Normaalipainon sisällä laihduttaminen ja muiden kommentit

Olen myös lihonut varmaan muutaman kilon, en omista vaakaa niin vaikea sanoa tarkalleen, mutta kyllä sen housuista ja peilistä huomaa.

Olen 160cm pitkä ja painoindeksitaulukon mukaan saisin painaa jopa 64kg ennen kuin olisin indeksin mukaan lievästi ylipainoinen. Viimeksi kun punnitsin itseni, olin painavimmillani 58kg, ja mietin aina että 60kg on varmaan se raja, että alan näyttää jo turhan pullavalta, vaikka normaalipainon rajoissa oliskin.

No nyt olen taatusti 60kg ja housut alkaneet puristaa, masu on tiellä ja vyötärö alkanut kadota. En ole lihava, mutta en halua tämän enempää lihoakaan, joten olen päättänyt että ihan kaikessa hiljaisuudessa alan tarkkailla syömisiä sen verran, että jätän liian herkuttelun pois.

Onhan se nyt tosi paljon helpompaa aloittaa painonhallinta vielä normaalipainon sisällä kuin alkaa laihduttaa 20 kiloa lääkärin kehoituksesta...

Miksi kukaan kertoo kenellekään omia tavoitteitaan? :D minä olen ihan kaikessa hiljaisuudessa joskus lopettanut herkuttelun, pienetänyt annoksia ja lisännyt liikuntaa ja ylimääräiset on lähteneet vatsalta. Joskus sitten taas tulee sellainen aika, että paino on noussut muutaman kilon ja silloin vaan ajattelen hiljaa mielessäni, että ok, huomenna otan evääksi kanasalaattia ja heitän kaapista suklaakakun jämät pois ja that's it, taas lähtee kilot ihan muutamassa viikossa. Ihan oman pään sisällä teen nämä päätökset enkä kerro muille enkä kaipaa muiden mielipiteitä.

Jos joku törppö töksäyttää, että oletpas lihonut tai laihtunut, niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihmiset, jotka kommentoivat toisten painoja (ellei ole lääkäri tai terveydenhoitaja) ovat noloja.

Syö miten syö, eikä puhu asiasta.

Lakkaa kommentointi.

Mä syön evääni, eikä kiinnosta muiden eväät kuin etäisesti. Voin sanoa, että naapurin annos näyttää herkulliselta, muttei tulisi mieleenkään alkaa arvioida omasta päästäni, että onko joku nyt laihduttamassa vai lihottamassa.

21 jatkaa

Mulla on ystäviä, joille lääkäri on sanonut että 10 kiloa olisi hyvä tiputtaa terveyssyistä, toisesta näkee että on ylipainoa mutta toisesta ei ollenkaan. Paino jakautuu hyvin eri tavoin eri ihmisillä.

Itsellä se lihominen menee keskivartaloon mallia omena, niin kuin vanhemmillanikin, ja se keskivartalolihavuus vissiin sitä terveydelle haitallisinta painonnousua onkin. En halua rasvamaksaa tai muita vaivoja.

Sen verran täytyy lisätä, että nämä kommentoijat ovat omassa tapauksessani sukulaisia ja perheenjäseniä ja läheisiä, joiden kanssa nyt muutenkin tulee puhuttua enemmän kuin vaikka työkavereiden kanssa. Lisäksi tässä on ollut nyt kaikenlaista perhejuhlaa. Parit ristiäiset ja yhdet hautajaiset, joissa herkkujen välttely on tullut aika näkyväksi.

Ja oikeastaan minusta on aika hölmöä, että reilusti ylipainoinen saa osakseen kannustusta ja myötätuntoa, kun hän aloittaa laihdutuksen. Mutta kun teet ryhtiliikkeen normaalipainon sisällä saat osaksesi kaikenlaista kuraa etkä saisi edes mainita asiasta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ottaa kantaa tietämättä tarkemmin tilanteita, mutta jos vaikkapa kyläilee kaverin luona ja kaveri on tehnyt kakun, niin kyllä se aikamoista itsetehostusta on, jos ei ota palaakaan.

