Lue keskustelun säännöt.
Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?
Kommentit (1151)
Lego ritarilinna. Toivoin joululahjaksi varmaan viitenä vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiekkasihtiä ja kuviollista hiekkamuottia himoitsin.
Mun hiekkamuoteista tuli vaan lieriöitä. Ei mitään huenompaa.
Vierailija kirjoitti:
Hiekkasihtiä ja kuviollista hiekkamuottia himoitsin.
Mun hiekkamuoteista tuli vaan lieriöitä. Ei mitään huenompaa.
Tämä siis joskus nelivuotiaana. On jäänyt mieleeni, kun niin harmitti.
Minä toivoin niitä koottavia nukkeja. Mikä ihme niiden nimi oli? Niiltä pystyi irroittamaan käsiä ja jalkoja yms. Siskoni sai niitä 3. Kristillinen tasajako? -.-
Ihan mitä koskaan toivoinkin, sain siitä halpakopion, en koskaan sitä oikeeta. Sama kuin ei olis saanut lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut muumitalon ja merenhuiske-laivan (missä on niitä pieniä muumifigureita mukana.)
Olen vähän katkera kun en saanut niitä. Syy oli kuulemma opettaa "kaikkea ei voi saada". Sain sitten paljon turhaa roskaa ja halpoja rumia leluja. Muumitaloon olisi ollut HELPOSTI rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lemmikin.
Nyt meillä on koira, josta vanhempani ovat kovin hullaantuneita.
Kitaran ja balettitossut. Vanhemmat viisaaasti ajattelivat, että kitara jää pölyttymään nurkkaan parissa viikossa, kun sen soittaminen ei niin kovin helppoa ole. Balettitossuilla olisi ollut kotona vähän käyttöä, en minä missään balettikoulussa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välikausitakkia en saanut. Oli vaan villatakki, sadetakki ja toppatakki.Teininä en saanut farkkutakkia.
Omalle lapselle en ostanut leikkihellaa, vaikka pyysi. Rakennettiin se pahvilaatikosta ja kestihän se kiinnnostus jonkin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Super Nintendon! Olin katkera pitkään kun piti tyytyä 8-bittiseen romu Nintendoon. Nyt pelaankin kaikki Super Nintendon pelit läpi emulaattorilla kostoksi!
Muumitalon. Siis sellaisen pienen nukkekodin kaltaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanu barbieta enkä minisuksia. Vieläkin vituttaa
Itse toivoin nukkekotia ja nukenvaunuja enkä ikinä saanut. Sitten aikuisena esikoisen saatuani kävin onnessani pitkiä kävelylenkkejä ja ihmettelin, että miten tämä tuntuu mukavalle. Sitten muistin, että ihan samalta tuntui, kun sain joskus työntää serkun nukenvaunuja.
Elektroniikkapeliä toivoin kauan ja en saanut ennen kuin ostin itse viikkorahoista kauan säästetyillä rahoilla. Sitten sitä ei uskaltanut paljon pelata, koska paristo maksoi maltaita myös.
Minisuksia halusin myös, mutta ne olivat kuulema vaaralliset. No eikä olleet, naapurinpojalla oli myös. Ostin sellaiset sitten joskus itse, mutta silloin ne olivat ihan tylsät jo, eivät pysyneet missään kengässä kiinni ja ei niillä jaksanut pitkään pelleillä.
Toivottiin vaikka kuinka kauan miesnukkea. Meillä ei ikinä ollut Keniä. Voitteko kuvitella?
Mä rutisin aina että saisin pikkuveljen tai siskon, no, en saanut.
Nukkekodin, jota itse kyllä kutsuin nukketaloksi.