Millaiset ajatusmallit ovat auttaneet teitä oman ulkonäön hyväksymisessä?

Rehellisyyden nimissä, mitkään ajatusmallit eivät ole auttaneet, vaan ihan konkreettisten asioiden tekeminen ulkonäön eteen. Varsinkin treenaamisella on ollut suuri vaikutus.

Mietippä kun kuljet ulkona, monenko ihmisen ulkonäköön kiinnität huomiota?

Mä ainakin pääasiassa ajattelen ihan omia asioitani. Ehkä jos tosi poikkeava esim yli 2 m tyyppi tulee vastaan, kiinnitän huomiota.

Se että keskittyneesti muokkasin itseni uskomaan sen tosiasian, että ihmisen arvosta tippaakaan ei muodostu ulkonäöstä. Sillä ei oikeissa ja aidoissa ihmissuhteissa - ainakaan sellaisissa kuin minä haluan, ole mitään merkitystä.

Kieltäydyn kategorisesti edes yrittämästä miellyttää ketään, varsinkaan ulkonäöllisesti ja pidän kiinni siitä, ettei minun varsinkaan tarvitse "kelvata" kenellekään. Koko kelpaamisajattelu on aivan vinoutunutt aja vääristynyttä.

Olen keskittynyt muihin ominaisuuksiini, ja rakentanut itsetuntoni vankalle pohjalle muiden kuin ulkoisten ominaisuuksien pohjalle. Sen myötä on saanut huomata, että puoleensavetävämpää onkin itsevarmuus ja kiva persoona, sekä todellakin myös muiden ihmisten näkeminen omana itsenään kuoren sijaan, kuin mikään ulkonäkö.

Mulla muuttui asenne itseäni kohtaan, kun lapset syntyivät. En siis nyt tarkoita, että lapseton on jotenkin itsekeskeinen, mutta kun lapsi syntyy, jollain tavalla vanhemman fokus (ainakin yleensä) muuttuu. Se on jotenkin helpottavaa ja vapauttavaa.

Ei mulla ulkonäköahdistus ole lakannut kokonaan, mutta helpompaa on.

Vierailija kirjoitti:

Itsetunto.

Jos olisin ruma niin itsetunto ei kyllä olisi hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisyyden nimissä, mitkään ajatusmallit eivät ole auttaneet, vaan ihan konkreettisten asioiden tekeminen ulkonäön eteen. Varsinkin treenaamisella on ollut suuri vaikutus.

Tämähän se. Tosiasia on kuitenkin se, että ei niitä virheitäsi muutkaan hyväksy.

Ei ketään pidemmän päälle kiinnosta, minkä näköinen olet. Oikeasti ihmiset arvostavat niitä, joiden kanssa on mukavaa olla.

On silti totta, että moni ei pidä esim. lihavaa ihmistä seksikkäänä, mutta se on eri asia. Kunnosta huolehtiminen, terveelliset elintavat ja kokonaisvaltainen hyvinvointi ei ole ulkonäköasia. Vaikka toki hyvinvointi näkyy myös ulospäin.

Ei kannata liikaa aikaa viettää peilin edessä. Ei kannata hakemalla hakea virheitä itsestään. Ei kukaan muu kuitenkaan niin tarkkaan jaksa virheitä sinusta etsiä, heillä on omat (pienet tai suuret) ongelmansa.

Etsi hyvää oloa siitä että teet asioita josta jää hyvä olo; ulkoilu, luonto, liikunta.. Vähemmän päihteitä yms. Ole muille huomaavainen, kunnioita itseäsi ja muita. Nauti elämän pienistä iloista. Yhtäkkiä huomaat, että alkaa olla yhdentekevää mitä muut ajattelevat. Tämä tosin taitaa tulla iän myötä. Eli siihen asti, koeta kestää.

Löysin käsitteen "jolie laide", jonka voisi suomentaa "rumankauniiksi". Ajatuksena on, että ihminen voi olla viehättävä ja kiinnostava, vaikka hänen ulkonäössään olisikin jokin ns. virhe. Lisäksi ihmisellä voi olla kosolti karismaa ja persoonallisuutta, jotka tekevät hänestä kauniin.

Pyöriteltyäni hetken tätä lohdullista ajatusta totesin, että eihän minun oikeastaan tarvitse olla edes kovin kiinnostava, karismaattinen eikä persoonallinenkaan, koska elän omaa elämääni enkä kenenkään muun.