee sinua, ja syy ei ole duunaritaustanne🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna en luovuttaisi ihan vähällä. Kun menee naimisiin on jonkun verran pakko sitä toisenkin sukua sietää.
Päätä itse miten toimit mutta älä vielä heitä pyyhettä kehään.Ei ole mitään tällaista pakkoa. Viisas anoppi käyttäytyy hyvin aina. Eikä sitten kitise kun on ensin töpännyt.
Kyllä on. Lasten takia. Lapsille kuuluu oikeus tutustua molempiin sukuihin. Ei saa aikuinen ihminen enää olla niin itsekäs, että kaikessa ajattelee aina vain omaa napaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna en luovuttaisi ihan vähällä. Kun menee naimisiin on jonkun verran pakko sitä toisenkin sukua sietää.
Päätä itse miten toimit mutta älä vielä heitä pyyhettä kehään.Ei ole mitään tällaista pakkoa. Viisas anoppi käyttäytyy hyvin aina. Eikä sitten kitise kun on ensin töpännyt.
Kyllä on. Lasten takia. Lapsille kuuluu oikeus tutustua molempiin sukuihin. Ei saa aikuinen ihminen enää olla niin itsekäs, että kaikessa ajattelee aina vain omaa napaansa.
Ei ole mitään pakkoa.
Eikä se anoppi ole mikään suvun portinvartija ja sen ainoa jäsen.
Kyllä se niin on että jos tekemisissä haluaa olla, käyttäytyy asiallisesti. Sen sijaan että runnoo jollakin pakolla.
Mun miniä suuttui kun en halunnut tavata sitä kuin vain pikaisesti. Olen superintrovertti enkä pidä vieraista ihmisistä. Miniästä se on kuulemma outoa.
Miniät ei ole kuulkaa koskaan tyytyväisiä! Siihen kannattaa varautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä: poika pitää onneksi yhteyttä ja käy. Siinä mielessä kaikki on hyvin kuin hän käy.
Vedät nyt kyllä mutkia suoriksi: Koska miniä ei käy raskausvatsaansa sinulle esittelemässä säännöllisin väliajoin, sinulla ja lapsenlapsellasi ei tule olemaan koskaan mitään yhteydenpitoa?
Ymmärrätkö: Sitten kun lapsi on syntynyt, ja hiukan kasvanut, hän voi käydä isänsä kanssa teidän luonanne, mikäli onnistut pitämään välisi hyvinä poikasi kanssa.
No ei ole kyse mistään esittelystä, jos ei tykkää niin silloin pitää olla niiden kanssa joista tykkää.
Kyse on siitä että emme kelpaa, tämä asia on selvä. Toivon sinun olevan oikeassa ja jonkinlainen suhde on luvassa.
Tiedätkö, en aio koskaan tätä murhettani avata pojalle juuri siitä syystä että yhteys säilyy. Mun maailmassa ei ole rakkaita yhtään liikaa, ei mulla olisi yhtäkään menettää oman käytöksen vuoksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä: poika pitää onneksi yhteyttä ja käy. Siinä mielessä kaikki on hyvin kuin hän käy.
Vedät nyt kyllä mutkia suoriksi: Koska miniä ei käy raskausvatsaansa sinulle esittelemässä säännöllisin väliajoin, sinulla ja lapsenlapsellasi ei tule olemaan koskaan mitään yhteydenpitoa?
Ymmärrätkö: Sitten kun lapsi on syntynyt, ja hiukan kasvanut, hän voi käydä isänsä kanssa teidän luonanne, mikäli onnistut pitämään välisi hyvinä poikasi kanssa.
No ei ole kyse mistään esittelystä, jos ei tykkää niin silloin pitää olla niiden kanssa joista tykkää.
Kyse on siitä että emme kelpaa, tämä asia on selvä. Toivon sinun olevan oikeassa ja jonkinlainen suhde on luvassa.
Tiedätkö, en aio koskaan tätä murhettani avata pojalle juuri siitä syystä että yhteys säilyy. Mun maailmassa ei ole rakkaita yhtään liikaa, ei mulla olisi yhtäkään menettää oman käytöksen vuoksi.
Ap
Tai sitten olette vain käyttäytyneet toistuvasti tosi tökerösti ja ryvette tuossa alemmuudentunteessanne, ettekä kykene ottamaan vastuuta käytöksestänne.
Olen itsekin luullut, että luokalla ei olisi enää perinteisessä mielessä väliä, mutta aika hulluja juttuja kuulin kaverilta, joka meni naimisiin varakkaaseen suomenruotsalaiseen sukuun kuuluvan miehen kanssa. Appivanhemmat olivat ilmaisseet pojalleen melko suoraan, että olivat pettyneitä tämän valintaan (kaveri on suomenkielinen). Appivanhemmat puhuvat hänelle kai tänäkin päivänä vain ruotsia, vaikka osaavat suomea.
Tutulta kuulostaa