Lue keskustelun säännöt.
Normaalipainon sisällä laihduttaminen ja muiden kommentit
31.03.2022 |
Olen koko elämäni ollut hoikka ja urheilullinen. Ei ole tarvinnut katsoa mitä suuhuni pistän, sillä epäterveelliset ruoat ovat lähinnä ällöttäneet ja herkkuja olen syönyt maltilla viikonloppuisin. Tämä kaikki ollut siis ihan luontaista minulle.
Sitten tuli korona, uusi stressaava työ, yli- ja etätyöt. Yhtäkkiä ei tullut luontaisesti liikuttua niin paljon ja pitkän etätyöpäivän jälkeen usein sohva houkutti enemmän kuin lenkkipolku. Joskus liikuntaa ei tullut päivän aikana yhtään. Väsyneenä ja stressaantuneena ei jaksanut panostaa ruokaan ja herkutkin maistuivat enemmän kuin ennen. Harvoin päälle tuli puettua muuta kuin kollarihousut ja paksu oversize neule.
Kaksi vuotta Koronan alkamisen jälkeen kiloja on tullut 8kg. Palaillaan toimistolle ja mikään vaate ei näytä päällä hyvältä. Yhtäkkiä huomaa sen maharöllykän, joka tässä parissa vuodessa on kasvanut. Vähän ahdistaa, että on päästänyt itsensä tähän kuntoon, joten päätin palata ennen koronaa olleisiin tapoihini.
Aloin taas juoksemaan ja liikkumaan muutenkin enemmän, vaikka väsyttäisi ja sohva houkuttaisi. Katson myös tarkemmin mitä suuhuni laitan. Varsinkin tämä syömisen tarkkailu saa aikaa ärsyttäviä kommentteja. ”Ethän sinä vielä ole edes lihava” ”Kyllä sinä nyt yhden palan voit ottaa” ”Onko sulla syömishäiriö, kun yrität laihduttaa ton kokoisena”. Olen 172cm ja vaa’alla käydessä painoin 72kg. Se on kahden kilon päässä ylipainosta. En tiedä pitäisikö minun kommentoijien mielestä odottaa, että lihon ylipainon puolelle vai tehdä mitä. Ärsyttää jatkuva kommentointi, kun kieltäytyy herkuista ja yrittää tehdä terveellisiä valintoja esim. ravintolassa.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (44)
No joo. Täällä palstalla oli laihdutusketju, josta normaalipainon sisällä pudottavat potkittiin ulos syömishäiriöisinä. Jos halusi pudottaa painoa, ettei tule ylipainoiseksi ja halusi alkaa liikkumaan ja syömään paremmin, koska voi huonosti, niin se leimattiin sairaaksi. Vasta sitten kuulemma sai tehdä asialle jotakin kun painoindeksi on yli 30. Sitten kun normaalipainon sisällä laihduttavat yrittivät tehdä omia vertaistukiketjuja, nämä yli 30 painoindeksiset kiusallaan ilmoittivat niitä poistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi, ettei siitä tarvitse tehdä mitään numeroa että liikkuu ja syö terveellisesti oli sitten normaalipainon rajoissa tai ei.
Minulla on painoindeksi 22.9, mutta rasva kertyy keskivartaloon ja siksi olen itseasiassa metabolialtani riskissä sairastua ja tätä siis tukee mittaustulokset. Vyötärön ympärys on yhä aivan liian iso. Myös insuliinin toiminnassani on ongelmia. Minulle vasta nyt selvisi, että ihminen voi oireilla vaikka sokeriarvot pysyisi normaalin sisällä. Olen siis lähtenyt laihduttamaan, koska haluan ehkäistä diabetesta. Minulla on ollut kerran raskauden aikainen diabetes, joten riski on yhä. Sairauden ehkäisy vaatii sen, että minulla ei ole vatsassa ja selässä läskiä joka heikentää insuliinin toimintaa kehossani. En näytä lihavalle vaan hoikalle, mutta tosiaan meillä normaalipainoisillakin voi olla oikeita terveysriskejä. En myöskään halua kuulla kuittailua riutuneesta ulkonäöstäni kun terveellisen rasvatasapainon saavutan. Olen mieluummin luuranko kuin riskissä saada diabetes.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, ettei siitä tarvitse tehdä mitään numeroa että liikkuu ja syö terveellisesti oli sitten normaalipainon rajoissa tai ei.
