Onko muilla etätöistä osittain lähitöihin palanneilla uupumista?
Meillä ollaan nyt palattu ensimmäistä kertaa korona-aikana osittaiseen toimistollaoloon. Olen nyt kuukauden tehnyt kokonaiset 1-2 lähipäivää (kyllä, kuulostaa naurettavalta) ja olen niiden jälkeen aina aivan niin loppu ettei muuta jaksa kun maata hiljaisuudessa pimeässä loppupäivän ja uni maittaa. Järkyttävää huomata, miten korona-aika oikeasti on saanut arjen muuttumaan niin että sosiaalinen kuormitus, hälinä ja jatkuvat keskeytykset työssä vievät nyt ihan eri tavalla järjen, aiemmin siihen oli vain sopeuduttava.
Miten muilla? Olen muuten todella menevä ja tekeväinen, joten ihan itseänikin yllätti miten yhtäkkinen toimistolle paluu ja työpäivien aikainen ylimääräinen viritys ja sosialisointi voi kuormittaa näin paljon. Ehkä tähän tottuu taas aikanaan, mutta luulenpa että jatkan edelleen pitkälti etäillen ja käväisen toimistolla kerran viikkoon. Lähipäivinä en saa mitään hyödyllistä aikaiseksi.
Kommentit (9)
Tämähän se tuntuu olevan nykyajan trendi että ihan kaikki on nykyään "kuormittavaa". Niin kuin itse ap sanoit niin kyllä on ulkopuolisen korvaan aika naurettavaa ettei muka 1 tai 2 kertaa kuukaudessa tapahtuvan lähipäivän jälkeen jaksa muka mitään. Tuntuu että nyt väkisin keksitään syitä miksi työnantajan pitäisi antaa lupa 100% etäilylle korona-ajan jälkeenkin ja kun lähdetään toimistolle valmiiksi sillä asenteella että se on sitten kamalaa ja siitä pitää valittaa. Jos menisi eri asenteella niin lopputulemakin olisi luultavasti eri eli jos menet sille sillä asenteella että kiva kun ainakin kahdesti kuussa näen työkavereita etkä niin että ihan kaikki kuormittaa niin eikö sinulla itselläsikin olisi parempi olla. Oikeasti omalla asenteella on suuri vaikutus. Tuolla logiikallahan et voi koskaan poistua kotoa minnekään koko päiväksi kun kyllähän muuallakin on hälinää kuin pelkästään työpaikalla. Kuulostaa siis tekosyyltä.
Vierailija kirjoitti:
Tuotahan se on. Kuormittaa ja on tehotonta.
Miten sitä ihan totta on aiemmin jaksanut. Toki nyt myös koronan myötä työt ovat vain lisääntyneet sekä kokousten määrä ihan erilainen kuin ennen. Jos siirryttäisiin takaisin vanhaan malliin niin työn määrän ja luonteen pitäisi mennä myös takapakkia, silloinkin toki jo mentiin aika äärirajoilla. Tuskinpa tulee tapahtumaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se tuntuu olevan nykyajan trendi että ihan kaikki on nykyään "kuormittavaa". Niin kuin itse ap sanoit niin kyllä on ulkopuolisen korvaan aika naurettavaa ettei muka 1 tai 2 kertaa kuukaudessa tapahtuvan lähipäivän jälkeen jaksa muka mitään. Tuntuu että nyt väkisin keksitään syitä miksi työnantajan pitäisi antaa lupa 100% etäilylle korona-ajan jälkeenkin ja kun lähdetään toimistolle valmiiksi sillä asenteella että se on sitten kamalaa ja siitä pitää valittaa. Jos menisi eri asenteella niin lopputulemakin olisi luultavasti eri eli jos menet sille sillä asenteella että kiva kun ainakin kahdesti kuussa näen työkavereita etkä niin että ihan kaikki kuormittaa niin eikö sinulla itselläsikin olisi parempi olla. Oikeasti omalla asenteella on suuri vaikutus. Tuolla logiikallahan et voi koskaan poistua kotoa minnekään koko päiväksi kun kyllähän muuallakin on hälinää kuin pelkästään työpaikalla. Kuulostaa siis tekosyyltä.
No hauskaahan tässä on se, että minusta on oikeasti tosi kivaa nähdä työkavereita ja kivaa mennä toimistolle. Se ei mitenkään poissulje sitä, että päivät ovat työn kannalta tehottomia ja lähipäivien jälkeen olen aivan poikki ja palautuminen kestää.
Kyllä!
Hybridimallien uuvuttavuus on huomattu jo tutkimuksissakin. Vaikka voisi arkijärjellä kuvitella, että "vaihtelu virkistää", ilmiselvästi erilaisten työskentelyolosuhteiden välillä sahaaminen myös kuormittaa aivoja.
Olin päivän työpaikalla töissä ja siirryin illaksi kotiin ja nyt teen etänä ja väsyttää.
Pitäis pysytellä kotona, tänäänkin olisin voinut nukkua varsinaisen työpäivän jälkeen tunnin ja jatkaa sitten vasta iltahommiin. Nyt lepoaika meni paikasta toiseen siirtymiseen.
Haluan linnoittautua kotiin ja pysyä täällä. Ja pysynkin. Hakekaa hinausautolla työpisteeseen, jos sinne pitää mennä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä!
Hybridimallien uuvuttavuus on huomattu jo tutkimuksissakin. Vaikka voisi arkijärjellä kuvitella, että "vaihtelu virkistää", ilmiselvästi erilaisten työskentelyolosuhteiden välillä sahaaminen myös kuormittaa aivoja.
Osaisitko vinkata linkkiä tällaiseen tutkimukseen?
Ajattelin itsekin, että virkistävää päästä lähitöihin ja nähdä ihmisiä pitkästä aikaa, kuten tosiasiallisesti onkin. Haluaisin itsekin nyt kovasti saada irti jotain tästä hybridistä ja harmittaa kun lähipäivät ovat sosiaalisesti virkistäviä, mutta muuten todella uuvuttavia ja mihinkään töihin ei saa oikein otetta. Meillä on iso avokonttori ja aikalailla kaikki tekevät samanlaista ajatustyötä vaativaa hommaa että tiedetään toistemme tuska ja osataan olla hiljaa ja vastamelukuulokkeet päässä jos siltä tuntuu. SIlti :D
Tuotahan se on. Kuormittaa ja on tehotonta.