Sen sijaan jos käy lounaalla kaverin kanssa ja valitsee normaalin ruokaisan salaatin runsailla lisukkeilla, on kaverilta itsetehostusta puuttua tähän valintaan.

Laihduttaminen on jees, mutta sosiaalinen pelisilmä on myös jees.

Ei, kenenkään ei tarvitse syödä kaverin tekemää kakkua vaikka ei laihduttaisikaan. Varsinkaan jos tietää toisen tarkkailevan syömisiään ettei liho palloksi.

Näin on. en syö kakkuja ja pullia työpaikan kahvihuoneessakaan vaikka niitä potilaitten omaiset kantaa tämän tästä. En myöskään konvehteja yms. joita myös tuodaan.

Se syö joka tahtoo, ja se joka ei tahdo ei syö. Simppeliä.

Itse en tarkkaile painoa koska siihen ei ole tarvetta. Kroppani näyttää pitävän huolen etten liho enkä syö liikaa.  En pidä ollenkaan makeasta, en missään muodossa mutta esim. sipsiä voin kyllä syödä jonkin verran, tai popcornia. Mitään pussillisia en niitäkään.

Minäkään en koskaan syönyt työpaikan kahvihuoneessa kuin harvoin mitään. Ja samalla tavalla kroppa tuntui pitävän itse huolen siitä, että en liho. Sitten Koronan myötä jäin kotiin. Jotenkin koen, että tämä oli lähtöpiste kaikelle, koska niin moni aktiivinen juttu jäi tekemättä. Samalla viihdytimme itseämme hyvällä ruoalla yms. koska muuta tekemistä ei alkuun oikein ollut. Sitten aineenvaihdunta jämähti. Stressi kasvoi ja kortisolitasot nousivat. Jotenkin se negatiivinen lumipallo lähti siitä pyörimään ja herkkujakin on tullut syötyä paljon enemmän kuin yleensä syön.

Hyvää tässä tilanteessa on se, että elämäntapojen palautus on muuten tuntunut varsin helpolta ja luonnolliselta, mutta muiden kommentit vain ottavat päähän. Tyhmää sekin, ettei voi suoraan sanoa, että katsoo syömisiään, koska on repsahtanut korona-aikana. Ap

Miksei voi sanoa, voihan sitä elämäntapansa parantaa, vaikka ei varsinaisesti laihduttaisikaan.

Itse olen viimeisen 35v aikana syönyt itseni tuplakokoiseksi ja tottakai kaikki kliseiset vaivat ja taudit ovat iskeneet yhtä aikaa kuuskymppisten kanssa. Toki ole vuosien aikana laihduttanut yli tuon 50kg minkä olen lihonut, mutta nyt olen vaan päättänyt, että syön sitä tarjolla olevaa kakkua, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen, lisään päivään porkkanan kun muistan jne. Syyskuun alussa painoin 105kg, tänä aamuna 98kg tavoite on että syyskuun alussa painan 95kg.

Älä puhu laihduttamisesta, koska kuitenkin olet ennenkin elänyt terveellisesti. Hienoa kun pystyt ryhtiliikkeeseen, itse aikoinani sorruin tuossa vaiheessa kaiken maailman ihmedieetteihin, jotka vaan lopulta lisäsivät painoa kun kituutusta nälässä ei pitkään pystynyt ylläpitämään.

Yritin kommentoida mutta ei vaan mene millään viesti läpi... 

Itsellä tavoite että p a i n o olisi 52 kg tai 50 kg, p i t u u t t a 151 cm ja p a i n o nyt 56 kg. Enempää en pysty kirjoittamaan kun jää jostain syystä m o d e r o i n t i i n. Onko täällä p a i n o keskustelu kielletty?

