Lue keskustelun säännöt.
AMA: Olen suorittanut lähes 1,5vuotta kestävän ihmiskokeen
15.03.2022 |
Taustaa:
Kun korona ilmestyi maailmaan, sain mahdollisuuden elää taloudellisesti suht riippumattomana, ja päätin suorittaa ihmiskokeen jonka tarkoitus oli kestää 2 vuotta.
Tämän ajan, juhannuksesta 2020 vuodenvaiheeseen 2022 asui ulkosaaristossa, ilman internetiä, uutisia ja muita ylimääräisiä ärsykkeitä.
Valmistelin sinne muuttoa koko kevään 2020, ja viihdyin todella hyvin.
Nyt olen palannut tähän (tällä hetkellä umpihulluun) maailmaamme, haluatko kysyä jotain ajastani eristyksissä?
-Tarkoitukseni on kirjoittaa tästä kirja, ja kiinnostaisi tietää mikä teitä aidosti tällaisessa uteluttaa?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen "ihmiskoe" erakkona vailla ulkomaailmaa, luonnon keskellä ja ehtymättömän ajan ja luovuuden kannateltavana on aika kulunut klishee ja melkein jokainen jolla on ollut vastaavanlainen lomaprojekti, on huomannut että se luovuus, oli se kirjoittamista, kuvataiteellista, muuta sielunmaiseman ilmaisemista kutistuu aika nopeasti kokoon ilman virikkeitä.
Ihminen on yhteisöllinen olento ja vaikka moni viihtyy yksin pitkiäkin aikoja, tutkimusten mukaan yksinolo altistaa mielenterveyden häiriöille, oli erakoituminen tahdonalaista tai tahdotonta, se vaikuttaa ihan kaikkeen.
Muutama ihminen on tehnyt poikkeuksen kuten esim Nelson Mandela tiettävästi kultivoitui omin päin, en muista kirjoittiko vankilassa tai vasta sen jälkeen.
Kysynkin onko tuo ihmiskoe todella kultivoittanut, syventänyt olemassaoloasi, sieluasi, luovuuttasi, vai jos olet todella rehellinen niin oletko vain tullut ihmisaraksi, jumiutunut omiin ajatuskantoihisi, ja tullut vain tuomitsevammaksi, josta tuo pointtisi "umpihullusta" maailmasta kielii!
Pahoittelen jos meni tokaisuni tunteisiin koskien "umpihullua maailmaamme".
Sillä tarkoitin esim. koronapandemian totaalista muutosta, tämänhetkistä sotaa Euroopassa, ja sotilaallista uhkaa myös Suomea (ja Ruotsia) kohtaan.
Euroopanlaajuinen energiakriisi ja alueellinen nälänhätä, Suomen maatalouden alasajo jne jne.
Tällaista tuskin kukaan olisi osannut odottaa pari kuukautta sitten tai lähes pari vuotta sitten kun katosin omaan pieneen maailmaani!
Sieluani ja olemassaoloani aikani eristyksessä on lähinnä yksinkertaistanut ja saanut nauttimaan elämästä aivan eri tavalla kuin ennen.
Ruoka eristyksessä maistui yksinkertaisuudessaan loistavalta, koska olin kasvattanut sen itse, nostanut maasta, kalastanut sen itse ja valmistanut sen itse alusta asti.
Ruoka maistuu ankealta eksoottisista mausteista ja muusta silauksesta huolimatta "tylsältä" kun sen on vain noukkinut hyllystä tai tilannut ravintolasta.
Valosaaste ja kaupunkielämän yksitotisuus ja harmaa ankeus on myös verrattuna luonnon monimuotoisuuteen (vaikka elinalue olikin paljon pienempi) kuin katsoisi kaikkea harmaiden lasien läpi.
En tiedä onko sanojesi mukaan eristyksissä oleminen "kultivonut" minua, enkä ole täysin varma pitäisikö sen? En vetäytynyt meditoimaan ja ratkaismaan metafyysisä sanaleikkejä, vaan halusin irti ihmiskunnasta, ja sen otteesta minuun ja kaikkeen tekemääni.
