Lue keskustelun säännöt.
AMA: Olen suorittanut lähes 1,5vuotta kestävän ihmiskokeen
15.03.2022 |
Taustaa:
Kun korona ilmestyi maailmaan, sain mahdollisuuden elää taloudellisesti suht riippumattomana, ja päätin suorittaa ihmiskokeen jonka tarkoitus oli kestää 2 vuotta.
Tämän ajan, juhannuksesta 2020 vuodenvaiheeseen 2022 asui ulkosaaristossa, ilman internetiä, uutisia ja muita ylimääräisiä ärsykkeitä.
Valmistelin sinne muuttoa koko kevään 2020, ja viihdyin todella hyvin.
Nyt olen palannut tähän (tällä hetkellä umpihulluun) maailmaamme, haluatko kysyä jotain ajastani eristyksissä?
-Tarkoitukseni on kirjoittaa tästä kirja, ja kiinnostaisi tietää mikä teitä aidosti tällaisessa uteluttaa?
Kommentit (46)
Minä asuin semierakkona ulkomailla pienessä vuoristokylässä yli 10 vuotta.
Ketä kiinnostaa? (retorinen kysymys)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta minua, mutta onnea projektillesi. Kilpailu varmaankin on kova niiden kymmenien tuhansien muiden kanssa, jotka tekivät täsmälleen samalla tavalla ja kirjoittelevat niitä täsmälleen samanlaisia kirjoja nyt pelkästään Suomessa.
Onpas tylsiä kommentteja.
Meinasitko mennä takaisin vai et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein samantyyppisen irtioton, ja uskoin, että sellainen elämä vapauttaa mielikuvitukseni ja luovuuteni. Otin mukaan kirjoitus- ja taiteilutarvikkeita.
Vaan kuinkas sitten kävikään. Alun intomieli katosi, ja olemiseni typistyi pikkuhiljaa sekä henkisesti ja että fyysisesti pieniin raameihin. Elin tasapaksusti yhä uudelleen toistuvaa "murmelin päivää". Ymmärrän nyt, miksi tynnyrissä eläminen tuottaa näköalattomia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta. Jokainen meistä on elänyt "eri maailmassa" tämän 2 vuotta. Et ole lumihiutale.
Ai? Oot eläny ilman nettiä ja uutisia? Erakkona jossain böndellä?
Eihän ap mikään lumihiutale olettanut ymmärtäni mukaan yrittänyt ollakaan.
Synkkä alämä sulla, kommentoija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaipasit erakkona?
Eniten kaipasin musiikkia.
Aloin myös harkitsemaan hyvin nopeasti (ja harmittelemaan) ettei minulla ollut eläimiä. Ihmisiä en kaivannut yhtään, eikä minulla ole lapsuuden jälkeen ollut lemmikkejäkään, mutta pari lammasta ja/tai kanaa olisi kyllä kruunannut erakkoaikani.
Tajutessani tämän, ei ollut enää käytännössä mahdollisuutta hankkia eläimiä täksi ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sait rahaa?
Tarkoitus oli muuttaa ulkomaille töihin (vähintään)kahdeksi vuodeksi, joten kaikki omat huonekalut olivat jo varastoitu, ja asuntoni myyty. Koronan saapuessa tämä mahdollisuus ei ollut enää ajankohtainen omasta päätöksestäni, ja senhetkisen epävarmuuden tuomana.
Rahaa oli siis tilillä jo, en tarvinnut yhteiskunnan tukea tai palkkatöitä täksi ajaksi. Menoni olivat luonnollisesti minimaaliset.
Oiva kysymys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas tylsiä kommentteja.
Meinasitko mennä takaisin vai et?
Ikävä kyllä samaan paikkaan en palaa enää, mutta olen vakaasti harkinnut oman paikaan ja pienen tontin ostamista jostain mahdollisimman kaukaa suurkaupungeista. Rahaa on vielä tallella sen verran että voisi jokin paikka löytyäkin. Pakollisia menoja vielä puntaroin, miten ne voisin minimoida jotta voisin aidosti elää mahdollisimman itsenäisesti ja omavaraisesti.
Toivottavasti pääsen jo ensi keväällä valmistelemaan omaa kasvimaata johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein samantyyppisen irtioton, ja uskoin, että sellainen elämä vapauttaa mielikuvitukseni ja luovuuteni. Otin mukaan kirjoitus- ja taiteilutarvikkeita.
Vaan kuinkas sitten kävikään. Alun intomieli katosi, ja olemiseni typistyi pikkuhiljaa sekä henkisesti ja että fyysisesti pieniin raameihin. Elin tasapaksusti yhä uudelleen toistuvaa "murmelin päivää". Ymmärrän nyt, miksi tynnyrissä eläminen tuottaa näköalattomia ihmisiä.
