Millaiset ajatusmallit ovat auttaneet teitä oman ulkonäön hyväksymisessä?

Se mitä olen sisäisesti ei ole ulkonäköni kanssa tekemisissä. Olen niin paljon enemmän, ettei ulkonäköni pysty sitä kuvaamaan.

Sillon ku ajattelin paljon sitä miltä näytän, pohjautu aika paljon siihen ku mietin mitä muut ajattelee ja näytänkö heidän silmään hyvältä. Sitten tajusin, että muiden mielipiteillä ei oo merkitystä minun kannalta ollenkaan. En voi oikeasti tietää miten muut ajattelee, niin hassua miten sen ajattelemiseen onkaan käyttäny aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Se mitä olen sisäisesti ei ole ulkonäköni kanssa tekemisissä. Olen niin paljon enemmän, ettei ulkonäköni pysty sitä kuvaamaan.

Kiitos.

Itselläni on auttanut jonkin verran se, että eräs mies sanoi tykkäävänsä yhdestä piirteestäni, jota itse olen aina vihannut. Tosin asian prosessointi on minulla vielä kesken. Ymmärsin vasta viiveellä, että joku voi todellakin ajatella kyseisestä piirteestä eri tavalla.

- ap

Tajusin, että kaikkia kiinnostaa lopulta eniten vain se oma ulkonäkö. "Kauniitkin" ihmiset voivat kärsiä ulkonäkönsä tähden.

Ikä

Lisää:

Minulla on auttanut myös liikunta. Toki siinä ei ole kyse niinkään ajatusmalleista vaan toiminnallisuudesta, mutta siinä saa nollattua päänsä. Oman ulkonäön vatvominen vähenee, kun olo on rennompi. Ulkonäön sijaan tulee myös keskityttyä lähinnä siihen, mitä kropalla voi saada aikaan.

- ap

huumori

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä olen sisäisesti ei ole ulkonäköni kanssa tekemisissä. Olen niin paljon enemmän, ettei ulkonäköni pysty sitä kuvaamaan.

Kiitos.

Itselläni on auttanut jonkin verran se, että eräs mies sanoi tykkäävänsä yhdestä piirteestäni, jota itse olen aina vihannut. Tosin asian prosessointi on minulla vielä kesken. Ymmärsin vasta viiveellä, että joku voi todellakin ajatella kyseisestä piirteestä eri tavalla.

- ap

Jep, se että joku näkee ihan eri tavalla jonkun asian voi olla silmiäavaavaa, ei oo välttämättä tullu mieleenkään että sen voi nähdä niinkin. Itse on itselleen kriittisin, kannattaiskin suhtautua itseensä itsensä parhaana kaverina ja kohdella sen mukaisesti, kun itse on kuitenkin ainut henkilö jonka kans joutuu tässä elämässä diilaan loppuun asti. Miksei tekis siittä yhteiselosta mukavaa

Mietin kenen näköinen haluaisin oikeasti olla. Vastaus: en kenenkään. Olen selkeästi äitini näköinen ja hänen suvussaan on paljon minun näköisiä ihmisiä. Jotkut piirteet ovat taas suoraan isältä ja hänen suvustaan. Olen heidän näköinen ja jos olisin toisen näköinen, niin en olisi minä. Sitä paitsi en katso muita sillä silmällä, että ovatko he kauniita vai minkä näköisiä ovat, he ovat juuri sen näköisiä kuin ovat ja minulle se passaa hyvin.

Kolme lastanikin ovat ihan itsensä näköisiä, rakkaita minulle ja läheisilleen täsmälleen sellaisina kuin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Lisää:

Minulla on auttanut myös liikunta. Toki siinä ei ole kyse niinkään ajatusmalleista vaan toiminnallisuudesta, mutta siinä saa nollattua päänsä. Oman ulkonäön vatvominen vähenee, kun olo on rennompi. Ulkonäön sijaan tulee myös keskityttyä lähinnä siihen, mitä kropalla voi saada aikaan.

- ap

Tuo on varmasti hyvä. Siinä varmaan pääsee käsiks myös siihen miltä keho tuntuu, joka on iso osa itsetuntemusta joka vaikuttaa myös siihen miten omasta kehosta ajattelee

Ikä. Se, että on fakta, että on olemassa minua huomattavasti kauniimpia ihmisiä mutta myös rumempia. Olen kuitenkin kelvannut jollekin.