Ihmisarka en ole ollut enkä ole edellenkään. Arvostan läheisiäni, ja olen kiitollinen että ymmärsivät päätökseni.
Koetko itse että itsensä "kultivointi" on ylevää vai onko se asia joka "pitää" tehdä koska yhteiskunta ja omat yhteiskunnan kautta saamasi esikuvat ja esimerkit ovat niin kertoneet sinulle?
Uskon kyllä etä olet vilpittömästi sitä mieltä että sinun tapasi elää on oikea, mutta yhtä vilpittömästi uskon että kaikkien tapa elää, jos sen tekee itsensä vuoksi, ja muita loukkaamatta on oikein.
Katsot ehkä sivistyksen parissa elämistä tietynlaisten ruusunpunaisten lasien läpi, joita et voi poistaa itse.
Kun taas minä näen sen saman ilman niitä laseja, ja tällöin kaikki on paljon värikkäämpää sivistyksen ulkopuolella.
Sivusta: tuo vuodatuksesi on täynnä kiukkua ja halveksuntaa. Olet juuri sellainen tynnyrissä kasvanut kapeakatseinen juntti, kuin sopii odottaakin.
Siis kenen kommenttia tarkoitat?
AP on aika hellyyttävä, sellaisella yksisarvis-tavalla, kun taas toi kommentti johon Ap vastas oli tosi juntti
Ei vaan ap on ääliö, joka pitää itseään jotenkin valaistuneena ja muita parempana, kun toistelee niitä samoja kliseitä, joita yleensä hoetaan yläasteiässä kun on aika irtautua omista vanhemmista ja kapinoida yhteiskuntaa vastaan. Hänen jorinansa ovat täynnä halveksuntaa "tavallisia lampaita" kohtaan. Hänen silmänsä avautuivat, kun hän kävi vähän mökkeilemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen "ihmiskoe" erakkona vailla ulkomaailmaa, luonnon keskellä ja ehtymättömän ajan ja luovuuden kannateltavana on aika kulunut klishee ja melkein jokainen jolla on ollut vastaavanlainen lomaprojekti, on huomannut että se luovuus, oli se kirjoittamista, kuvataiteellista, muuta sielunmaiseman ilmaisemista kutistuu aika nopeasti kokoon ilman virikkeitä.
Ihminen on yhteisöllinen olento ja vaikka moni viihtyy yksin pitkiäkin aikoja, tutkimusten mukaan yksinolo altistaa mielenterveyden häiriöille, oli erakoituminen tahdonalaista tai tahdotonta, se vaikuttaa ihan kaikkeen.
Muutama ihminen on tehnyt poikkeuksen kuten esim Nelson Mandela tiettävästi kultivoitui omin päin, en muista kirjoittiko vankilassa tai vasta sen jälkeen.
Kysynkin onko tuo ihmiskoe todella kultivoittanut, syventänyt olemassaoloasi, sieluasi, luovuuttasi, vai jos olet todella rehellinen niin oletko vain tullut ihmisaraksi, jumiutunut omiin ajatuskantoihisi, ja tullut vain tuomitsevammaksi, josta tuo pointtisi "umpihullusta" maailmasta kielii!
Pahoittelen jos meni tokaisuni tunteisiin koskien "umpihullua maailmaamme".
Sillä tarkoitin esim. koronapandemian totaalista muutosta, tämänhetkistä sotaa Euroopassa, ja sotilaallista uhkaa myös Suomea (ja Ruotsia) kohtaan.
Euroopanlaajuinen energiakriisi ja alueellinen nälänhätä, Suomen maatalouden alasajo jne jne.
Tällaista tuskin kukaan olisi osannut odottaa pari kuukautta sitten tai lähes pari vuotta sitten kun katosin omaan pieneen maailmaani!