Voi ei. Todella harmillista.
Itse koin irtioton upeana tilaisuutena. En toki taiteillut, päivät vierivät omissa ajatuksissa, ja jokaipäiväistä eloa tehden. Talven pimeydessä oli toki hetkensä jolloin musiikkia kaipasin, mutta kaukana valosaasteesta opin myös nauttimaan pimeydestä ja luonnon äänistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainen "ihmiskoe" erakkona vailla ulkomaailmaa, luonnon keskellä ja ehtymättömän ajan ja luovuuden kannateltavana on aika kulunut klishee ja melkein jokainen jolla on ollut vastaavanlainen lomaprojekti, on huomannut että se luovuus, oli se kirjoittamista, kuvataiteellista, muuta sielunmaiseman ilmaisemista kutistuu aika nopeasti kokoon ilman virikkeitä.
Ihminen on yhteisöllinen olento ja vaikka moni viihtyy yksin pitkiäkin aikoja, tutkimusten mukaan yksinolo altistaa mielenterveyden häiriöille, oli erakoituminen tahdonalaista tai tahdotonta, se vaikuttaa ihan kaikkeen.
Muutama ihminen on tehnyt poikkeuksen kuten esim Nelson Mandela tiettävästi kultivoitui omin päin, en muista kirjoittiko vankilassa tai vasta sen jälkeen.
Kysynkin onko tuo ihmiskoe todella kultivoittanut, syventänyt olemassaoloasi, sieluasi, luovuuttasi, vai jos olet todella rehellinen niin oletko vain tullut ihmisaraksi, jumiutunut omiin ajatuskantoihisi, ja tullut vain tuomitsevammaksi, josta tuo pointtisi "umpihullusta" maailmasta kielii!
"päivät vierivät omissa ajatuksissa".... vaikuttaa OCD tyyppiseltä, olisi voinut olettaa että olisit oppinut meditoimaan ja kokemaan mielen hidastumista ja ainakin ajoittaista tyhjentymistä, jos olit vailla runsasta ärsykemaailmaa.
Olen pahoillani mutta nämä "muuttaa pois ihmisten luota, oma kasvimaa ja olla yksin" ovat aika ongelmallisia näkökulmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällainen "ihmiskoe" erakkona vailla ulkomaailmaa, luonnon keskellä ja ehtymättömän ajan ja luovuuden kannateltavana on aika kulunut klishee ja melkein jokainen jolla on ollut vastaavanlainen lomaprojekti, on huomannut että se luovuus, oli se kirjoittamista, kuvataiteellista, muuta sielunmaiseman ilmaisemista kutistuu aika nopeasti kokoon ilman virikkeitä.
Ihminen on yhteisöllinen olento ja vaikka moni viihtyy yksin pitkiäkin aikoja, tutkimusten mukaan yksinolo altistaa mielenterveyden häiriöille, oli erakoituminen tahdonalaista tai tahdotonta, se vaikuttaa ihan kaikkeen.
Muutama ihminen on tehnyt poikkeuksen kuten esim Nelson Mandela tiettävästi kultivoitui omin päin, en muista kirjoittiko vankilassa tai vasta sen jälkeen.
Kysynkin onko tuo ihmiskoe todella kultivoittanut, syventänyt olemassaoloasi, sieluasi, luovuuttasi, vai jos olet todella rehellinen niin oletko vain tullut ihmisaraksi, jumiutunut omiin ajatuskantoihisi, ja tullut vain tuomitsevammaksi, josta tuo pointtisi "umpihullusta" maailmasta kielii!
Pahoittelen jos meni tokaisuni tunteisiin koskien "umpihullua maailmaamme".
Sillä tarkoitin esim. koronapandemian totaalista muutosta, tämänhetkistä sotaa Euroopassa, ja sotilaallista uhkaa myös Suomea (ja Ruotsia) kohtaan.
Euroopanlaajuinen energiakriisi ja alueellinen nälänhätä, Suomen maatalouden alasajo jne jne.
Tällaista tuskin kukaan olisi osannut odottaa pari kuukautta sitten tai lähes pari vuotta sitten kun katosin omaan pieneen maailmaani!
Sieluani ja olemassaoloani aikani eristyksessä on lähinnä yksinkertaistanut ja saanut nauttimaan elämästä aivan eri tavalla kuin ennen.
Ruoka eristyksessä maistui yksinkertaisuudessaan loistavalta, koska olin kasvattanut sen itse, nostanut maasta, kalastanut sen itse ja valmistanut sen itse alusta asti.
Ruoka maistuu ankealta eksoottisista mausteista ja muusta silauksesta huolimatta "tylsältä" kun sen on vain noukkinut hyllystä tai tilannut ravintolasta.