Jos lihasmassaa on paljon niin ei puntaria kannata tuijottaa. Enneminkin yleisolemusta ja vetää siitä johtopäätökset. Ja jos kuitenkin innostuu sitä puntaria katsomaan niin pitää huomioida painon luontainen vaihtelu. Ei itseltä voi odottaa että paino pysyy vaikkapa samalla kilomäärällä aina.

Paino vaihtelee ihan luontaisesti ja pitäisi valita jokin painohaarukka minkä sisällä paino on hyväksyttävissä lukemissa.

Itselläni se menee niin että huomioin lihasmassan ja sen perusteella arvelen mikä olisi minulle hyvä paino. Nyt kun vähenmän liikuntaa niin pyrin 80-86 välissä painon pitämään. Kesällä kun liikuntaa on enemmän niin 83-89 kg on minulle sopiva paino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ottaa kantaa tietämättä tarkemmin tilanteita, mutta jos vaikkapa kyläilee kaverin luona ja kaveri on tehnyt kakun, niin kyllä se aikamoista itsetehostusta on, jos ei ota palaakaan.

Sen sijaan jos käy lounaalla kaverin kanssa ja valitsee normaalin ruokaisan salaatin runsailla lisukkeilla, on kaverilta itsetehostusta puuttua tähän valintaan.

Laihduttaminen on jees, mutta sosiaalinen pelisilmä on myös jees.

Ei, kenenkään ei tarvitse syödä kaverin tekemää kakkua vaikka ei laihduttaisikaan. Varsinkaan jos tietää toisen tarkkailevan syömisiään ettei liho palloksi.

Näin on. en syö kakkuja ja pullia työpaikan kahvihuoneessakaan vaikka niitä potilaitten omaiset kantaa tämän tästä. En myöskään konvehteja yms. joita myös tuodaan.

Se syö joka tahtoo, ja se joka ei tahdo ei syö. Simppeliä.

Itse en tarkkaile painoa koska siihen ei ole tarvetta. Kroppani näyttää pitävän huolen etten liho enkä syö liikaa.  En pidä ollenkaan makeasta, en missään muodossa mutta esim. sipsiä voin kyllä syödä jonkin verran, tai popcornia. Mitään pussillisia en niitäkään.

Minäkään en koskaan syönyt työpaikan kahvihuoneessa kuin harvoin mitään. Ja samalla tavalla kroppa tuntui pitävän itse huolen siitä, että en liho. Sitten Koronan myötä jäin kotiin. Jotenkin koen, että tämä oli lähtöpiste kaikelle, koska niin moni aktiivinen juttu jäi tekemättä. Samalla viihdytimme itseämme hyvällä ruoalla yms. koska muuta tekemistä ei alkuun oikein ollut. Sitten aineenvaihdunta jämähti. Stressi kasvoi ja kortisolitasot nousivat. Jotenkin se negatiivinen lumipallo lähti siitä pyörimään ja herkkujakin on tullut syötyä paljon enemmän kuin yleensä syön.

Hyvää tässä tilanteessa on se, että elämäntapojen palautus on muuten tuntunut varsin helpolta ja luonnolliselta, mutta muiden kommentit vain ottavat päähän. Tyhmää sekin, ettei voi suoraan sanoa, että katsoo syömisiään, koska on repsahtanut korona-aikana. Ap

*Miksei voi sanoa*, voihan sitä elämäntapansa parantaa, vaikka ei varsinaisesti laihduttaisikaan.

Itse olen viimeisen 35v aikana syönyt itseni tuplakokoiseksi ja tottakai kaikki kliseiset vaivat ja taudit ovat iskeneet yhtä aikaa kuuskymppisten kanssa. Toki ole vuosien aikana laihduttanut yli tuon 50kg minkä olen lihonut, mutta nyt olen vaan päättänyt, että syön sitä tarjolla olevaa kakkua, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen, lisään päivään porkkanan kun muistan jne. Syyskuun alussa painoin 105kg, tänä aamuna 98kg tavoite on että syyskuun alussa painan 95kg.