En teekään, mutta kun tiettyjen ihmisten seurassa alkaa kieltäytyä herkuista ja tehdä erilaisia valintoja, he kyllä huomaavat. Sitten penätään selitystä ja sen jälkeen jeesustellaan, että mikä luuranko sinä haluat olla. Rasva on kertynyt ihan näkyvästi poskiin, vatsaan ja reisiin, että en ole mitenkään piilolihonut. Ap
Ainahan osa ihmisistä näkee vaivaa muiden syömisistä. Niistä ei kannata välittää, eikä niille tarvi mitään selitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo. Täällä palstalla oli laihdutusketju, josta normaalipainon sisällä pudottavat potkittiin ulos syömishäiriöisinä. Jos halusi pudottaa painoa, ettei tule ylipainoiseksi ja halusi alkaa liikkumaan ja syömään paremmin, koska voi huonosti, niin se leimattiin sairaaksi. Vasta sitten kuulemma sai tehdä asialle jotakin kun painoindeksi on yli 30. Sitten kun normaalipainon sisällä laihduttavat yrittivät tehdä omia vertaistukiketjuja, nämä yli 30 painoindeksiset kiusallaan ilmoittivat niitä poistoon.
Älytöntä! En itse pyöri täällä niin paljon, että olisin noihin vertaistukiletjuihin törmännyt.
Itsekin olen huomannut huonot elintavat myös olossa ja tämä pari viikkoa sitten aloitettu ryhtiliike on heti parantanut oloani hirvittävän paljon. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattas enempi miettiä rasva%. Se se määrää ,moni on selkeesti lihava vaikka kovasti väittävät että bmi ihan normaali .
Rasvaprosenttia on vaikeampi mittailla kotikonstein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on painoindeksi 22.9, mutta rasva kertyy keskivartaloon ja siksi olen itseasiassa metabolialtani riskissä sairastua ja tätä siis tukee mittaustulokset. Vyötärön ympärys on yhä aivan liian iso. Myös insuliinin toiminnassani on ongelmia. Minulle vasta nyt selvisi, että ihminen voi oireilla vaikka sokeriarvot pysyisi normaalin sisällä. Olen siis lähtenyt laihduttamaan, koska haluan ehkäistä diabetesta. Minulla on ollut kerran raskauden aikainen diabetes, joten riski on yhä. Sairauden ehkäisy vaatii sen, että minulla ei ole vatsassa ja selässä läskiä joka heikentää insuliinin toimintaa kehossani. En näytä lihavalle vaan hoikalle, mutta tosiaan meillä normaalipainoisillakin voi olla oikeita terveysriskejä. En myöskään halua kuulla kuittailua riutuneesta ulkonäöstäni kun terveellisen rasvatasapainon saavutan. Olen mieluummin luuranko kuin riskissä saada diabetes.
Minä olen epäillyt sokeriarvojen vuoksi oireilua myös. On ollut viimeisen puolen vuoden sisään kaikenlaista terveyshuolta ja -murhetta, joita on tutkittu, mutta esim. juuri sokeriarvot olivat viitearvojen rajoissa. Olo on monella tavalla kirkastunut sen jälkeen, kun heräsin tilanteeseeni ja tein ryhtiliikkeen.
Normaalipainon sisällä laihduttaminen. Niin - kaksipiippuinen juttu kyllä.
Mielestäni, jos vielä sopii normalipainon kriteereihin mutta alkaa pian hipoa sen ylärajaa, on vain terveellistä ja hyvä kiinnittää huomio painoon ja syömisiin.
On nimittäin paljon vaikeampi sitten alkaa pudottaa painoa kun sitä on jo liikaa, Miksi ihmeessä pitäisi ensin lihoa ylipainoon ennenkuin voi alkaa huolehtia itsestään?
Mihinkään laihduttamiseen ei kuitenkaan kannata alkaa, se lipsahtaa helposti käsistä, nähty on ja se meneekin sitten jo sairaan puolelle. Mutta kun huomaa että painoa alkaa turhaan kertyä on hyvä tehdä ryhtiliike ja tarkistaa elämäntapansa. Sehän on itsestään huolehtimista!
