Miltä tuntuu sinä vanhempi,joka olet poissa pienen lapsesi elämästä
Miltä tuntuu, kun olet jättänyt lapsesi pois elämästäsi syystä tai toisesta? Kenties tapaat häntä pari kertaa vuodessa. Ehkä lupailet asioita, joita et sitten pidä. Mikä fiilis, kun tiedät että lapsi pettyy kerta toisensa jälkeen sinuun ja touhuihisi? Tuntuuko, että vika on muissa vai kannatti vastuun lapsen elämän pilaamisesta ihan itse?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi sopeutuu hyvin eri elämäntilanteissa. Ei se että on biologinen vanhempi aina tarkoita sitä, että pystyy ottamaan vastuun lapsesta, myös aikuisilla voi olla omia ongelmia. Kun vanhempia ei haukuta ja arvostella lapsen kuullen ja tehdään lapselle selväksi, että vika tapahtumiin ei ole hänessä, hän oppii ymmärtämään että on erilaisia perheitä.
Minusta ei ole oikein opettaa lapselle, että vanhemman päätös olisi moraalisesti oikein. Jos siis vanhempi on poissa lapsen elämästä omasta valinnastaan.
Hyvin kirjoitettu 1. Näin se saattaa usein mennä ja hyvä niin. Vanhempi ei kenties aina pysty kovin suurta vastuuta ottamaan, mutta se,että vannotaan ja luvataan ja sitten perutaan eikä edes soittoa kuulu, niin se on todella kurjaa katsoa sivusta. Vanhemmasta ei puhuta rumasti lapselle, vaikka mieli tekisi.
Ap
Lapsi sopeutuu hyvin eri elämäntilanteissa. Ei se että on biologinen vanhempi aina tarkoita sitä, että pystyy ottamaan vastuun lapsesta, myös aikuisilla voi olla omia ongelmia. Kun vanhempia ei haukuta ja arvostella lapsen kuullen ja tehdään lapselle selväksi, että vika tapahtumiin ei ole hänessä, hän oppii ymmärtämään että on erilaisia perheitä.