Lue keskustelun säännöt.
Toivoa antavia esimerkkejä hurjista esiteineistä, joisat kasvoi kuitenkin kivoja aikuisia?
07.02.2010 |
Ja ennen kaikkea elämäänsä tyytyväisiä ja iloisia, vastuuntuntoisia ihmisiä?!
Oon ihan hukassa meidän tokaluokkalaisen kanssa, se on kuin minä 15-vuotiaana! Sanoo vihaavansa mua, "et oo mun äiti", paiskoo ovia, sanoo haluavansa kuolla "tapa mut!" jne. siis aivan hirveitä juttuja, ja ainoastaan silloin ja siksi, jos olen esim. sanonut että nyt pitää mennä nukkumaan ja että Amazing Race ei ole lastenohjelma.
Oon ihan surullinen ja välillä jo epätoivoinenkin, miten tää kasvattaminen voi olla näin vaikeeta?! Onko meidän lapsi jotenkin harvinaisen ilkeä äidilleen vai onko toi normaalia?
Onkohan meillä vielä toivoa saada hänestä normaali tottelevainen lapsi ja nuori?
Kommentit (14)
oli pelottava n.10-vuotiaana. Vihasi kaikkia, eniten äitiään. Hakkasi päätä seinään jos asiat ei menneet kuin halusi, juoksi pihalle ja hakkasi rautakangella puita. En enää muista kaikkea. Sen muistan että ajattelin hänen tarvitsevan kipeästi apua. Itsekin olin tuolloin vielä lapsi, joten en osannut auttaa. Nykyään hän on 22-vuotias kohtelias, hyvän itsetunnon omaava nuori mies. Eikä ollut paha teininäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kellään mitään positiivista sanottavaa??
9v uhma voi joillain lapsilla olla itse murrosikää pahempi, eli ei välttämättä enteile mitään kammottavaa murkkuikää.
Tuon vaiheen jälkeen seuraa vielä seesteisempi vaihe ja sitten tulee normaali murkkuikä.
tosi rumia ja ilkeasti, mutta aikuistuessani kyllä kasvoin ihan ihmiseksi
Onko siis 2 v. ja 6 v. uhman lisäksi vielä tää 9 v. uhma??? Onhan please onhan tämä vika uhmaikä ennen varsinaista murrosikää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka tosin voi alkaa siinä 11v tienoilla ;)
Ainut millä voi lohduttautua on se, että lapset muuttaa joskus pois kotoa... sitten sen kikuttelee loput ongelmansa elämänkumppanilleen =)
Yritä ottaa huumori peliin niin jaksat paremmin.
t. 3 12v 'murkku-flikan' ja kohta 11v aloittelevan sellaisen äiti, joka tässä taannoin totesi että raskaana oleva äiti ja 'pritkahteleva murkku-flikka' ei oo paras mahdollinen yhdistelmä =)
joka tosin voi alkaa siinä 11v tienoilla ;)
Ainut millä voi lohduttautua on se, että lapset muuttaa joskus pois kotoa... sitten sen kikuttelee loput ongelmansa elämänkumppanilleen =)
Yritä ottaa huumori peliin niin jaksat paremmin.
t. 3 12v 'murkku-flikan' ja kohta 11v aloittelevan sellaisen äiti, joka tässä taannoin totesi että raskaana oleva äiti ja 'pritkahteleva murkku-flikka' ei oo paras mahdollinen yhdistelmä =)
Kirjoittaja siis sama kuin numero 3, vain yhden 12 vuotiaan äiti, ei kolmen =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin ihan hirveä, lähdin lopulta kotoa 16 veenä, pitkään oli välit poikki vanhempiini, käytin huumeita (ehdin asua vuosia ulkomailla) tein abortin jne. Täyttäessäni 25 vee tulin takaisin Suomeen ja menin katkaisuhoitoon, sain opiskelupaikan ja "uuden elämän" ja suhteet vanhempiini vihdoin korjautu. Lopulta siis musta kasvoi kunnon kansalainen, nyt oon onnellisesti naimisissa ja pienen vauvan äiti, toinen on tulossa. Tsemppiä. Itse rukoilen päivittäin, ettei omat lapset ikinä toista mun sekoiluja.
välit olivat vanhempiini vuosikaudet poikki, lähdin myös kotoa 17-vuotiaana. Rikoksi, huumeita ym.
Nyt, 38-vuotiaana ja vajaa 10 vuotta sitten rauhoittuneena ja elämäni uudelleen rakentaneena toivon, etteivät lapseni tule samankaltaisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välit olivat vanhempiini vuosikaudet poikki, lähdin myös kotoa 17-vuotiaana. Rikoksi, huumeita ym. Nyt, 38-vuotiaana ja vajaa 10 vuotta sitten rauhoittuneena ja elämäni uudelleen rakentaneena toivon, etteivät lapseni tule samankaltaisiksi.
Toivotaan että lapsistamme kasvaa fiksumpia kuin ite olimme... tsemppiä, on raskasta kun menneisyys välillä piinaa ja kun niitä asioita on vaikea päästä purkamaan kellekään (ite ainakin aina piilottelen "likaista" menneisyyttäni viimiseen asti...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoisella oli 8-10-vuotiaana rauhallinen kausi, mikä luullakseni on normaalia. Kuopus on nyt meuhkannut samantyylisesti kuin ap:n lapsi ekan ja tokan luokan, ja meistä se on kyllä huolestuttavaa eikä suinkaan mitää esimurrosiän kuohuntaa...
Onko mun lähes-aina-uhmaiässsä-olevalla tyttärelläni jäänyt joku uhmavaihe väliin??? =)
Neiti on elänyt 2-vuotiaasta asti melkein ikuista uhmaikää, mutta juuri tuossa 8-10-vuotiaana jänellä oli seesteinen kausi. Sitten alkoikin se esimurkku/murkkuvaihe (11 täytettyään), joka jatkuu...jatkuu... nyt on vasta 12, joten jatkuu varmasti vielä...
Tsemppiä ap! Kyllä niistä (kai?) ihmisiä kasvaa.
On ne tokaluokkalaiset, useat ainakin, jo esiteinejä. Tytönkin luokalla monilla jo rinnat kasvaa, tyttöset on yli 150 cm pitkiä (ja lähemmäs 40 kiloa painavia...), kengänkoko on 38 ja jutut on kuin pahimmilla pissiksillä konsanaan.