Sitä paitsi, jos tunnet olosi paremmaksi pari kiloa hoikempana se sinulle suotakoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihan sama tilanne. Koronan aikana kaikki itselle mieluisat liikuntaharrastukset kiellettiin, piti sulkeutua kotiin ja elämässä ei ollut silloin muuta kuin stressaava työ, tv-sarjat ja herkut. :D Elämäntapojen repsahtaminen alkoi vähän ennen koronaa, mutta kaikki noi rajoitukset vauhditti sitä tuntuvasti. 3-4 vuoden aikana lisää painoa tuli 11kg ja päädyin ihan samaan tilanteeseen kuin sinä, eli ylipainon rajoille (58-59/153cm). Mulla myös rasva kertyy keskivartaloon, eli kyllä tuo on huomattava ero entiseen.
Nyt oon havahtunu asiaan ja yrittäny ottaa takaisin niitä vanhoja rutiineja. Viimeksi vaa’alla käydessä paino oli tippunut 5 kiloa, mutta kroppa näyttää edelleen samalta. Hommaa on siis edessä vielä paljon. Just tuo muiden kommentointi kuitenkin ärsyttää, nimenomaan nuo ”ethän sä oo ees ylipainoinen” tai ”pitääkö sun nyt oikeesti laihduttaa”. Nojoo, ei ehkä numeroiden valossa pitäisi, mutta kyllä mieluummin ottaisin sen urheilullisen kropan ja fiiliksen takaisin. :/
Vaikea ottaa kantaa tietämättä tarkemmin tilanteita, mutta jos vaikkapa kyläilee kaverin luona ja kaveri on tehnyt kakun, niin kyllä se aikamoista itsetehostusta on, jos ei ota palaakaan.
Sen sijaan jos käy lounaalla kaverin kanssa ja valitsee normaalin ruokaisan salaatin runsailla lisukkeilla, on kaverilta itsetehostusta puuttua tähän valintaan.
Laihduttaminen on jees, mutta sosiaalinen pelisilmä on myös jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei AP ole mitään selittelyjä velkaa muille. Jos tarjotaan niin kiität ja jätät ottamatta. Jos tivataan niin vastaat että ei tee mieli. Ei kait sitä tarvitse sen kummemmin perustella. Huonoa käytöstä muutenkin ylimääräinen tuputtaminen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on painoindeksi 22.9, mutta rasva kertyy keskivartaloon ja siksi olen itseasiassa metabolialtani riskissä sairastua ja tätä siis tukee mittaustulokset. Vyötärön ympärys on yhä aivan liian iso. Myös insuliinin toiminnassani on ongelmia. Minulle vasta nyt selvisi, että ihminen voi oireilla vaikka sokeriarvot pysyisi normaalin sisällä. Olen siis lähtenyt laihduttamaan, koska haluan ehkäistä diabetesta. Minulla on ollut kerran raskauden aikainen diabetes, joten riski on yhä. Sairauden ehkäisy vaatii sen, että minulla ei ole vatsassa ja selässä läskiä joka heikentää insuliinin toimintaa kehossani. En näytä lihavalle vaan hoikalle, mutta tosiaan meillä normaalipainoisillakin voi olla oikeita terveysriskejä. En myöskään halua kuulla kuittailua riutuneesta ulkonäöstäni kun terveellisen rasvatasapainon saavutan. Olen mieluummin luuranko kuin riskissä saada diabetes.
Et sinä laihuudella estä diabetesta, vaan oikealla ravinnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ottaa kantaa tietämättä tarkemmin tilanteita, mutta jos vaikkapa kyläilee kaverin luona ja kaveri on tehnyt kakun, niin kyllä se aikamoista itsetehostusta on, jos ei ota palaakaan.
Sen sijaan jos käy lounaalla kaverin kanssa ja valitsee normaalin ruokaisan salaatin runsailla lisukkeilla, on kaverilta itsetehostusta puuttua tähän valintaan.
Laihduttaminen on jees, mutta sosiaalinen pelisilmä on myös jees.
