Lue keskustelun säännöt.
Aran 4v tytön harrastaminen?
09.02.2010 |
Eli tyttö 4v ja ollaan käyty satubaletissa, ei ole halunnut osallistua vielä, 2 kertaa ollaan oltu. Olen kysynyt että pelottaako niin sanoo, että joo. Olen yrittänyt kaikkea. Jopa lahjontaa pelon voittamiseksi, että uskaltaisi mutta ei. Sanoo että haluaa vaan katsoa. mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä. Antaa periksi ja sanoa että ei mennä vai?
Kommentit (33)
ovat tottuneet toimimaan ryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuitenkin on periaatteessa kiinnostunut satubaletista, niin menette ja katsotte sitä, osallistuu sitten kun on siihen valmis. Kyllä mielenkiinto ja uteliaisuus jossain vaiheessa voittaa arkuuden! Anna hänelle aikaa. Olisko joku kaveri, joka voisi tulla samaan harrastukseen? saisi ehkä tukea ja rohkaisia, kun kaverikin uskaltautuu tanssimaan?
meidän naapurin lapsi oli kahdellakin perhepäivähoitajalla heti 1-vuotiaana ja 3-vuotiaasta päiväkodissa.
Kävi samassa muskarissa meidän kotihoidetun samanikäisen kanssa, eikä ollut muuten meidän lapsi se, joka kyhnäsi äidissä kiinni.
Se on luonteesta kiinni.
Jos lapsi on kokonaan kotona, harrastuksia kannattaa ehkä käyttää sosiaalistamiseen. Jos lapsi on päivähoidossa, jättäkää suosiolla myöhempään.
2
Onko tämä tyttösi sellainen, että katselee siellä niitä liikkeitä, ja sitten kotona tekee niitä itsekseen?
Meillä on tällainen "katselija". Jumpissa, tanssissa, muskarissa ym ei tee mitään, tuijottaa vaan, ja sanoo et ole hiljaa, jos keskustelen hänen kanssaan. Siis keskittyy siihen tilanteeseen ihan kokonaan.
Sit kun mennään kotiin, niin peilin edessä tekee kaiken mitä muut teki siellä harjoituksissa...
Samoin esim netistä kanssani kuuntelee laulun muutaman kerran ihan hiljaa, ja sit laulaa sen tai pitkän osan siitä.
Päiväkodissa aluksi katseli muita lapsia tosi tarkkaan, miten menevät liukumäkeen ym, ja sit jossain vaiheessa, pitkän ajan päästä meni perästä.
Haluaa siis jostain syystä katsoa ja tutkia tarkkaan mitä tehdään, miten tehdään jne.
Ja sit oppii ne asiat salamana silmillään, eli sit osaa, vaikka ei ole aiemmin kokeillutkaan...
että käydään vielä kerran katsomassa, mutta sitten pitää jo itsekin osallistua. Selittäisin, että kun kaikki muutkin osallistuvat ei ole kiva, jos yksi vain katselee. Neljännellä kerralla veisin, mutta jos lapsi vastustelisi niin en pakottaisi, niin kuin ei tietenkään harrastukseen voikaan. Lähtisin pois siinä tilanteessa. Jatkaisin viidettä kertaa lapsen suostuttelua, mutta jos olisi taas sama kieltäytyminen niin antaisin olla. Jos lapsi välillä menisi hetkeksikin mukaan kehuisin ja kyselisin oliko kivaa ym. olisin kiinnostunut. Ei kai tuossa muutakaan voi tehdä... 4v on vielä pieni ja jos ei halua mennä mukaan niin ehtiihän tuo myöhemminkin. :)
Mä luulen, että oma kohta 4v käyttäytyisi samalla tavalla. Lapsi on mennyt 1,5v päiväkotiin, mutta on epäsosiaalinen luonnostaan. Sisarensa meni päiväkotiin 4v ja on sosiaalisempi. Ei siinä ole mitään erityisen hienoa, että pieni lapsi osaa toimia ryhmässä. Tärkeämpää lapselle on perusturvallisuus ja hyvä jos lapsi saa sitä hakea niin pitkään kuin tarve vaatii. Se ei tule ryhmään pakottamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neljävuotias, päiväkotia käyvä tyttö, alkoi ujostella muutaman muskarikerran jälkeen niin, että alkoi itkeä hysteerisesti ja kieltäytyi lähtemästä. Päätimme antaa tytön kasvaa ja kokeilemme muskaria/satubalettia/uimakoulua uudestaan ensi syksynä. Päiväkotipäivät ovat pitkiä ja itsestäni tuntuu, ettei lapsi kaipaa enää lisäohjelmaa iltaisin. Tyttömme on kyllä sosiaalinen: Leikkii kavereiden kanssa ja on päiväkodissa reipas. Iltaisin hän kuitenkin selvästi kaipaa yhteistä aikaa perheen kanssa. Nelivuotiaat ovat kuitenkin aika pieniä.