Sieluani ja olemassaoloani aikani eristyksessä on lähinnä yksinkertaistanut ja saanut nauttimaan elämästä aivan eri tavalla kuin ennen.
Ruoka eristyksessä maistui yksinkertaisuudessaan loistavalta, koska olin kasvattanut sen itse, nostanut maasta, kalastanut sen itse ja valmistanut sen itse alusta asti.
Ruoka maistuu ankealta eksoottisista mausteista ja muusta silauksesta huolimatta "tylsältä" kun sen on vain noukkinut hyllystä tai tilannut ravintolasta.
Valosaaste ja kaupunkielämän yksitotisuus ja harmaa ankeus on myös verrattuna luonnon monimuotoisuuteen (vaikka elinalue olikin paljon pienempi) kuin katsoisi kaikkea harmaiden lasien läpi.
En tiedä onko sanojesi mukaan eristyksissä oleminen "kultivonut" minua, enkä ole täysin varma pitäisikö sen? En vetäytynyt meditoimaan ja ratkaismaan metafyysisä sanaleikkejä, vaan halusin irti ihmiskunnasta, ja sen otteesta minuun ja kaikkeen tekemääni.
Ihmisarka en ole ollut enkä ole edellenkään. Arvostan läheisiäni, ja olen kiitollinen että ymmärsivät päätökseni.
Koetko itse että itsensä "kultivointi" on ylevää vai onko se asia joka "pitää" tehdä koska yhteiskunta ja omat yhteiskunnan kautta saamasi esikuvat ja esimerkit ovat niin kertoneet sinulle?
Uskon kyllä etä olet vilpittömästi sitä mieltä että sinun tapasi elää on oikea, mutta yhtä vilpittömästi uskon että kaikkien tapa elää, jos sen tekee itsensä vuoksi, ja muita loukkaamatta on oikein.
Katsot ehkä sivistyksen parissa elämistä tietynlaisten ruusunpunaisten lasien läpi, joita et voi poistaa itse.
Kun taas minä näen sen saman ilman niitä laseja, ja tällöin kaikki on paljon värikkäämpää sivistyksen ulkopuolella.
Vastaan tähän samaan jatkoon. Aika paljon olettamuksia viestissäsi, mistä tiedä etten ole siellä vastarannalla tai toisessa saaressa ihan vastaavasti?
Ei ole tarkoitus kultivoitua tai harjoittaa yhtään mitään mutta viittaa alkuperäiseen viestiisi ihmiskokeesta ja tarkoituksesta kirjoitaa kirja, niin yleensä kirjoittaminen ajatelaan jonkinlaisena kokemusten, oivallusten jäsentelynä ja sikäli ajattelin kutsua sitä kultivoinniksi.
Onnea kirjalle, mutta ehdotan että kuulostelet vielä sitä tulokulmaa jos haluat sille lukijoitakin, jottei se ole luotaantyöntävä mahdollisesti koetun ylemmyydentuntoisuuden ja vastakkainasettelujen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein samantyyppisen irtioton, ja uskoin, että sellainen elämä vapauttaa mielikuvitukseni ja luovuuteni. Otin mukaan kirjoitus- ja taiteilutarvikkeita.
Vaan kuinkas sitten kävikään. Alun intomieli katosi, ja olemiseni typistyi pikkuhiljaa sekä henkisesti ja että fyysisesti pieniin raameihin. Elin tasapaksusti yhä uudelleen toistuvaa "murmelin päivää". Ymmärrän nyt, miksi tynnyrissä eläminen tuottaa näköalattomia ihmisiä.
Tämä!
Päivän paras: tynnyrissä eläminen... sai ajattelemisen aihetta. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
"päivät vierivät omissa ajatuksissa".... vaikuttaa OCD tyyppiseltä, olisi voinut olettaa että olisit oppinut meditoimaan ja kokemaan mielen hidastumista ja ainakin ajoittaista tyhjentymistä, jos olit vailla runsasta ärsykemaailmaa.