Sitä pullaa ei tarvitse kenenkään mieliksi syödä, laihdutti tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ottaa kantaa tietämättä tarkemmin tilanteita, mutta jos vaikkapa kyläilee kaverin luona ja kaveri on tehnyt kakun, niin kyllä se aikamoista itsetehostusta on, jos ei ota palaakaan.
Sen sijaan jos käy lounaalla kaverin kanssa ja valitsee normaalin ruokaisan salaatin runsailla lisukkeilla, on kaverilta itsetehostusta puuttua tähän valintaan.
Laihduttaminen on jees, mutta sosiaalinen pelisilmä on myös jees.
Ei, kenenkään ei tarvitse syödä kaverin tekemää kakkua vaikka ei laihduttaisikaan. Varsinkaan jos tietää toisen tarkkailevan syömisiään ettei liho palloksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ottaa kantaa tietämättä tarkemmin tilanteita, mutta jos vaikkapa kyläilee kaverin luona ja kaveri on tehnyt kakun, niin kyllä se aikamoista itsetehostusta on, jos ei ota palaakaan.
Sen sijaan jos käy lounaalla kaverin kanssa ja valitsee normaalin ruokaisan salaatin runsailla lisukkeilla, on kaverilta itsetehostusta puuttua tähän valintaan.
Laihduttaminen on jees, mutta sosiaalinen pelisilmä on myös jees.
Ei, kenenkään ei tarvitse syödä kaverin tekemää kakkua vaikka ei laihduttaisikaan. Varsinkaan jos tietää toisen tarkkailevan syömisiään ettei liho palloksi.
Näin on. en syö kakkuja ja pullia työpaikan kahvihuoneessakaan vaikka niitä potilaitten omaiset kantaa tämän tästä. En myöskään konvehteja yms. joita myös tuodaan.
Se syö joka tahtoo, ja se joka ei tahdo ei syö. Simppeliä.
Itse en tarkkaile painoa koska siihen ei ole tarvetta. Kroppani näyttää pitävän huolen etten liho enkä syö liikaa. En pidä ollenkaan makeasta, en missään muodossa mutta esim. sipsiä voin kyllä syödä jonkin verran, tai popcornia. Mitään pussillisia en niitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ottaa kantaa tietämättä tarkemmin tilanteita, mutta jos vaikkapa kyläilee kaverin luona ja kaveri on tehnyt kakun, niin kyllä se aikamoista itsetehostusta on, jos ei ota palaakaan.
Sen sijaan jos käy lounaalla kaverin kanssa ja valitsee normaalin ruokaisan salaatin runsailla lisukkeilla, on kaverilta itsetehostusta puuttua tähän valintaan.
Laihduttaminen on jees, mutta sosiaalinen pelisilmä on myös jees.
Ei, kenenkään ei tarvitse syödä kaverin tekemää kakkua vaikka ei laihduttaisikaan. Varsinkaan jos tietää toisen tarkkailevan syömisiään ettei liho palloksi.
Näin on. en syö kakkuja ja pullia työpaikan kahvihuoneessakaan vaikka niitä potilaitten omaiset kantaa tämän tästä. En myöskään konvehteja yms. joita myös tuodaan.
Se syö joka tahtoo, ja se joka ei tahdo ei syö. Simppeliä.
Itse en tarkkaile painoa koska siihen ei ole tarvetta. Kroppani näyttää pitävän huolen etten liho enkä syö liikaa. En pidä ollenkaan makeasta, en missään muodossa mutta esim. sipsiä voin kyllä syödä jonkin verran, tai popcornia. Mitään pussillisia en niitäkään.
Minäkään en koskaan syönyt työpaikan kahvihuoneessa kuin harvoin mitään. Ja samalla tavalla kroppa tuntui pitävän itse huolen siitä, että en liho. Sitten Koronan myötä jäin kotiin. Jotenkin koen, että tämä oli lähtöpiste kaikelle, koska niin moni aktiivinen juttu jäi tekemättä. Samalla viihdytimme itseämme hyvällä ruoalla yms. koska muuta tekemistä ei alkuun oikein ollut. Sitten aineenvaihdunta jämähti. Stressi kasvoi ja kortisolitasot nousivat. Jotenkin se negatiivinen lumipallo lähti siitä pyörimään ja herkkujakin on tullut syötyä paljon enemmän kuin yleensä syön.