harrastuksen ja kokeilisin uudelleen syksyllä.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että pienet lapset pitää pakolla karaista johonkin, mihin eivät vielä ole valmiita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän siinä ole mitään järkeä maksaa jostain harrastuksesta ja sitten mennä vaan seisomaan sinne. Etsi sellainen harrastus mihin voitte mennä yhdessä, äiti-lapsi-jumppa tms.
jos on vielä kotona, törmää kuitenkin tuohon ennen pitkää. Vähittäinen opettelu on parempi kuin kertarykäisy.
Minulla on ujo kuopus, joka kävi ensin muskarissa kerran viikossa yhden vuoden, sitten kerhoili yhden vuoden ja sitten meni päiväkotiin. Päiväkotiin meno sujuikin sitten ongelmitta, kun oli ensin harjoitellut.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lapsi olisi selvästi kuitenkin kiinnostunut (niin kuin tuo 7 esimerkki) niin olisin "sitkeämpi" enkä lähtisi pois jos lapsi ei haluaisikaan osallistua vielä. :)
8
jos on vielä kotona, törmää kuitenkin tuohon ennen pitkää. Vähittäinen opettelu on parempi kuin kertarykäisy. Minulla on ujo kuopus, joka kävi ensin muskarissa kerran viikossa yhden vuoden, sitten kerhoili yhden vuoden ja sitten meni päiväkotiin. Päiväkotiin meno sujuikin sitten ongelmitta, kun oli ensin harjoitellut. 2
mennä vaan suoraan kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt on 4 ja harrastaa, 5-vuotiaana kerhoilee, niin 6-vuotiaana menee eskariin. Tismalleen on sama rytmi kuin meillä.
2
Harjoitelkaa niitä taitoja vielä puistoissa, kerhoissa jne, ja sitten kun rohkeutta tulee niin harrastukset mukaan. Ei siitä kukaan nauti että menee sinne seisomaan ja ihmettelemään, ette te eikä ne muut lapset siellä. Ja etsikää tosiaan joku toinen harrastus missä sinä voit olla vielä mukana. 4v on vielä pieni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt on 4 ja harrastaa, 5-vuotiaana kerhoilee, niin 6-vuotiaana menee eskariin. Tismalleen on sama rytmi kuin meillä. 2
Ja yhä useammassa paikassa on niin.
Ja esim. täällä Helsingissä valtaosa eskareista on päiväkodeissa. Yhtä kaikki eskari on kouluun ja ryhmään harjoittelua vielä ja nimenomaan sen aikana ehtii hioa niitä koulussa tarvittavia taitoja - siksihän se on alkujaan luotukin.
Mutta saivartele toki, jos siitä jotain tyydytystä saat.
2
Eli on päivittäin päivokodissa 7:30-16:00, eli ei ole kotihoidossa, tosin veljen kanssa samassaryhmässä. On kyllä kavereita tarhassa, harvoin on yksin, yleensä kaverit rohkeampia ja saattaa vaihdella eri päivinä.
