Siis vääntäkää nyt minulle rautalangasta. miten jonkun äidin on niin vaikea ymmärtää

että joku ei jaksa. siis jos joku äiti on perunut yökyläilyn siksi, ettei jaksakaan, miksi on niin vaikea ymmärtää, että aina ei vain jaksa. Luin juuri tuota valtavan pitkää ketjua ja äidin vihastuneita kommentteja siinä ja olen aivan ymmälläni ymmärtämättömyydestä.

Ymmärtämätöntähän se on, mutta en myöskään pidä normaalina tuota että kaikille tulee tälläisiä jaksamattomia kausia.

Itse en usko että jollei todella ihmeellistä tulisi, niin ei yökyläily jaksamista vaadi, eikä sitä tarvitsisi perua.

Itse hyväksyisin tuollaisen syyn, mutta en silti ymmärtäisi. Lapsen harmia tosin vastaanottaisin, mutta kuittaisin asian että sellaista sattuu.

tämä toinenkin äiti on kovasti väsynyt ja pettyy kun ei saakaan hengähtää lapsen ollessa yökylässä kaverin luona...

Mun käsittääkseni siinä se suurin ongelma oli se, että perui "noin vain". Ihmiset harvoin suuttuu, jos sen verran viitsii, että osoittaa toiselle olevansa pahoillaan suunnitelmien muutoksesta.



Jos itse olette niin mölöjä, että vaan tokaisette, että nyt väsyttääkin, en jaksa vieraita, niin onneksi en teitä tunnekaan. Mun kaveripiirissä kyllä ymmärretään väsymystä, mutta osataan myös käytöstavat.

Mun käsittääkseni siinä se suurin ongelma oli se, että perui "noin vain".

Kyseinen äiti perui yökyläilyn kertoen, ettei jaksa tänään yökyläilijöitä. MITÄ olisi pitänyt selittää!?! Puolivieraalle ihmiselle oman elämän yksityiskohtaisia koukeroita, mistä tämä väsymys kumpuaa jne?

Ja toinen kohta mitä mun on vaikea ymmärtää on se, että joku äiti haluaisi laittaa lapsensa yökylään sellaisen luo, joka suoraan kertoo olevansa liian väsynyt lapsiyövieraisiin! Mahtavaa äitiyttä sellainen, ettei välitä, vaikka vastassa olisi millainen hermoromahduksen partaalla oleva ihminen, kunhan vain lapsi pääsee sinne!

Ihmisiltä puuttuu pahasti empatiaa. Jos väsymys selityksenä ei riitä, se on merkki sittä, että kannattaisi alkaa harjoittelemaan toisen tilanteeseen asettumista.

"No harvoin se väsymys nyt niin yllättäen tulee, että pitää peruuttaa luvattu kyläily. Ja totta kai joku läheinen voi kuolla tai sairastua tai muuta vakavaa, ja silloinhan perumiselle on ihan ymmärrettävä selitys. Mutta jos sitten ollaankin vain työviikon päälle niin väsyneitä, ettei nyt jaksakaan, niin kyllä siitä on ollut aavistus jo siitä yökyläilystä sovittaessa, eikä silloin olisi pitänyt alunperin edes luvata ottaa yövieraita."



Työpaikalla voi sattua ja tapahtua työpäivän aikana yhtä jos toista. Ei ehkä sun työssäsi/työpaikallasi, mutta työtehtävissä ja työpaikoissa on erilaisuutta huomattavasti. Joskus vain voi tulla vastaan sellainen työpäivä, että se vie voimat ihan kokonaan.

syytä, minullakin on välillä todella raskaita työpäiviä, mutta jos olen sopinut että lapselle tulee yövieraita jaksan kyllä, helpompaahan se on kun lapsella on kavereita eikä tarvitse itse järjestää ohjelmaa.

syytä, minullakin on välillä todella raskaita työpäiviä, mutta jos olen sopinut että lapselle tulee yövieraita jaksan kyllä, helpompaahan se on kun lapsella on kavereita eikä tarvitse itse järjestää ohjelmaa.

mitä jos sen äidin jaksamattomuus on sitä tasoa, että se haluaa vain itkeä yksin pimeässä peiton alla? Ei se varmaan halua siihen vieraita lapsia ihmettelemään. Jos se ei edes jaksa käydä siellä töissä? Nyt voit tietysti ihmetellä, että mitenkä niin joku ei jaksa käydä töissä, häh, kun minäkin jaksan, perkele..

Olen luullut että jokaisella äidillä tulee joskus sellainen tunne ettei jaksa kerta kaikkiaan mitään. Itselläni on joskus sellainen tunne että mikään ei koskaan mene niinkuin suunnittelen/tahdon ja silloin mieleni tekee vain itkeä.

Nyt on joku supermamma asialla! Joku joka ei itse koskaan ole väsynyt tai huonolla tuulella.

Eiköhän meillä kaikilla ole joskus raskasta. Fiksut tajuaa sen ja ottaa silloin aikaa hengähtää, tyhmät ottaa väkisin hoitolapsia yöksi kun ajattelee ettei kehtaa enää kieltääkään.

kun en oo jaksanut. Musta on vastuullista perua vierailu, jos on niin väsynyt, ettei jaksa muuta kuin näyttää yrmynaamaa ja olla v-mäinen. Silloin on parasta mennä yksin rauhassa lepäämään. Ei silloin tartteta ylimääräistä sakkia taloon.



On normaalia joskus väsyä. Kaikki väsyvät joskus, jotkut eivät vain myönnä sitä. Monesti henkiset asiat väsyttävät eniten. Jos on henkisesti raskasta töissä, tai joku läheinen on vakavasti sairas, tai on jotain ihmissuhdeongelmia.

Ja totta kai joku läheinen voi kuolla tai sairastua tai muuta vakavaa, ja silloinhan perumiselle on ihan ymmärrettävä selitys. Mutta jos sitten ollaankin vain työviikon päälle niin väsyneitä, ettei nyt jaksakaan, niin kyllä siitä on ollut aavistus jo siitä yökyläilystä sovittaessa, eikä silloin olisi pitänyt alunperin edes luvata ottaa yövieraita.



Kyllä ihmisen pitää osata ottaa vastuu sanomisistaan tai sitten osata kieltäytyä alunperin jo. Ei tuo ole niin vaikeaa.



Mutta jokainen tietysti tyylillään. Eiköhän se sitten jossain tule eteen, kun toiset vanhemmat ei luota kieltäytyjän sanaan, kun sillä on aina muutenkin tapana pyörtää puheitaan...

Tietysti häntä harmittaa lapsen puolesta, mutta lapselle voi hyvin selittää, että tuli muutos sovittuun.

Kyllä tulee elämä olemaan vaikeaa, jos tästä tekee noin suuren numeron.

Elämässä sattuu ja tapahtuu.

Eri asia, jos joku käyttäytyy toistuvasti niin, että ensin sovitaan jotain, sit viime tingassa perutaan. Luottamushan siinä menee, ja aiheesta.