Olen pahoillani mutta nämä "muuttaa pois ihmisten luota, oma kasvimaa ja olla yksin" ovat aika ongelmallisia näkökulmia.
Ja sinä olet teennäinen tollo.
Ei mua kiinnosta jos jossain saaristossa oot pari vuotta ollut. Jos olisit ollut tuon pari vuotta vaikka täysin omavaraisuuden varassa ruuan, sähkön yms suhteen niin sitten kyllä kirjan ostasin. Olis tosi mielenkiintosta lukea jos joku suomessa yrittäs ihan tosissaan pärjätä täysin omillaan pari vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"päivät vierivät omissa ajatuksissa".... vaikuttaa OCD tyyppiseltä, olisi voinut olettaa että olisit oppinut meditoimaan ja kokemaan mielen hidastumista ja ainakin ajoittaista tyhjentymistä, jos olit vailla runsasta ärsykemaailmaa.
Olen pahoillani mutta nämä "muuttaa pois ihmisten luota, oma kasvimaa ja olla yksin" ovat aika ongelmallisia näkökulmia.
mikä mielestäsi tässä on "ongelmallista"?
En ole OCD, sanavalinta oli enemmänkin tiivistys siitä ettei minulla ollut ulkoisia ärykkeitä kuten nettiä, radiota, televisiota jne josta sitä ajankulua olisi voinut loputtomasti striimata, kuten nykyään on niin tavallista, joten olin siis "yksin ajatusteni kanssa".
Se ei toki tarkoita että ajatukseni jotenkin junnasivat tai aiheuttivat minulle jonkinlaista mielipahaa.
Tekisivätkö omat ajatuksesi niin, jos antaisit niille aikaa soljua itsestään ilman tietoista tai tiedostamatonta ohjausta ulkoisista ärsykkeistä?
"...nettiä, radiota, televisiota jne josta sitä ajankulua olisi voinut loputtomasti striimata..."
Ei tarvitse muuttaa saareen ollakseen ilman mainitsemiasi, minulla on vain netti käytössä ja sitäkin voi säännöstellä ja sen voi laittaa pois päältä.
Asun 5 miljoonaisen kaupungin keskustassa omakotitalossa ja minulla on merinäkymä ja isoja puita puutarhassa ja nytkin kuulen linnunlaulua avoinna olevasta ikkunasta. Kaksi päivää sitten tapasin ihmisiä kasvokkain muutaman tunnin ja muuten olen viestinnyt pari kertaa työasioissa ja nyt tässä kirjoitan, tässä meikäläisen vuorovaikutus ja "melusaaste".
Muuten aika pitkälle ajatukset soljuvat ja päivärytmi menee ihan omalla painollaan, syön kun on nälkä ja nukun kun nukuttaa.
Mutta olen aktiivielämässä, ei tarvetta myydä kotia ja muuttaa saareen, tai laittaa nettiä poikki, sillä pystyn aika hyvin elämään spontaania kuulostelevaan elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen "ihmiskoe" erakkona vailla ulkomaailmaa, luonnon keskellä ja ehtymättömän ajan ja luovuuden kannateltavana on aika kulunut klishee ja melkein jokainen jolla on ollut vastaavanlainen lomaprojekti, on huomannut että se luovuus, oli se kirjoittamista, kuvataiteellista, muuta sielunmaiseman ilmaisemista kutistuu aika nopeasti kokoon ilman virikkeitä.
Ihminen on yhteisöllinen olento ja vaikka moni viihtyy yksin pitkiäkin aikoja, tutkimusten mukaan yksinolo altistaa mielenterveyden häiriöille, oli erakoituminen tahdonalaista tai tahdotonta, se vaikuttaa ihan kaikkeen.
Muutama ihminen on tehnyt poikkeuksen kuten esim Nelson Mandela tiettävästi kultivoitui omin päin, en muista kirjoittiko vankilassa tai vasta sen jälkeen.