Kokeilin ekan kerran jälkeen sitä että ohjasin tytön jumpan vetäjälle ja sanoin että.....on ihan kiva jne.. ja että äiti menee nyt pois ja tulee hakemaan. Tyttö ei meinannut päästää minua ja tarrautui käteeni. Ei kuitenkaan itkenyt. Tunnin lopulla tuli juosten ja iloisesti vastaan kuten muutkin. Kun kysyin ohjaajalta miten oli mennyt niin sanoi että oli katsellut koko tunnin ajan sivusta itsekseen että toi voisi olla kivaa mutta ei uskaltanut tulla. Pelkäsi kuulemma liikaa uusia ihmisiä, mikä on tottakin. Itsekin ihmispelkoisena ymmärrän tämän. =( Mutta lapsestaan haluaisi jotenkin sellaisen että hyväksyisi oman ujoutensa eikä rupeaisi persoonaa muuttamaan.
myös 4-vuotiaana harrastaa satubalettia, mutta siitä ei tullut mitään. On ollut päiväkodissa alle 2-vuotiaasta asti ja oli siis tottunut toimimaan ryhmässä, mutta uusissa tilanteissa on aina ollut arka ja hitaasti lämpeävä. Jätettiin suosiolla harrastus tuolloin ja yritettiin uudestaan vasta eskari-ikäisenä, jolloin halusi aloittaa luistelun. Silloin kaikki sujui hienosti, ryhmässä tosin oli pari hyvää kaveriakin, mutta oli muutenkin paljon reipastunut parissa vuodessa. Luisteluharrastuksen myötä reipastui entisestään ja nykyään menee jo ihan uusiin porukoihinkin mukaan ihan eri tavalla kuin ennen.
ihan hölmöä tunkea vielä harrastamaankin. Pitkien hoitopäivien päälle ei tuonikäinen - arka tai vähemmän arka - tarvitse enää mitään harrastuksia, vaan rauhallista aikaa oman perheen kanssa!
2
Meillä tosiaan tyttö ei sano pelkäävänsä, enemmänkin jännittää niitä muita. Ethän muuten kysy, että pelkäätkö, vaan jännitätkö? Sen takia ilmeisesti haluaa sitten kotona kokeilla itsekseen niitä juttuja.
Eli lapsi saattaa jännittää kuten me kaikki. Pelkääminen onkin sitten jo isompi ongelma, ja tarvitsee apua. Eli äitinä käytä sanaa "jännitätkö". Pikku-juttu mutta saattaa olla hyvinkin merkityksellinen.
Lapsesi tarvitsee "apua". Sinuna sopisin ohjaajan kanssa, että olet täysillä mukana harjoituksissa. Eli sinä menet sinne mukaan ja teet ne jutut, aivan tasavertaisena kuten ne muutkin. Kun näkee että äitikin uskaltaa, niin alkaa pikku-hiljaa uskaltamaan itsekin.
Eihän me aikuisetkaan hypätä sosiaalisesta tilanteesta toiseen tuosta noin vaan...
Se kannattaako teidän siellä käydä, selviää kysymyllä seuraavat kysymykset:
*Tykkäätkö sinä siitä jumpasta? (Miksi kyllä, miksi ei)
*Haluatko vielä käydä siellä? Ja jos sanoo EN kysy, että tykkäisikö osallistua, jos sinä tulet mukaan ja teet yhdessä niitä juttuja.
Jos kaikki vastaukset on kielteisiä, eikä halua sinunkaan kanssa sinne mennä,niin anna olla. Muuten jatkaisin kyllä.
Lasta täytyy rohkaista, vaikka sitten olemalla itse esimerkkinä (niin noloa kuin se saattaa joskus ollakin)!
Ja se ettei osallistu, ei tosiaan tarkoita, ettei ko. asiasta nauttisi suunnattomasti, kuten kirjoitukseni nro 7 osoittaa!
sieltä salista ja sanot että odotat oven takana.
Lapsi tukeutuu sinuun ja tietää että olet suostuvainen siihen ettei hänen tarvitse osallistua ja käyttää tätä hyväkseen.
Sanot että reippaasti mukaan se on hauskaa. Katso mallia muista.