Työkaverinin arvostuksen puute
Minulla on kaksi työkaveria, mies ja nainen. Työasioissa, mies puhuu ja kysyy vaan työkaverini mielipidettä. Minulle puhuu kyllä muuten. Onko tämä mies kiinnostunut työkaveristani vai onko kyse siitä että ei arvosta minua tasapuolisena työkaverina. Kun olemme kolmestaan, mies ei juuri puhu minulle tai kysele mitään mutta kahdestaan ollessamme kyllä. Ihan sama minulle mutta olisi kiva ymmärtää
Kommentit (21)
Tai onko työkaverisi kovempi juttelemaan kun sinä. Sellaisten kanssa on helpompi puhua. Jos vaan liityt jutteluun kun he alkavat puhua jostain,
Onko se nainen kokeneempi kuin sinä työssä?
Onko se toinen ollut sua kauemmin?
Minä suosittelisin ottamaan asian puheeksi tämän työkaverin kanssa. Ihan asiallisesti voisi kertoa, että tältä tuntuu ja mikähän tähän on syynä.
Koskeekohan tämä vain työasioista keskustelemista vai jäätkö ulkopuolelle myös esimerkiksi tauoilla, kun kolmestaan puhutte vapaa-ajan asioista?
Vierailija kirjoitti:
Minä suosittelisin ottamaan asian puheeksi tämän työkaverin kanssa. Ihan asiallisesti voisi kertoa, että tältä tuntuu ja mikähän tähän on syynä.
Koskeekohan tämä vain työasioista keskustelemista vai jäätkö ulkopuolelle myös esimerkiksi tauoilla, kun kolmestaan puhutte vapaa-ajan asioista?
Kyllä hieman silloinkin olen ulkopuolinen. Toisaalta kahdestaan puhumme vapaa-ajan asioita. Työkaveriani kohtaan on aina asiallinen, minua myös kiusoittelee. Tai niin olen tähän asti olettanut että on kiusoittelua, onkohan sittenkin puhdasta vittuilua😂
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut kauiten meistä
Selvä peli. Ne aikoo savustaa sinut pihalle, ja nauravat sen jälkeen mahat kippurassa sinun onnetonta kohtaloasi ja mitätöntä elämääsi.
Aijaa, onpa ikävää tuollainen käytös. Yleensä tuollaisiin asioihin kyllä saadaan parhaiten muutosta ihan vain ottamalla puheeksi. Eihän sitä muuten tiedä, mikä on syynä eikä asiaan tule muutosta, syvenee vain.
Voisi olla hyvä miettiä valmiiksi esimerkki tuollaisesta tilanteesta ja vaikka kirjoitella paperille, mikä tässä eniten harmittaa, niin osaa sitten paremmin sen sanoittaa.
Naispuolinen työkaverini sensijaan aina ottaa minut mukaan keskusteluihin yms. En usko että heillä mitään syytä minua savustaa ja jos näin olisi niin vaihtaisin vaan toiseen työpaikkaan firman sisällä
Sinuna vain tarjoaisin omaa mielipidettäni vaikka ei kysyttäisi. Ehkä he sitten huomaavat, että sinullakin on osaamista. Älä ole arka vaan liity keskusteluun.
Häästääg MeeeToo. Olet vaarallinen. Ei voi puhua.
Taidat olla näitä joiden kanssa ei kannata ruveta mihinkään...
En pidä tätä kiusaamisena eikä minua haittaa jos työkaverini ei luota mutta ihan mielenkiinnosta kyselen. Ehkä on vaan että tätä mies pitää työkaveriani pätevämpänä ja siten ohittaa minut. Toki tämä naispuolinen työkaverini myös sijaistaa meidän pomoa
AP on tyypillinen nainen... Minä, minä, minä.
Miksi et kykene olemaan iloinen toisen naisen puolesta? Naiset ovat susia toisilleen...
Oletko siis itse mies vai nainen? Ehkä miehestä on kiinnostavampaa puhua naisen kanssa.
Mies ei ole siellä kaveeraamassa, vaan töissä. Hän ei tee työhön liittyvistä kysymyksistä äänestystä, vaan kysyy mielipiteet aina samalta päteväksi mieltämältään henkilöltä = siltä joka tuuraa pomoakin joskus.
Eli mies vain säästää kaikkien aikaa eikä sitä kiinnosta varsin bondata kenenkään kanssa.
Mullakin jäi ikuisesti mieleen, kun yksi naistyökaveri kerran kun minä ja miespuolinen kollega olimme hänen kanssaan samassa tilassa, kysyi jotain työasiaa silleen että osoitti nimen mainiten puheensa vain tälle miehelle. Olin ollut meistä vähiten aikaa työssä mutta ero oli aika mitätön, tyyliin he 5 vuotta ja minä 4 vuotta tms. Tulkitsin, että taustalla oli asenneongelma minua kohtaan, joka kumpusi osittain omasta asenneongelmastani. Olimme siis erikoistuvia lääkäreitä, ja hoidin työni kyllä hyvin, mutta samalla tosiaan siis piti opiskella sitä omaa alaa ja sillä alalla odotettiin myös sellaista aktiivisuutta että liittyy alan erikoistuvien yhdistykseen ja fb-ryhmään ja jauhaa siellä paskaa. Viimemainittuun kiinnostukseni oli nolla, ja se aiheutti sen että muut tavallaan aina unohtivat, että edes olin siellä.
.