olen erittäin katkera

ajattelu että olet vankina.Asennetta kehiin.Kyllä lapsiperhe- elämä takuusti voittaa sinkku örvellyksen loppupeleissä.

Mies juoksee kavereidensa kanssa ja tuhlaa silloin paljon. Minä hoidan lapset, kodin ja työni. Olemme ylivelkaantuneita, koska mieheni ei ole vieläkään saanut tehtyä valmiiksi rakennusprojektiamme. On vuokra ja talolaina yhtäaikaa ja talolainastakin lohkesi iso osa miehelle uuteen autoon. En tiedä, että riittääkö rahat talon valmiiksi saattamiseen enää.

vaan haluavani tehdä kaikkeni lasten eteen ja yrittää vuosi vuoden jälkeen neuvotella lasten isän näkevän heitä edes muutaman kerran. Kaikki meni hyvin siihen saakka kun perhe-elämämme vakiintui ja toinen lapsi syntyi, jonka jälkeen mies kyllästyi lasten ehdoilla elettävään arkeen ja sen auliisti myönsikin. Nyt hän elää vapaa-aikaansa kuin kaksikymppinen vaikka ikää yli 40 ja työskentelee kasvatustyön parissa. En ole eron jälkeen kuuteen vuoteen enää tavannut miehiä ja yrittänyt olla välittämättä yksinhuoltajia pilkkaavista kommenteista; minä en ole se joka hylkäsi perheensä.

nautin lapsesta!lapset on tärkeintä mitä voi saada!

auta itseäsi. Kiitä itse itseäsi. Muista hemmotella itse itseäsi, vaikka jollain pienellä. Olet yksin aikuinen, koet raskaita tunteita, pidä itsestäsi huolta. Kysymys: koetko olevasi vankina lastesi kanssa, vai koetko olevasi tunteittesi vanki?

Onko lapset välillä isällään? Voisitko tehdä silloin jotain omaa juttua?



Tsemppiä ja voimia sulle.

Kuulostaa hänen tekosiltaan.



Ei ole kokemusta, mutta varmaan sinun pitää hankkia itsellesi kaikki saatavissa oleva apu sekä lastenhoitoon että oman hyvinvoinnin turvaamiseen. Sinä olet teidän kuviossanne voittaja, vaikka nyt ei tuntuisikaan siltä - hän ei osaa elää.

Mullakin oli tollasta vielä vuosi sitten. Mies jätti mut raskaana ollessa pienten lastemme kanssa keskenään ja häippäsi monen sadan kilometrin päähän uutta nuoruutta elämään. Ei mitään apua, koska halusin olla vapaa ym. Mutta nyt oon niin vahva ja elämä on paljon helpompaa kuin silloin kun oltiin yhdessä. Onneksi päätti lähteä toisen naisen vuoksi. Onneksi pääsin siitä. Kyllä sinäkin pärjäät. Ja vankina minäkin olen kotona, kun tukiverkosto asuu niin kaukana. Rakastan kuitenkin lapsiani yli kaiken ja miehistä en mitään halua kuullakaan ellei olla kaverina liikkeellä.



Pointti oli, että kunhan aikaa kuluu. Pystyt varmasti unohtamaan sen että mies menee ja bilettää. Se kuitenkin luopui jostain jota ihan varmasti tulee katumaan. Ja sulla on ne lapset. Ne arvokkaimmat maailmassa. Pidä huoli teistä. Ja kyllä sinne ulkoelämäänkin silloin tällöin pääsee, jos hoitaa hommat sillä tavoin.



Koita jaksaa!