Valosaaste ja kaupunkielämän yksitotisuus ja harmaa ankeus on myös verrattuna luonnon monimuotoisuuteen (vaikka elinalue olikin paljon pienempi) kuin katsoisi kaikkea harmaiden lasien läpi.
En tiedä onko sanojesi mukaan eristyksissä oleminen "kultivonut" minua, enkä ole täysin varma pitäisikö sen? En vetäytynyt meditoimaan ja ratkaismaan metafyysisä sanaleikkejä, vaan halusin irti ihmiskunnasta, ja sen otteesta minuun ja kaikkeen tekemääni.
Ihmisarka en ole ollut enkä ole edellenkään. Arvostan läheisiäni, ja olen kiitollinen että ymmärsivät päätökseni.
Koetko itse että itsensä "kultivointi" on ylevää vai onko se asia joka "pitää" tehdä koska yhteiskunta ja omat yhteiskunnan kautta saamasi esikuvat ja esimerkit ovat niin kertoneet sinulle?
Uskon kyllä etä olet vilpittömästi sitä mieltä että sinun tapasi elää on oikea, mutta yhtä vilpittömästi uskon että kaikkien tapa elää, jos sen tekee itsensä vuoksi, ja muita loukkaamatta on oikein.
Katsot ehkä sivistyksen parissa elämistä tietynlaisten ruusunpunaisten lasien läpi, joita et voi poistaa itse.
Kun taas minä näen sen saman ilman niitä laseja, ja tällöin kaikki on paljon värikkäämpää sivistyksen ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
"päivät vierivät omissa ajatuksissa".... vaikuttaa OCD tyyppiseltä, olisi voinut olettaa että olisit oppinut meditoimaan ja kokemaan mielen hidastumista ja ainakin ajoittaista tyhjentymistä, jos olit vailla runsasta ärsykemaailmaa.
Olen pahoillani mutta nämä "muuttaa pois ihmisten luota, oma kasvimaa ja olla yksin" ovat aika ongelmallisia näkökulmia.
mikä mielestäsi tässä on "ongelmallista"?
En ole OCD, sanavalinta oli enemmänkin tiivistys siitä ettei minulla ollut ulkoisia ärykkeitä kuten nettiä, radiota, televisiota jne josta sitä ajankulua olisi voinut loputtomasti striimata, kuten nykyään on niin tavallista, joten olin siis "yksin ajatusteni kanssa".
Se ei toki tarkoita että ajatukseni jotenkin junnasivat tai aiheuttivat minulle jonkinlaista mielipahaa.
Tekisivätkö omat ajatuksesi niin, jos antaisit niille aikaa soljua itsestään ilman tietoista tai tiedostamatonta ohjausta ulkoisista ärsykkeistä?
Oliko AP sulla jotain ajanvietettä mukana?
Vierailija kirjoitti:
Tällainen "ihmiskoe" erakkona vailla ulkomaailmaa, luonnon keskellä ja ehtymättömän ajan ja luovuuden kannateltavana on aika kulunut klishee ja melkein jokainen jolla on ollut vastaavanlainen lomaprojekti, on huomannut että se luovuus, oli se kirjoittamista, kuvataiteellista, muuta sielunmaiseman ilmaisemista kutistuu aika nopeasti kokoon ilman virikkeitä.
Ihminen on yhteisöllinen olento ja vaikka moni viihtyy yksin pitkiäkin aikoja, tutkimusten mukaan yksinolo altistaa mielenterveyden häiriöille, oli erakoituminen tahdonalaista tai tahdotonta, se vaikuttaa ihan kaikkeen.
Muutama ihminen on tehnyt poikkeuksen kuten esim Nelson Mandela tiettävästi kultivoitui omin päin, en muista kirjoittiko vankilassa tai vasta sen jälkeen.
Kysynkin onko tuo ihmiskoe todella kultivoittanut, syventänyt olemassaoloasi, sieluasi, luovuuttasi, vai jos olet todella rehellinen niin oletko vain tullut ihmisaraksi, jumiutunut omiin ajatuskantoihisi, ja tullut vain tuomitsevammaksi, josta tuo pointtisi "umpihullusta" maailmasta kielii!
Osalle toimii, osalle ei. Moni nero on ollut luonnostaan erakkomainen ja keskimääräinen ihminen on vain raskas hidaste suuruuden tiellä. Keskinkertaisuuksista ei muutenkaan tule mitään kummempaa millään konsteilla, mutta yrittää toki aina kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Oliko AP sulla jotain ajanvietettä mukana?
Moi!
Jokunen kirja oli mukana, mutta lopulta aitoa "luppoaikaa" oli lähinnä pimeimpänä talvena, kun ulkona oli pilkkopimeää, ulkona oleminen rajoittui veden kantamiseen ja polttopuiden kantoon.