Älä puhu laihduttamisesta, koska kuitenkin olet ennenkin elänyt terveellisesti. Hienoa kun pystyt ryhtiliikkeeseen, itse aikoinani sorruin tuossa vaiheessa kaiken maailman ihmedieetteihin, jotka vaan lopulta lisäsivät painoa kun kituutusta nälässä ei pitkään pystynyt ylläpitämään.

Koska sitä kommentoidaan ikävään sävyyn, jos normaalipainoisena sanoo sen ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran täytyy lisätä, että nämä kommentoijat ovat omassa tapauksessani sukulaisia ja perheenjäseniä ja läheisiä, joiden kanssa nyt muutenkin tulee puhuttua enemmän kuin vaikka työkavereiden kanssa. Lisäksi tässä on ollut nyt kaikenlaista perhejuhlaa. Parit ristiäiset ja yhdet hautajaiset, joissa herkkujen välttely on tullut aika näkyväksi.

Ja oikeastaan minusta on aika hölmöä, että reilusti ylipainoinen saa osakseen kannustusta ja myötätuntoa, kun hän aloittaa laihdutuksen. Mutta kun teet ryhtiliikkeen normaalipainon sisällä saat osaksesi kaikenlaista kuraa etkä saisi edes mainita asiasta. Ap

Mä olen jo pidemmän aikaan laihduttanut, mutta eipä sitä kukaan ole kahvipöydässä huomannut. Ennen juhlia normaalia kevyempi ateria ja sitten kahvipöydästä jotain lautaselle. Ei santseja. Paino on tippunut oikein kivasti, eikä kukaan ole kahvipöydässä kommentoinut mitään. Onhan se vähän asian esille tuomista, ettei ota mitään ja sitten selittää laihduttavansa. Todennäköisesti ihmiset ajattelevat toimivansa oikein, kun alkavat selittää, ettei sulla ole tarvetta laihduttaa. (Jos siis mitään merkittävää ylipainoa ei ole).

Ainakin naisena näyttää helposti todella rasvaiselle vaikka olisi täysin normaalipainoinen jos ei tavoitteellisesti painoja nosta. Itse pidän eniten aerobisesta liikunnasta ja eihän se kroppaa juuri muokkaa, vaikka treenaan aktiivisesti ja tavoitteellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on painoindeksi 22.9, mutta rasva kertyy keskivartaloon ja siksi olen itseasiassa metabolialtani riskissä sairastua ja tätä siis tukee mittaustulokset. Vyötärön ympärys on yhä aivan liian iso.  Myös insuliinin toiminnassani on ongelmia. Minulle vasta nyt selvisi, että ihminen voi oireilla vaikka sokeriarvot pysyisi normaalin sisällä. Olen siis lähtenyt laihduttamaan, koska haluan ehkäistä diabetesta. Minulla on ollut kerran raskauden aikainen diabetes, joten riski on yhä. Sairauden ehkäisy vaatii sen, että minulla ei ole vatsassa ja selässä läskiä joka heikentää insuliinin toimintaa kehossani.  En näytä lihavalle vaan hoikalle, mutta tosiaan meillä normaalipainoisillakin voi olla oikeita terveysriskejä. En myöskään halua kuulla kuittailua riutuneesta ulkonäöstäni kun terveellisen rasvatasapainon saavutan. Olen mieluummin luuranko kuin riskissä saada diabetes.

Minä olen epäillyt sokeriarvojen vuoksi oireilua myös. On ollut viimeisen puolen vuoden sisään kaikenlaista terveyshuolta ja -murhetta, joita on tutkittu, mutta esim. juuri sokeriarvot olivat viitearvojen rajoissa. Olo on monella tavalla kirkastunut sen jälkeen, kun heräsin tilanteeseeni ja tein ryhtiliikkeen.

