Suru ystävyyden loppumisesta
Niin kävi että pitkäaikainen ystävyys päättyi, monien asioiden seurauksena. Vaikka tiedän että ystävyys ei ollut minulle enää hyväksi, tuntuu silti pahalta ja asia pyörii mielessäni paljon. Surettaa että näin kävi. En oikein tiedä miten eteenpäin. Millaisia kokemuksia teillä on ystävyyssuhteiden loppumisesta?
Kommentit (7)
Miten niin et tiedä miten tästä eteenpäin? No ihan normaalisti elämä jatkuu, sinä olet sinä ja sinun elämäsi jatkuu, vaikka yksi ihminen ei olekaan enää läsnä. Normaali ihminen pärjää elämässä mainiosti yksinäänkin tai tuskinpa kukaan täysin yksin on.
Miten se loppui? Sen tiedon jälkeen helpompaa ottaa kantaa
Ne hiipuvat yleensä ajan myötä eikä pidetä enää yhteyttä. Ikäväähän se on mutta ei vain ole enää mitään syytä vaivautua, puolin ja toisin.
Minulle on aivan sama jos ystävyys päättyy. Parisuhteen päättyminen sen sijaan harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten se loppui? Sen tiedon jälkeen helpompaa ottaa kantaa
Loppumiseen vaikutti mm. kun ystävä petti luottamukseni, vehkeili selkäni takana, nosti itsensä muita ylemmäksi, kaatoi kaikki asiansa niskaani ja väsyin. Ystävyys oli yksipuolista, hän puhui vain omia asioitaan enkä osannut olla enää aito itseni hänen seurassa. Ystävä muuttui kovin pinnalliseksi ja huomionhakuiseksi enkä koe että meillä olisi ollut enää mitään yhteistä. Tässä lyhyesti syitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se loppui? Sen tiedon jälkeen helpompaa ottaa kantaa
Loppumiseen vaikutti mm. kun ystävä petti luottamukseni, vehkeili selkäni takana, nosti itsensä muita ylemmäksi, kaatoi kaikki asiansa niskaani ja väsyin. Ystävyys oli yksipuolista, hän puhui vain omia asioitaan enkä osannut olla enää aito itseni hänen seurassa. Ystävä muuttui kovin pinnalliseksi ja huomionhakuiseksi enkä koe että meillä olisi ollut enää mitään yhteistä. Tässä lyhyesti syitä. Ap
No mitä ihmettä sitten vingut?
Tämmöinen ketju oli joku aika sitten. Siinä puhuttiin kuinka hyvä ystävä yhtäkkiä vaan häippäsee ilman selityksiä. Se sattuu.