Kysynkin onko tuo ihmiskoe todella kultivoittanut, syventänyt olemassaoloasi, sieluasi, luovuuttasi, vai jos olet todella rehellinen niin oletko vain tullut ihmisaraksi, jumiutunut omiin ajatuskantoihisi, ja tullut vain tuomitsevammaksi, josta tuo pointtisi "umpihullusta" maailmasta kielii!
Pahoittelen jos meni tokaisuni tunteisiin koskien "umpihullua maailmaamme".
Sillä tarkoitin esim. koronapandemian totaalista muutosta, tämänhetkistä sotaa Euroopassa, ja sotilaallista uhkaa myös Suomea (ja Ruotsia) kohtaan.
Euroopanlaajuinen energiakriisi ja alueellinen nälänhätä, Suomen maatalouden alasajo jne jne.
Tällaista tuskin kukaan olisi osannut odottaa pari kuukautta sitten tai lähes pari vuotta sitten kun katosin omaan pieneen maailmaani!
Sieluani ja olemassaoloani aikani eristyksessä on lähinnä yksinkertaistanut ja saanut nauttimaan elämästä aivan eri tavalla kuin ennen.
Ruoka eristyksessä maistui yksinkertaisuudessaan loistavalta, koska olin kasvattanut sen itse, nostanut maasta, kalastanut sen itse ja valmistanut sen itse alusta asti.
Ruoka maistuu ankealta eksoottisista mausteista ja muusta silauksesta huolimatta "tylsältä" kun sen on vain noukkinut hyllystä tai tilannut ravintolasta.
Valosaaste ja kaupunkielämän yksitotisuus ja harmaa ankeus on myös verrattuna luonnon monimuotoisuuteen (vaikka elinalue olikin paljon pienempi) kuin katsoisi kaikkea harmaiden lasien läpi.
En tiedä onko sanojesi mukaan eristyksissä oleminen "kultivonut" minua, enkä ole täysin varma pitäisikö sen? En vetäytynyt meditoimaan ja ratkaismaan metafyysisä sanaleikkejä, vaan halusin irti ihmiskunnasta, ja sen otteesta minuun ja kaikkeen tekemääni.
Ihmisarka en ole ollut enkä ole edellenkään. Arvostan läheisiäni, ja olen kiitollinen että ymmärsivät päätökseni.
Koetko itse että itsensä "kultivointi" on ylevää vai onko se asia joka "pitää" tehdä koska yhteiskunta ja omat yhteiskunnan kautta saamasi esikuvat ja esimerkit ovat niin kertoneet sinulle?
Uskon kyllä etä olet vilpittömästi sitä mieltä että sinun tapasi elää on oikea, mutta yhtä vilpittömästi uskon että kaikkien tapa elää, jos sen tekee itsensä vuoksi, ja muita loukkaamatta on oikein.
Katsot ehkä sivistyksen parissa elämistä tietynlaisten ruusunpunaisten lasien läpi, joita et voi poistaa itse.
Kun taas minä näen sen saman ilman niitä laseja, ja tällöin kaikki on paljon värikkäämpää sivistyksen ulkopuolella.
Vastaan tähän samaan jatkoon. Aika paljon olettamuksia viestissäsi, mistä tiedä etten ole siellä vastarannalla tai toisessa saaressa ihan vastaavasti?
Ei ole tarkoitus kultivoitua tai harjoittaa yhtään mitään mutta viittaa alkuperäiseen viestiisi ihmiskokeesta ja tarkoituksesta kirjoitaa kirja, niin yleensä kirjoittaminen ajatelaan jonkinlaisena kokemusten, oivallusten jäsentelynä ja sikäli ajattelin kutsua sitä kultivoinniksi.
Onnea kirjalle, mutta ehdotan että kuulostelet vielä sitä tulokulmaa jos haluat sille lukijoitakin, jottei se ole luotaantyöntävä mahdollisesti koetun ylemmyydentuntoisuuden ja vastakkainasettelujen vuoksi.