Hyvää tässä tilanteessa on se, että elämäntapojen palautus on muuten tuntunut varsin helpolta ja luonnolliselta, mutta muiden kommentit vain ottavat päähän. Tyhmää sekin, ettei voi suoraan sanoa, että katsoo syömisiään, koska on repsahtanut korona-aikana. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama tilanne. Koronan aikana kaikki itselle mieluisat liikuntaharrastukset kiellettiin, piti sulkeutua kotiin ja elämässä ei ollut silloin muuta kuin stressaava työ, tv-sarjat ja herkut. :D Elämäntapojen repsahtaminen alkoi vähän ennen koronaa, mutta kaikki noi rajoitukset vauhditti sitä tuntuvasti. 3-4 vuoden aikana lisää painoa tuli 11kg ja päädyin ihan samaan tilanteeseen kuin sinä, eli ylipainon rajoille (58-59/153cm). Mulla myös rasva kertyy keskivartaloon, eli kyllä tuo on huomattava ero entiseen.
Nyt oon havahtunu asiaan ja yrittäny ottaa takaisin niitä vanhoja rutiineja. Viimeksi vaa’alla käydessä paino oli tippunut 5 kiloa, mutta kroppa näyttää edelleen samalta. Hommaa on siis edessä vielä paljon. Just tuo muiden kommentointi kuitenkin ärsyttää, nimenomaan nuo ”ethän sä oo ees ylipainoinen” tai ”pitääkö sun nyt oikeesti laihduttaa”. Nojoo, ei ehkä numeroiden valossa pitäisi, mutta kyllä mieluummin ottaisin sen urheilullisen kropan ja fiiliksen takaisin. :/
Kuin omalta näppäimistöltäni, mitatkin melkein samat! Maha on kasvanut ja vaikka vaatteet päällä näytän edelleen aika sutjakalta, niin alasti vatsa on kyllä selkeästi kasvanut. Mulla vielä se ongelma, että taustalla on pitkäaikainen ja paha syömishäiriö, joten laihdutus on itselleni aina riski. Nyt on kyllä jo sellainen olo, että on henkisesti sen verran hyvässä kunnossa ettei se lähde käsistä, mutta täytyy kuitenkin olla aika varovainen. Olenkin pyrkinyt ennemmin siihen, etten varsinaisesti laske kaloreita, vaan yritän vain syödä mahdollisimman terveellisesti ja liikkua enemmän.
Mullekin alkoi jo tulla tuskastunut olo kun tuntuu ettei paino putoa, varsinkin kun olen lukenut täältä ketjuja siitä miten liikunta ei laihduta ja lyhyet ihmiset kertoo miten pystyy syömään vain jonkun 1200 kaloria vaikka kuinka liikkuisi ja paino ei liiku mihinkään. Eilen sitten mittasin vyötärön kun en vaakaa omista, ja huomasin, että vyötäröltä oli kuitenkin lähtenyt jo useampi sentti näillä keinoilla, vaikka olen syönyt välillä herkkujakin. Kun tarkemmin katselin, pystyin itsekin huomaamaan, että maha on jo vähän pienentynyt. Itsehän sitä muutosta ei useinkaan varsinkaan alussa huomaa, kun omaa kehoa kuitenkin näkee joka päivä. 5 kiloa on jo hyvä pudotus ja hiljaa hyvä tulee!
Mä olen vegaani, joten sen perusteella jää aika monet kakut ja pullat syömättä eikä tarvitse sanoa, että yritän nyt elää terveellisemmin. Vaikka en ole lähelläkään ylipainoa, jäi multa raskaudesta neljä "ylimääräistä" kiloa, joiden haluan katoavan. Kukaan muu ei tiedä projektistani paitsi mies. Mun terveellisiin elämäntapoihin mahtuu kyllä joku hampurilaisateria kaverin kanssa tai herkut synttäreillä. Ei ole niin tiukkaa ja mielikin pysyy parempana, kun ei tarvitse kaikesta kieltäytyä.
Kannattas enempi miettiä rasva%. Se se määrää ,moni on selkeesti lihava vaikka kovasti väittävät että bmi ihan normaali .