Minä kyllästyin horkkiin ja tajunnan sumenemiseen, paikalleen nukahteluun ruuan jälkeen, huimaukseen ja sekavuuteen mitä ilmenee joidenkin ruokien syömisen jälkeen.  Tilanne on parantunut jo pudotettujen kilojen myötä, mutta voisi olla tasaisempikin olo.

Hopeakettu kirjoitti:

Jos lihasmassaa on paljon niin ei puntaria kannata tuijottaa. Enneminkin yleisolemusta ja vetää siitä johtopäätökset. Ja jos kuitenkin innostuu sitä puntaria katsomaan niin pitää huomioida painon luontainen vaihtelu. Ei itseltä voi odottaa että paino pysyy vaikkapa samalla kilomäärällä aina.

Paino vaihtelee ihan luontaisesti ja pitäisi valita jokin painohaarukka minkä sisällä paino on hyväksyttävissä lukemissa.

Itselläni se menee niin että huomioin lihasmassan ja sen perusteella arvelen mikä olisi minulle hyvä paino. Nyt kun vähenmän liikuntaa niin pyrin 80-86 välissä painon pitämään. Kesällä kun liikuntaa on enemmän niin 83-89 kg on minulle sopiva paino.

Kyllä tässä katsotaan ihan kehonkoostumustestin tuloksia jotka minullakin näyttää keskivartalon rasvan olevan liiallinen. Paino ei todellakaan kerro mitään, mutta ei kerro lihasmassakaan, ei edes rasvan määrä kehossa vaan terveydestä kertoo se missä se rasva sijaitsee.

Eilen vilkuilin taas sivusilmällä jotain jenkkien 300 kiloisten laihdutusohjelmaa, ja mietin, että kuka tekisi ohjelman siitä, kun ylipainon rajoilla olevat ihmiset laihduttaisi normaaliin painoon? Sellaista noin - 10 kg tai vähemmän.

Ruokavalion korjaus, oikea annoskoko, monipuolista ja helposti harrastettavaa liikuntaa, joka nostaa kuntoa ja lihasvoimaa. Mieluummin vielä keski-iän huitteilla olevia henkilöitä, joille laihtuminen ei ole enää niin helppoa kuin nuoremmille ja joilla omasta olosta huolehteminen jää työn ja perheen jalkoihin.

Itselläni ikää 43 v ja ylipainoa viitisen kiloa, joka kertyy lähinnä vatsaan. Jotenkin en saa mitään näistä Hurja painon pudotus - tyyppisistä ohjelmista, joissa lähtöpaino on iso ja laihdutuksen jälkeenkin nämä henkilöt ovat vielä reilusti ylipainoisia. Olisi inspiroivampaa nähdä, kuinka vähän lössähtäneestä tulee hoikka ja hyväkuntoinen, ja mitä sen saavuttaminen vaati.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran täytyy lisätä, että nämä kommentoijat ovat omassa tapauksessani sukulaisia ja perheenjäseniä ja läheisiä, joiden kanssa nyt muutenkin tulee puhuttua enemmän kuin vaikka työkavereiden kanssa. Lisäksi tässä on ollut nyt kaikenlaista perhejuhlaa. Parit ristiäiset ja yhdet hautajaiset, joissa herkkujen välttely on tullut aika näkyväksi.

Ja oikeastaan minusta on aika hölmöä, että reilusti ylipainoinen saa osakseen kannustusta ja myötätuntoa, kun hän aloittaa laihdutuksen. Mutta kun teet ryhtiliikkeen normaalipainon sisällä saat osaksesi kaikenlaista kuraa etkä saisi edes mainita asiasta. Ap

Mä olen jo pidemmän aikaan laihduttanut, mutta eipä sitä kukaan ole kahvipöydässä huomannut. Ennen juhlia normaalia kevyempi ateria ja sitten kahvipöydästä jotain lautaselle. Ei santseja. Paino on tippunut oikein kivasti, eikä kukaan ole kahvipöydässä kommentoinut mitään. Onhan se vähän asian esille tuomista, ettei ota mitään ja sitten selittää laihduttavansa. Todennäköisesti ihmiset ajattelevat toimivansa oikein, kun alkavat selittää, ettei sulla ole tarvetta laihduttaa. (Jos siis mitään merkittävää ylipainoa ei ole).