"Kysynkin onko tuo ihmiskoe todella kultivoittanut, syventänyt olemassaoloasi, sieluasi, luovuuttasi, vai jos olet todella rehellinen niin oletko vain tullut ihmisaraksi, jumiutunut omiin ajatuskantoihisi, ja tullut vain tuomitsevammaksi, josta tuo pointtisi "umpihullusta" maailmasta kielii"
Varmaan tästä ap:n on kuule ajatellut että sä et oo siellä vastarannalla?
Koin tuon tosi hyökkäävänä, ap:n valintoja kohtaan ,eikä anna paljon vihjeitä siitä että olisi itse koskaan yrittänyt ajatella lootan ulkopuolelta
N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia ruokia söit, teitkö ne itse, onko sinulla hyviä reseptejä esim. villiyrttien ja marjojen käytöstä, laihduitko tai paraniko kuntosi?
Tsemppiä kirjalle. Hyvät ohjeet elämisen tavoista niukoissa oloissa ovat aina tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"päivät vierivät omissa ajatuksissa".... vaikuttaa OCD tyyppiseltä, olisi voinut olettaa että olisit oppinut meditoimaan ja kokemaan mielen hidastumista ja ainakin ajoittaista tyhjentymistä, jos olit vailla runsasta ärsykemaailmaa.
Olen pahoillani mutta nämä "muuttaa pois ihmisten luota, oma kasvimaa ja olla yksin" ovat aika ongelmallisia näkökulmia.
mikä mielestäsi tässä on "ongelmallista"?
En ole OCD, sanavalinta oli enemmänkin tiivistys siitä ettei minulla ollut ulkoisia ärykkeitä kuten nettiä, radiota, televisiota jne josta sitä ajankulua olisi voinut loputtomasti striimata, kuten nykyään on niin tavallista, joten olin siis "yksin ajatusteni kanssa".
Se ei toki tarkoita että ajatukseni jotenkin junnasivat tai aiheuttivat minulle jonkinlaista mielipahaa.
Tekisivätkö omat ajatuksesi niin, jos antaisit niille aikaa soljua itsestään ilman tietoista tai tiedostamatonta ohjausta ulkoisista ärsykkeistä?
"...nettiä, radiota, televisiota jne josta sitä ajankulua olisi voinut loputtomasti striimata..."
Ei tarvitse muuttaa saareen ollakseen ilman mainitsemiasi, minulla on vain netti käytössä ja sitäkin voi säännöstellä ja sen voi laittaa pois päältä.
Asun 5 miljoonaisen kaupungin keskustassa omakotitalossa ja minulla on merinäkymä ja isoja puita puutarhassa ja nytkin kuulen linnunlaulua avoinna olevasta ikkunasta. Kaksi päivää sitten tapasin ihmisiä kasvokkain muutaman tunnin ja muuten olen viestinnyt pari kertaa työasioissa ja nyt tässä kirjoitan, tässä meikäläisen vuorovaikutus ja "melusaaste".
Muuten aika pitkälle ajatukset soljuvat ja päivärytmi menee ihan omalla painollaan, syön kun on nälkä ja nukun kun nukuttaa.
Mutta olen aktiivielämässä, ei tarvetta myydä kotia ja muuttaa saareen, tai laittaa nettiä poikki, sillä pystyn aika hyvin elämään spontaania kuulostelevaan elämää.
Verrattavissa alottajaan miten? ootko mielestäs samanlaisessa tilanteessa millää tasolla? höpsö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ruokia söit, teitkö ne itse, onko sinulla hyviä reseptejä esim. villiyrttien ja marjojen käytöstä, laihduitko tai paraniko kuntosi?
Tsemppiä kirjalle. Hyvät ohjeet elämisen tavoista niukoissa oloissa ovat aina tarpeen.
Laihduin kyllä, mutta en nälkäkurjeksi tai alipainoiseksi, enemmän jänteväksi, sillä kaikki, siis ihan kaikki on raskasta fyysistä puurtamista päivästä toiseen.
