Nyt vanhana ja viisaana: mitä neuvoisit muille?

vaikka elämäntilnne ei olisi juuri kuin kiiltokuvasta niin pökkö pesään ja elämään... sillon jaksaa :)

sekä itsellesi, että läheisillesi.

jää aikaa sitten neljänkympin jälkeen itselle. Nuorena jaksaa, vanhempana on sitten aikaa.

on täyttä paskaa, se ei tehnyt minua onnelliseksi. Ainainen työorientoituminen, tajuton kunnianhimo työn suhteen...mihin se johti. Täydelliseen burnoutiin. Eivät hienot autot, talot, matkat sitä tyhjyyttä sisällä korvaa.



Onni tulee muualta, kunhan rahaa on sen verran, millä elää.



Tämä kyllä pätee minuun, ei kaikkiin.

Elät omaa elämääsi, jota kukaan muu ei voi puolestasi elää. Elämällä muiden oppien mukaisesti elät toisten ihmisten elämää.

hanki ensin työpaikka ja sitten vasta lapset varsinkin, jos alasi ei ole helposti työllistävä.



T: ei päivääkään kunnon töitä, 4 lasta ja paska tulevaisuus siivoojana/pihvinkääntäjänä insinöörin koulutuksella

Elät omaa elämääsi, jota kukaan muu ei voi puolestasi elää. Elämällä muiden oppien mukaisesti elät toisten ihmisten elämää.

vaan elämää on elettävä reippaasti ja omaa itseään kuunnellen. Niin paljon kaveripiirissä ja itsekin olen elänyt täydellisesti: käynyt kunnialla koulut, valinnut "järkevän" alan, sitoutunut nuorena, hommannut työpaikan ensin ja sitten lapsia jne. Ja nyt 30+ iässä ollaan aivan rikki, kun on tajuttu, että on eletty vaan oppikirjan mukaan ja ollaan tyytymättömiä elämään. Miksei nuorena voi repäistä? Häipyä reppureissulle puoleksi vuodeksi? Valita ala, joka kiinnostaa oikeasti? Vaihtaa poikakaveria kuin paitaa, jos kiinnostusta olisi?

Mun neuvo on kanssa se, että kannattaa elää omien toiveiden mukaisesti eikä vanhempien tai muiden odotusten.



Jos sitten spesifimmin, niin opiskeluaikana kannattaa matkustaa. Myöhemmin paljon vaikeampaa tehdä pitkiä reissuja. Työelämän paineet ja perhe-elämä ei niin helposti mahdollista 4 kk aasiassa.

Juuri näin. Ei pidä elää ympäristön odotusten mukaisesti vaan mennä ja elää! Kiertää vaikka koko maapallo opintolainalla, jos yhtään siltä tuntuu.

"kokemuksella" kuin sen, että älkää kuunnelko toisten neuvoja siitä miten pitäisi elää :) Oikeasti, ei kukaan voi elää puolestasi.



Jos valintasi on, että teet lapset nuorena, olet tekemättä tai teet vanhempana, se on SINUN valintasi.



Oikeastaan ainoa neuvoni on, että älä kuuntele muiden puheita, paskanjauhantaa, kaikkitietävyyttä ja kateutta on muutenkin tarpeeksi tässä maailmassa.



Matkustele, jos siltä tuntuu. Jos ei, niin älä vain siksi, että niin pitää tehdä. Samoin koulujen, työpaikkojen ym kanssa.



Vapaa olet ainoastaan, jos et mene muiden mukaan.

neljänkympin kynnyksellä sanoisin ehkä tärkeimpänä oppimanani asiana, että olkaa armollisia sekä itsellenne että perheellenne. muuten olen kyllä huono neuvomaan ketään.

sen pyhempi kuin toinen. Uskokaa itseänne tärkeissä päätöksissä.

ja niitä lapsia voisi alkaa vääntää aikaisintaan 25 vuotiaana jos on oikea kumppani löydetty. Ja ammatti hankittuna ennen lastentekoa.



Raskaustestin tekemisestä en neuvoisi mitään , itselläni oli elinehto tehdä se heti viikolla 4 ja mennä ultraan heti ( lääkärin määräys) koska edellinen raskaus oli kohdunulkoinen ja sen uusiutumisvaara oli suuri.

kuten hammastahnatuubiin tai toisen tapaan jättää likaiset sukat lattialle. Mitä väliä niillä oikeastaan on, etenkin kun ottaa huomioon että sinnullakin on taatusti vastaavia pikkutapoja jotka ärsyttävät puolisoasi...

..elä ilman syyllisyydentunnetta ja tee elämästäsi juuri sellainen kuin itse haluat! :) Sisusta kotisi "mauttomasti" jos sellaisesta pidät, siivoa vain kerran viikossa jos se on pakkopullaa jne.

suosittelen ensin opiskelemaan ennenkuin alkaa perustamaan perhettä. Opiskelua ja perhe-elämää tuntuu olevan hankala yhdistää.

että tuolta tuntuu kolmekymppisenä noin eletyn elämän jälkeen, mutta neljässäkympissä valinnat tuntuvat taas oikeilta! Lapset tehtynä, omaisuus hankittuna ja taas on mahdollisuus mennä ja elää itselle juuri niinkuin haluaa, sillä erotuksella että nyt ei tarvitse kantaa huolta taloudellisesta tilanteesta eikä vakiintumisesta ja perheen hankkimisesta joskus tulevaisuudessa. Nyt voi oikeasti tehdä mitä huvittaa, voi nyt vaikka repäistä ja lähteä reppureissulle, voisi vaihtaa miestäkin jos huvittaa tai tehdä loppuelämäksi mitä valintoja haluaa. Ja nyt oikeasti on vapaus tehdä kaikkea ilman huolta tulevaisuudesta!



Äkkiä tämä aika koettaa sinullekkin, ja voin sanoa että nyt taas elämä on hienoa.

oman mielenne mukaan. Älkää välittäkö pikkuasioista. Ei kannata kuunnella "turhien" ihmisten neuvoja, eikä elää jollain tavalla vain koska luulette, että niin on pitää elää.



ÄLKÄÄ ottako mallia palstoilta, älkääkä naistenlehdistä.



t.42v nainen

Luota itseesi ja tee omat valintasi. Itse olen jääräpäisesti tehnyt itselleni (myöhemmin miehelle ja perheelle) sopivia ratkaisuja. Olen ollut hyvin onnellinen elämässäni. En siksi, että olen loistava ratkaisija vaan siksi, että pystyn elämään ratkaisujeni ja niiden seurausten kanssa joka päivä. Jos valintasi on reppurin elämä- niin olkoon. Jos valintasi on turvallinen keskiluokkainen elämä, niin sitten se on se.