Sokerista tulee selkeästi huono ja sumuinen olo. Olen huomannut sen nyt, kun jätin sokeriset herkut kokonaan tämän ryhtiliikkeen myötä. Ensin vain vähensin, mutta sitten huomasin olon muuttuvan aina sokeristen herkkujen syömisen jälkeen. En siis koske niihin enää edes juhlissa. Ja ehkä meidän lähipiiri on tavallista kyylempää porukkaa, kun tähän on tartuttu joka paikassa. Vaikka sanoisin vaan, että olen muuttanut taas elintapoja terveellisemmiksi pienen repsahduksia jälkeen. Ei ole tarvinnut edes puhua laihduttamisesta suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin naisena näyttää helposti todella rasvaiselle vaikka olisi täysin normaalipainoinen jos ei tavoitteellisesti painoja nosta. Itse pidän eniten aerobisesta liikunnasta ja eihän se kroppaa juuri muokkaa, vaikka treenaan aktiivisesti ja tavoitteellisesti. 

Minulla ei ainakaan voimaharjoittelu tee muuta kuin kasvata lihasta siellä rasvan alla. Sitten näyttää paljon lihavammalta. Juokseminen ja maltillinen juoksemista tuleva voimaharjoittelu on minulla se resepti, joka toimii.

Kropat ovat erilaisia. Ei voimaharjoittelu ole todellakaan mikään tie onneen kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Eilen vilkuilin taas sivusilmällä jotain jenkkien 300 kiloisten laihdutusohjelmaa, ja mietin, että kuka tekisi ohjelman siitä, kun ylipainon rajoilla olevat ihmiset laihduttaisi normaaliin painoon? Sellaista noin - 10 kg tai vähemmän.

Ruokavalion korjaus, oikea annoskoko, monipuolista ja helposti harrastettavaa liikuntaa, joka nostaa kuntoa ja lihasvoimaa. Mieluummin vielä keski-iän huitteilla olevia henkilöitä, joille laihtuminen ei ole enää niin helppoa kuin nuoremmille ja joilla omasta olosta huolehteminen jää työn ja perheen jalkoihin.

Itselläni ikää 43 v ja ylipainoa viitisen kiloa, joka kertyy lähinnä vatsaan. Jotenkin en saa mitään näistä Hurja painon pudotus - tyyppisistä ohjelmista, joissa lähtöpaino on iso ja laihdutuksen jälkeenkin nämä henkilöt ovat vielä reilusti ylipainoisia. Olisi inspiroivampaa nähdä, kuinka vähän lössähtäneestä tulee hoikka ja hyväkuntoinen, ja mitä sen saavuttaminen vaati.

Kuvailemasi ohjelma olisi kyllä huippu. Jotenkin enemmän samaistuttava monelle ja auttaisi monia jo ennen kuin paino kipuaa vaikean ylipainon puolelle.

En ymmärrä miksi mitään ei saisi tehdä ennen kuin tilanne on todella huono. Paljon helpompaa ne korjaukset on tehdä varhain kuin myöhään. Eniten olen hyötynyt näistä englantilaisista ohjelmista missä on käsitelty tulehdusta vähentävää ruokavaliota, suoliston bakteerikannan monipuolistamista, hormoniruokavaliota, biohakkerointia jne. Paino on tippunut ihan itsestään kun on oppinut sen miten keho toimii. Vaikuttaa myös jaksamiseen ja mielenterveyteen kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ottaa kantaa tietämättä tarkemmin tilanteita, mutta jos vaikkapa kyläilee kaverin luona ja kaveri on tehnyt kakun, niin kyllä se aikamoista itsetehostusta on, jos ei ota palaakaan.