Ulkonäölle ei voi mitään, mutta elämän arvoille voi ja sille minkälainen ihminen on. Kun käyttäytyy hyvin ja omaa hyveellisyyksiä elän ohjeina, niin parempaan en pysty. Ulkonäkö on mikä on ja sille en mitään voi. Turha murehtia...

kauneutta on eri tyylistä, joku on missin näköinen joku taas keskiaikaisen maalauksen näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin, että kaikkia kiinnostaa lopulta eniten vain se oma ulkonäkö. "Kauniitkin" ihmiset voivat kärsiä ulkonäkönsä tähden.

Ei kaikkia ihmisiä todellakaan kiinnosta joku oma ulkonäkö. Kun elämässä on muutakin, itsetunto on hyvä ja pää kunnossa, niin riittää, kun on siististi päällä ja asiallisesti muuten.

En ole koskaan erityisemmin ajatellut ulkonäköäni. Keskityn niihin asioihin, joihin voi oikeasti vaikuttaa. Lisäksi haen elämääni muutenkin sisältöä syvällisemmistä asioista kuin ulkonäöstä. Ulkokuorta olennaisempaa on se, miten käyttäydyt. 

Vierailija kirjoitti:

Ikä. Se, että on fakta, että on olemassa minua huomattavasti kauniimpia ihmisiä mutta myös rumempia. Olen kuitenkin kelvannut jollekin.

Kelvannut jollekin? Typerä ajatuskin jo. Tottakai sitä kelpaa, jos on normaali ihminen ja normaaleiden ihmisten seurassa. Ihmisiä nyt vain on erilaisia ja eri näköisiä, on aina ollut ja tulee aina olemaan. En minä ainakaan luokittele ihmisiä ulkonäön perusteella.

Tajusin, että monennäköiset ihmiset menestyvät elämässä, pääsevät parisuhteisiin ja ovat onnellisia. Jopa sellaisetkin, joita voisi pitää rumana. Oma ulkonäkö kannattaa siis erottaa siitä mitä elämässä haluaa tai tavoittelee.

Toiseksi olen huomannut, että minuakin monet ovat pitäneet kauniina ainakin jossain määrin. Ja itsekin näen hyviä puolia omassa ulkonäössäni. Minusta on aina tuntunut siltä, että suurin osa naisista on minua kauniimpia, mutta on minussakin kauneutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä olen sisäisesti ei ole ulkonäköni kanssa tekemisissä. Olen niin paljon enemmän, ettei ulkonäköni pysty sitä kuvaamaan.

Kiitos.

Itselläni on auttanut jonkin verran se, että eräs mies sanoi tykkäävänsä yhdestä piirteestäni, jota itse olen aina vihannut. Tosin asian prosessointi on minulla vielä kesken. Ymmärsin vasta viiveellä, että joku voi todellakin ajatella kyseisestä piirteestä eri tavalla.

- ap

Jep, se että joku näkee ihan eri tavalla jonkun asian voi olla silmiäavaavaa, ei oo välttämättä tullu mieleenkään että sen voi nähdä niinkin. Itse on itselleen kriittisin, kannattaiskin suhtautua itseensä itsensä parhaana kaverina ja kohdella sen mukaisesti, kun itse on kuitenkin ainut henkilö jonka kans joutuu tässä elämässä diilaan loppuun asti. Miksei tekis siittä yhteiselosta mukavaa

Kyllä, se voi olla silmiäavaavaa ja myös vähän järkyttävää. Kun itse on vuosikausia inhonnut itseään, onkin yhtäkkiä aika vaikea hyväksyä, että joku voi tykätäkin.

- ap

Itsetunto.

Itsetunnon vahvistaminen on avain. Olin koulukiusattu ja sain todella huonot lähtökohdat elämään. Luulin etten osaa mitään ja se vaikutti myös siihen miten näin itseni ulkoisesti.

Vasta aikuisena aloin varovaisesti kokeilemaan eri asioita. Löysin ihania harrastuksia. Löysin unelma ammatin. Sain hyviä ihmissuhteita. Silloin aloin näkemään oman kauneuteni. Mielestäni kaikki ovat kauniita ja ihmeellisiä sellaisina kuin ovat. Joka päivä ihan liikutuin siitä kuinka kauniita ihan tavalliset kadulla vastaan tulevat ihmiset ovat.