Onneksi oli kalarikasta, kesällä kuivasin kalaa runsaasti jotta saisin proteiinia myös talvella.
Kuivattu kala aiheutti jäätävän ummetuksen :D :D
Suoranaisia reseptejä ei ole, suuri osa, vaikkei kaikki, oli jonkinlaista muhennosta jossa kaikki raaka-aineet saivat muhia rauhassa.
Ruuanlaitossa huomasin aikaisin, että mitä tehokkaammin ja pienellä vaivalla sitä sain alulle, sen enemmän aikaa jäi muulle touhuamiselle valoisaan aikaan.
Ruoka muuttui nautinnon välineestä polttoaineeksi, ja sitten taas, kun osasin nauttia olostani totuttuani elämäntilanteeseeni, jälleen nautinnon välineeksi, jopa suuremmaksi kuin aiemmin.
Kuinka usein tapasit muita ihmisiä?
Ja ei mua pelkästään tästä kiinnostaisi itseäni lukea. Ei se aihe riitä, vaan pitää olla hyvä ja oivaltava kirjoittaja. Ja jos on hyvä kirjoittaja niin ihan sama mikä aihe.
Mut siis tarkoitan että jos osaat kirjoittaa niin tietysti kiinnostaa lukea tarinasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoittaa liian pintapuolisesti, en usko että oikeasti olet ollut sen ajan ilman nettiä ja "eristyksissä".
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein tapasit muita ihmisiä?
Ja ei mua pelkästään tästä kiinnostaisi itseäni lukea. Ei se aihe riitä, vaan pitää olla hyvä ja oivaltava kirjoittaja. Ja jos on hyvä kirjoittaja niin ihan sama mikä aihe.
Mut siis tarkoitan että jos osaat kirjoittaa niin tietysti kiinnostaa lukea tarinasi.
No ei näitä nykyläpysköitä juuri kiinnosta edes lukea. Tärkeintä tuntuu olevan oman egon pönkitys ja pahinpana nämä ei taiteelliset oppaat ja kokemukset. Tyhjänpäiväistä jätöstä. Toki klassikoiden jälkeen voi siirtyä moderniin kirjallisuuteen, jos muisti on niin hyvä ettei kerratakaan tarvi. Esim. Juice luki legendan mukaan Päätalon Iijoki-sarjan (26 osaa) kuusi kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paljonko aikaasi meni masturbointiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein tapasit muita ihmisiä?
Ja ei mua pelkästään tästä kiinnostaisi itseäni lukea. Ei se aihe riitä, vaan pitää olla hyvä ja oivaltava kirjoittaja. Ja jos on hyvä kirjoittaja niin ihan sama mikä aihe.
Mut siis tarkoitan että jos osaat kirjoittaa niin tietysti kiinnostaa lukea tarinasi.No ei näitä nykyläpysköitä juuri kiinnosta edes lukea. Tärkeintä tuntuu olevan oman egon pönkitys ja pahinpana nämä ei taiteelliset oppaat ja kokemukset. Tyhjänpäiväistä jätöstä. Toki klassikoiden jälkeen voi siirtyä moderniin kirjallisuuteen, jos muisti on niin hyvä ettei kerratakaan tarvi. Esim. Juice luki legendan mukaan Päätalon Iijoki-sarjan (26 osaa) kuusi kertaa.
Nykykirjallisuuttahan on ihan hirveästi, laidasta laitaan! Minä luen paljon käännöskirjallisuutta myös ja se laajentaa edelleen valikoimaa. Hyvä kirja on suuri ilonaihe.
Miksei sulla ole ketään läheisiä? Elämän tärkeimpiä asioita on terveys ja läheiset, niistä saadun onnen rinnalla ei joku mökissä kökkiminen paljoa paina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ruokia söit, teitkö ne itse, onko sinulla hyviä reseptejä esim. villiyrttien ja marjojen käytöstä, laihduitko tai paraniko kuntosi?
