Minkähän takia mä ylireagoin nykyään aina?

Tulee karjuttua lapsille ihan hirveästi. Yleensä ne aiheet on kyllä vanhoja tuttuja, eli varmaan olen kyllästynyt soittamaan samaa levyä kerta toisensa jälkeen ja siirryn nykyään suoraan sinne versioon 16 heti kärkeen.



Eli en viitsi enää nätisti mainita että cd- tai dvd-levyt lojuu lattialla ilman koteloita taaperon käsissä ---> naarmulla, vaan karjun suoraan mitä mieltä tästä olen.



Tai kun eskarilaisen ja 2. luokkalaisen vaatteet on jälleen pitkin sohvaa ja lattioita, vaikka siitä on sen sata kertaa sanottu... En jaksa, en jaksa!! Ton ikäisten pitää jo osata korjata jälkensä, vai eikö pidä olettaa??



Ehkä olen keskenkasvuinen tässä kohtaa, mutta mielestäni toistoja on ollut jo ihan piisaksi...