Tällöin venytin usein nukumaanmenoa jotten nukkuisi "liikaa" kirjojen kera.
Muuten puuhasteltavaa ja jo ruuan saaminen luonnosta lautaselle asti vei suurimman osan ajastani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen "ihmiskoe" erakkona vailla ulkomaailmaa, luonnon keskellä ja ehtymättömän ajan ja luovuuden kannateltavana on aika kulunut klishee ja melkein jokainen jolla on ollut vastaavanlainen lomaprojekti, on huomannut että se luovuus, oli se kirjoittamista, kuvataiteellista, muuta sielunmaiseman ilmaisemista kutistuu aika nopeasti kokoon ilman virikkeitä.
Ihminen on yhteisöllinen olento ja vaikka moni viihtyy yksin pitkiäkin aikoja, tutkimusten mukaan yksinolo altistaa mielenterveyden häiriöille, oli erakoituminen tahdonalaista tai tahdotonta, se vaikuttaa ihan kaikkeen.
Muutama ihminen on tehnyt poikkeuksen kuten esim Nelson Mandela tiettävästi kultivoitui omin päin, en muista kirjoittiko vankilassa tai vasta sen jälkeen.
Kysynkin onko tuo ihmiskoe todella kultivoittanut, syventänyt olemassaoloasi, sieluasi, luovuuttasi, vai jos olet todella rehellinen niin oletko vain tullut ihmisaraksi, jumiutunut omiin ajatuskantoihisi, ja tullut vain tuomitsevammaksi, josta tuo pointtisi "umpihullusta" maailmasta kielii!
Pahoittelen jos meni tokaisuni tunteisiin koskien "umpihullua maailmaamme".
Sillä tarkoitin esim. koronapandemian totaalista muutosta, tämänhetkistä sotaa Euroopassa, ja sotilaallista uhkaa myös Suomea (ja Ruotsia) kohtaan.
Euroopanlaajuinen energiakriisi ja alueellinen nälänhätä, Suomen maatalouden alasajo jne jne.
Tällaista tuskin kukaan olisi osannut odottaa pari kuukautta sitten tai lähes pari vuotta sitten kun katosin omaan pieneen maailmaani!
Sieluani ja olemassaoloani aikani eristyksessä on lähinnä yksinkertaistanut ja saanut nauttimaan elämästä aivan eri tavalla kuin ennen.
Ruoka eristyksessä maistui yksinkertaisuudessaan loistavalta, koska olin kasvattanut sen itse, nostanut maasta, kalastanut sen itse ja valmistanut sen itse alusta asti.
Ruoka maistuu ankealta eksoottisista mausteista ja muusta silauksesta huolimatta "tylsältä" kun sen on vain noukkinut hyllystä tai tilannut ravintolasta.
Valosaaste ja kaupunkielämän yksitotisuus ja harmaa ankeus on myös verrattuna luonnon monimuotoisuuteen (vaikka elinalue olikin paljon pienempi) kuin katsoisi kaikkea harmaiden lasien läpi.
En tiedä onko sanojesi mukaan eristyksissä oleminen "kultivonut" minua, enkä ole täysin varma pitäisikö sen? En vetäytynyt meditoimaan ja ratkaismaan metafyysisä sanaleikkejä, vaan halusin irti ihmiskunnasta, ja sen otteesta minuun ja kaikkeen tekemääni.
Ihmisarka en ole ollut enkä ole edellenkään. Arvostan läheisiäni, ja olen kiitollinen että ymmärsivät päätökseni.
Koetko itse että itsensä "kultivointi" on ylevää vai onko se asia joka "pitää" tehdä koska yhteiskunta ja omat yhteiskunnan kautta saamasi esikuvat ja esimerkit ovat niin kertoneet sinulle?
Uskon kyllä etä olet vilpittömästi sitä mieltä että sinun tapasi elää on oikea, mutta yhtä vilpittömästi uskon että kaikkien tapa elää, jos sen tekee itsensä vuoksi, ja muita loukkaamatta on oikein.
Katsot ehkä sivistyksen parissa elämistä tietynlaisten ruusunpunaisten lasien läpi, joita et voi poistaa itse.
Kun taas minä näen sen saman ilman niitä laseja, ja tällöin kaikki on paljon värikkäämpää sivistyksen ulkopuolella.
Sivusta: tuo vuodatuksesi on täynnä kiukkua ja halveksuntaa. Olet juuri sellainen tynnyrissä kasvanut kapeakatseinen juntti, kuin sopii odottaakin.
Ei kiinnosta. Jokainen meistä on elänyt "eri maailmassa" tämän 2 vuotta. Et ole lumihiutale.