Sen sijaan jos käy lounaalla kaverin kanssa ja valitsee normaalin ruokaisan salaatin runsailla lisukkeilla, on kaverilta itsetehostusta puuttua tähän valintaan.

Laihduttaminen on jees, mutta sosiaalinen pelisilmä on myös jees.

Ei, kenenkään ei tarvitse syödä kaverin tekemää kakkua vaikka ei laihduttaisikaan. Varsinkaan jos tietää toisen tarkkailevan syömisiään ettei liho palloksi.

Näin on. en syö kakkuja ja pullia työpaikan kahvihuoneessakaan vaikka niitä potilaitten omaiset kantaa tämän tästä. En myöskään konvehteja yms. joita myös tuodaan.

Se syö joka tahtoo, ja se joka ei tahdo ei syö. Simppeliä.

Itse en tarkkaile painoa koska siihen ei ole tarvetta. Kroppani näyttää pitävän huolen etten liho enkä syö liikaa.  En pidä ollenkaan makeasta, en missään muodossa mutta esim. sipsiä voin kyllä syödä jonkin verran, tai popcornia. Mitään pussillisia en niitäkään.

Minäkään en koskaan syönyt työpaikan kahvihuoneessa kuin harvoin mitään. Ja samalla tavalla kroppa tuntui pitävän itse huolen siitä, että en liho. Sitten Koronan myötä jäin kotiin. Jotenkin koen, että tämä oli lähtöpiste kaikelle, koska niin moni aktiivinen juttu jäi tekemättä. Samalla viihdytimme itseämme hyvällä ruoalla yms. koska muuta tekemistä ei alkuun oikein ollut. Sitten aineenvaihdunta jämähti. Stressi kasvoi ja kortisolitasot nousivat. Jotenkin se negatiivinen lumipallo lähti siitä pyörimään ja herkkujakin on tullut syötyä paljon enemmän kuin yleensä syön.

Hyvää tässä tilanteessa on se, että elämäntapojen palautus on muuten tuntunut varsin helpolta ja luonnolliselta, mutta muiden kommentit vain ottavat päähän. Tyhmää sekin, ettei voi suoraan sanoa, että katsoo syömisiään, koska on repsahtanut korona-aikana. Ap

Miksei voi sanoa, voihan sitä elämäntapansa parantaa, vaikka ei varsinaisesti laihduttaisikaan.

Itse olen viimeisen 35v aikana syönyt itseni tuplakokoiseksi ja tottakai kaikki kliseiset vaivat ja taudit ovat iskeneet yhtä aikaa kuuskymppisten kanssa. Toki ole vuosien aikana laihduttanut yli tuon 50kg minkä olen lihonut, mutta nyt olen vaan päättänyt, että syön sitä tarjolla olevaa kakkua, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen, lisään päivään porkkanan kun muistan jne. Syyskuun alussa painoin 105kg, tänä aamuna 98kg tavoite on että syyskuun alussa painan 95kg.

Älä puhu laihduttamisesta, koska kuitenkin olet ennenkin elänyt terveellisesti. Hienoa kun pystyt ryhtiliikkeeseen, itse aikoinani sorruin tuossa vaiheessa kaiken maailman ihmedieetteihin, jotka vaan lopulta lisäsivät painoa kun kituutusta nälässä ei pitkään pystynyt ylläpitämään.

Kolme kiloa puolessa vuodessa ei tunnu kovin järkevältä. Lähinnä vaan siitä syystä, että tuossa painoluokassa paino varmaan heiluu sen kolme kiloa suurin piirtein jonkun hormonitoiminnankin takia. Tai on tietysti hyvä, että paino menee alaspäin, mutta mielestäni tuo ei ole järkevää. Jos se sulle toimii, niin hyvä.