Tsemppiä kirjalle. Hyvät ohjeet elämisen tavoista niukoissa oloissa ovat aina tarpeen.
Laihduin kyllä, mutta en nälkäkurjeksi tai alipainoiseksi, enemmän jänteväksi, sillä kaikki, siis ihan kaikki on raskasta fyysistä puurtamista päivästä toiseen.
Onneksi oli kalarikasta, kesällä kuivasin kalaa runsaasti jotta saisin proteiinia myös talvella.
Kuivattu kala aiheutti jäätävän ummetuksen :D :D
Suoranaisia reseptejä ei ole, suuri osa, vaikkei kaikki, oli jonkinlaista muhennosta jossa kaikki raaka-aineet saivat muhia rauhassa.
Ruuanlaitossa huomasin aikaisin, että mitä tehokkaammin ja pienellä vaivalla sitä sain alulle, sen enemmän aikaa jäi muulle touhuamiselle valoisaan aikaan.
Ruoka muuttui nautinnon välineestä polttoaineeksi, ja sitten taas, kun osasin nauttia olostani totuttuani elämäntilanteeseeni, jälleen nautinnon välineeksi, jopa suuremmaksi kuin aiemmin.
Raskasta fyysistä puurtamista päivästä toiseen?
Kantaa vesi jostain sisälle, lämmittää sauna, liesi, kalastaa, perata kala.... hhhmmm 24 h aikaa, ja sähkökin oli käytössä, ja tulitikut varmaan myös, joten tulenteko tuskin raskasta puurtamista.
Aikuisfantasia, irtiotto teini-ikänä jäänyt kokematta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ruokia söit, teitkö ne itse, onko sinulla hyviä reseptejä esim. villiyrttien ja marjojen käytöstä, laihduitko tai paraniko kuntosi?
Tsemppiä kirjalle. Hyvät ohjeet elämisen tavoista niukoissa oloissa ovat aina tarpeen.
Laihduin kyllä, mutta en nälkäkurjeksi tai alipainoiseksi, enemmän jänteväksi, sillä kaikki, siis ihan kaikki on raskasta fyysistä puurtamista päivästä toiseen.
Onneksi oli kalarikasta, kesällä kuivasin kalaa runsaasti jotta saisin proteiinia myös talvella.
Kuivattu kala aiheutti jäätävän ummetuksen :D :D
Suoranaisia reseptejä ei ole, suuri osa, vaikkei kaikki, oli jonkinlaista muhennosta jossa kaikki raaka-aineet saivat muhia rauhassa.
Ruuanlaitossa huomasin aikaisin, että mitä tehokkaammin ja pienellä vaivalla sitä sain alulle, sen enemmän aikaa jäi muulle touhuamiselle valoisaan aikaan.
Ruoka muuttui nautinnon välineestä polttoaineeksi, ja sitten taas, kun osasin nauttia olostani totuttuani elämäntilanteeseeni, jälleen nautinnon välineeksi, jopa suuremmaksi kuin aiemmin.
Raskasta fyysistä puurtamista päivästä toiseen?
Kantaa vesi jostain sisälle, lämmittää sauna, liesi, kalastaa, perata kala.... hhhmmm 24 h aikaa, ja sähkökin oli käytössä, ja tulitikut varmaan myös, joten tulenteko tuskin raskasta puurtamista.
Aikuisfantasia, irtiotto teini-ikänä jäänyt kokematta
Jep. Joku avuton nainen riutumassa ja kätisemässä luodon tyrskyissä ja etsimässä sisäistä Toveaan toimisi hyvänä taidepläjäyksenä ulkopuolisen havainnoimana, muttei minään päiväkirjana.
Tekee varmaan mieli palata takaisin, kun luet näitä kommentteja :D
Siis kenen kommenttia tarkoitat?
AP on aika hellyyttävä, sellaisella yksisarvis-tavalla, kun taas toi kommentti johon Ap vastas oli tosi juntti