Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä keikalla käymisessä on niin hienoa?
07.04.2022 |
Osui silmään Antti Tuiskun päivitys, missä pahoitteli huomisen keikkansa peruuntumista sairastumisen vuoksi.
Luin joitain pettyneitä kommentteja, ja jäin miettimään koko keikka- ja fanikulttuuri.
Itse en ole koskaan fanittanut ketään, en laulajaa, urheilijaa, joukkuetta tai näyttelijää. Keikalla käynti ei ole itselleni tärkeää, vaikka rakastankin kyllä musiikin kuuntelua.
Itselleni musiikki on kuuluu arkeen ja juhlaan, ja tunnetilan tai tavoitellun tunnelman luomiseksi valitsen musiikin taustalle. En koe kuitenkaan mitään tarvetta mennä kuuntelemaan kyseisen artistin live keikkaa enkä muutenkaan koe mitään erityistä artistia kohtaan, vrt fanittaminen.
Voisiko joku toisin ajatteleva yrittää kertoa, mitä se keikalla käynti ja tai fanittaminen teille edustaa ja miksi?
Kommentit (84)
No se keikalla käyminen ja livetilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn keikoilla koska musiikki kuulostaa yleensä paremmalta livenä.
Vierailija kirjoitti:
No se keikalla käyminen ja livetilanne.
Voisitko vähän avata millainen kokemus se on sinulle ja mitä se kokemuksena merkitsee?
Vierailija kirjoitti:
Käyn keikoilla koska musiikki kuulostaa yleensä paremmalta livenä.
Huutonaurua
Vierailija kirjoitti:
Käyn keikoilla koska musiikki kuulostaa yleensä paremmalta livenä.
Itselläni on juurikin päinvastainen kokemus, koska laulu ei ole tietysti niin puhdasta kuin studiossa hiottu ja laulun ja musiikin tasapaino on usein huono, toisin sanoen musiikki on liian lujalla suhteessa lauluun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on niitä kokemuksia. Tosin kai sitä joku voi himassa katsella takkavideota.
Olen käynyt suht harvassa keikoilla, mutta onhan se ihan erilaista mitä kuunnella kotona, se on niin kokonaisvaltainen kokemus. Yhdessä klassisen musiikin konsertissa tuntui, että sielu lähtee lentoon, niin hienoa se oli. Keikoista ja konserteista jää pitkäksi aikaa muisteltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni keikalla käyminen ei liity sinänsä jonkun bändin tai artistin fanittamiseen, vaan siihen itse live-tilanteeseen. Pidän siitä positiivisesta energiasta ja yhteisöllisestä kokemuksesta, kun kaikki intoilevat saman asian äärellä.
Olen introvertti koti-ihminen, enkä pahemmin kaipaa muiden seuraa. Minulla ei ole juurikaan ystäviä, eikä sosiaalista elämää, koska viihdyn niin hyvin itsekseni. Keikat ovat minulle sellainen arkea rikkova sosiaalinen tapahtuma. Kiva jutella ilman sitoumuksia ja sen suurempia jatko-odotuksia samasta musiikista pitävien ihmisten kanssa.
En käy missään stadion-keikoilla tai festareilla, vain kuuntelemassa live-musiikkia klubeilla, pubeissa ja joskus harvoin kulttuuritaloilla. Onhan se aivan eri tunnelma kuin kuunnella yksin (tai edes muiden kanssa) kotona. Esiintyjät irrottelevat, on todella nautinto nähdä hyvä kitaristi ihan liekeissä ja miten muu bändi tempautuu mukaan, samoin yleisö. Ja tunnelma tarttuu, et sinä kotona musiikkia kuunnellessasi (kai) yleensä innostu taputtamaan käsiä mukana, vislaamaan tai esimerkiksi nousemaan seisomaan, kun ei enää kerta kaikkiaan pysty pysymään paikoillaan.
Suosittelen lämpimästi antamaan live-keikoille tilaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn keikoilla koska musiikki kuulostaa yleensä paremmalta livenä.
Itselläni on juurikin päinvastainen kokemus, koska laulu ei ole tietysti niin puhdasta kuin studiossa hiottu ja laulun ja musiikin tasapaino on usein huono, toisin sanoen musiikki on liian lujalla suhteessa lauluun.
Ap
Mulla täsmälleen samat fiilikset. Enkä ymmärrä mitä hienoa siinä keikalla käymisessä on. Mullakaan ei ole mitään intoa ollut koskaan palvoa ketään. Minusta se on hassua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se keikalla käyminen ja livetilanne.
Voisitko vähän avata millainen kokemus se on sinulle ja mitä se kokemuksena merkitsee?
Kysytkö ihan tosissasi? Käytkö ikinä missään yleisötapahtumassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn keikoilla koska musiikki kuulostaa yleensä paremmalta livenä.
Itselläni on juurikin päinvastainen kokemus, koska laulu ei ole tietysti niin puhdasta kuin studiossa hiottu ja laulun ja musiikin tasapaino on usein huono, toisin sanoen musiikki on liian lujalla suhteessa lauluun.
Ap
Mulla täsmälleen samat fiilikset. Enkä ymmärrä mitä hienoa siinä keikalla käymisessä on. Mullakaan ei ole mitään intoa ollut koskaan palvoa ketään. Minusta se on hassua.
Mistä keksit kommenttiisi, että keikoilla käyminen olisi jonkun palvomista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn keikoilla koska musiikki kuulostaa yleensä paremmalta livenä.
Huutonaurua
Pätee tietysti vain taitaviin muusikoihin. Tuiskun keikalla en ole ollut, joten en tiedä miltä kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko edes sanoa eläneensä, jos ei ole kokenut mitään tällaista?
Hyvän ja huonon muusikon ero on siinä, onko live-esitys parempi kuin äänite. Jos olisi mahdollista mennä Cohenin keikalle, joutuisin kituuttamaan nälässä pari vuotta ja olisin ilomielin valmis siihen. Sitten on niitä, joita kuunnellessaan tuntee myötähäpeää.
Tungos ahdistaa. Ei kiinnosta, samat biisit kuullut 100x.
Jonottaminen on parasta ja varsinkin ulkoilmakonserteissa bajamaja, se kruunaa keikan.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt suht harvassa keikoilla, mutta onhan se ihan erilaista mitä kuunnella kotona, se on niin kokonaisvaltainen kokemus. Yhdessä klassisen musiikin konsertissa tuntui, että sielu lähtee lentoon, niin hienoa se oli. Keikoista ja konserteista jää pitkäksi aikaa muisteltavaa.
Aivan. Tämän voin allekirjoittaa kyllä itsekin. Klassinen orkesteri isossa mittakaavassa ilman ns tehosteita. Ja katsomossa ollaan hiljaa jolloin musiikkiin pystyy todella keskittymään.
Ap
Mä en fanita ketään, mut tykkään siitä fiiliksestä ja energiasta mikä keikalla on.
Jollain artisteilla on suurempi lavakarisma kuin toisilla ja on käynyt niin, että artisti, josta oon tykännyt studiotaltiointeina ei oo ollut hyvä livenä. Ja myös niin, että joku joka ei oo muuten sykähdyttänyt, onkin livenä ollut huippu.
Antti on paras!