Sitoutumiskammo?
Olen 32v nainen ja kärsin sitoutumiskammosta. En ole seurustellut vuosiin vakavasti, koska joko havittelen miehiä, joiden kanssa parisuhde olisi syystä tai toisesta mahdoton tai sitten itse jänistän muutaman viikon tapailun jälkeen ja pistän poikki.
Olen nyt löytänyt aivan ihanan miehen, mutta näin käy taas. Yhdessäolo ahdistaa, vaikka tapaamme harvoin. En halua seksiä, kun olemme yhdessä, mutta erossa ollessamme kyllä. En halua pilata tätä juttua typeryydelläni.
Onko muilla tällaisesta tilanteesta kokemuksia?
Kommentit (11)
On kokemusta ja eihän se juttu koskaan minnekään edisty kun itse haluaa leijailla jossain turvallisessa välitilassa jatkuvasti eikä uskalla tosissaan heittäytyä. En uskalla sanoa todella tykkääväni saati rakastavani tai muutenkaan osoittaa kunnolla kiintymystäni, koska sehän antaisi toiselle pian kuvan että tässä oltaisiin menossa vakavaan suuntaan.
Tuo on naiselta hyväksyttävää mutta mieheltä paheksuttavaa
Kertokaa mulle hei mitä sitoutumiskammo oikeasti tarkoittaa ja mistä se johtuu. Luulen, että mun puoliso kärsii tosta ongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle hei mitä sitoutumiskammo oikeasti tarkoittaa ja mistä se johtuu. Luulen, että mun puoliso kärsii tosta ongelmasta.
Miten se sitten on sun puoliso, jos kärsisi sitoutumiskammosta. Eihän sitoutumiskammoiset pääse suhteissa alkua pidemmälle.
No lyhytaikainen puoliso plus ei tosiaan olla kihloissa tai naimisissa. Kyseessä siis vasta seurustelusuhde...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle hei mitä sitoutumiskammo oikeasti tarkoittaa ja mistä se johtuu. Luulen, että mun puoliso kärsii tosta ongelmasta.
Miten se sitten on sun puoliso, jos kärsisi sitoutumiskammosta. Eihän sitoutumiskammoiset pääse suhteissa alkua pidemmälle.
Sitoutumiskammo voi ilmetä esim jatkuvana pettämisenä tai suhteen etenemisen kampittamisena.
Sitoutumiskammon "oireita" ovat esimerkiksi se, että toinen ei pysty sitoutumaan edes pienimpiin vastuisiin. Kumppani saattaa ehdottaa lähtöä ostoskeskukseen mutta ei pysty edes siihen sitoutumaan vaan vaihtoehdoksi vaihtuukin käynti lähikaupassa.
Sama näkyy myös sosiaalisissa tilanteissa: Kumppani saattaa olla lähdössä illanistujaisiin, mutta kaikki hänen ystävänsä tietävät, että voi hyvin olla, kyseinen henkilö ei saavukaan paikalle. Koska ei siis ole pystynyt sitoutumaan edes kavereiden kanssa illanviettoon.
Parisuhteissa sitoutumiskammo näkyy suurina suunnitelmina niin kauan kunhan suunnitelmat eivät konkretisoidu. Kun tehdyt suunnitelmat alkavat lähestyä todellisuudessa sitoutumiskammoinen keksii mitä erikoisempia syitä päästäkseen eroon suhteesta.
Usein suhteissa sahataan edestakaisin, erotaan ja palataan yhteen koska ero antaakin yhtäkkiä psyykkisesti rauhallisen tilan jolloin sitoutumiskammoinen alkaa ymmärtämään mitä juuri hylkäsi. Sitten palataan yhteen ja taas alkaa liian vakava meininki ahdistamaan.
Sitoutumiskammo juontuu usein lapsuudessa koetusta hylkäämisestä ja läheisyydenpuutteesta.
Erotilanteessa sitoutumiskammoinen usein vetoaa siihen, että tietää ettei suhde olisi tullut toimimaan ja että sitoumuskammoinen tulisi kyseisessä suhteessa olemaan todella onneton. Tämä on tietysti täyttä fiktiota koska moista ei terveessä suhteessa voi väittää kokematta kyseistä suhdetta.
Niin totta!
Usein sitoutumiskammoiset ovat myös pääasiassa harrastaneet vain yhden illan suhteita ja parisuhteessa kiinnostus läheisyyteen partnerin kanssa jää aina vaan vähemmälle ja vähemmälle koska sitoutumiskammoinen pyrkii alitajuisesti eristämään itsensä kumppanista kun suhde menee "liian vakavaksi".
On tutkittu myös, että avoimessa suhteessa olevat ovat usein - ei tietenkään aina - sitoutumiskammoisia. Avoin suhde on hyvä keino pitää kaikki kumppanit sopivan etäällä itsestään niin, että saa sen mitä haluaa silloin kun haluaa, mutta ei tarvitse kehenkään oikeasti sitoutua. Tämä on tavallaan sääli sitoutumiskammoisia ajatellen koska he antavat lapsuuden traumojensa pilata kaiken sen hyvän, mitä he voisivat tasapainoisessa parisuhteessa ja perhe-elämässä kokea mutta eivät suostu sisäistämään omia psykologisia ongelmiaan ja siksi pilaavat omat mahdollisuutensa tasapainoiseen perhe-elämään ja parisuhteeseen.
Sitoutumiskammoiset kärsivät usein myös muista lapsuuden traumoista kumpuavista ongelmista kuten päihdeongelmista, masennuksesta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai impulsiivisista päätöksistä, jotka saattavat myöhemmin kaduttaa tekijää ja aiheuttaa suurta harmia sitoutumiskammoisen ympärillä oleville.
Pahimmillaan sitoutumiskammoinen pilaa käsittelmättömillä ongelmillaan, ja kyvyttömyydellään sitoutua oikeastaan mihinkään, perheitä, lasten ja kumppanin psyykkeen, ystäväsuhteita ja usein myös työnsä.
Ystävien olisi tärkeä tunnistaa sitoutumiskammoisen toistuvat kaavat ja ottaa asia esille kyseisen henkilön kanssa. Terapia ja keskusteluapu sekä asioista keskustelu parisuhteessa on tärkeää ennenkuin sitoutumiskammoinen repii taas yhden, täysin toimivan suhteensa palasiksi.
Tuttu tunne. Nyt kun on alkanut enemmän panostamaan deittailuun, niin iskee aina heti pakokauhu jos mies alkaa vihjailemaan parisuhteesta tms. Siis ihan vaan ajatuksen tasolla vihjailu riittää. Mulla ei edes ole ongelma olla sinkku, mutta kun tää maailma antaa sellaista kuvaa koko ajan että sinkkuudesta pitää päästä pois ja en halua.
Juu. Mies oli vaan tarpeeksi sitkeä ja osasi antaa tilaa. Joten 7 vuoden jälkeen uskaltauduin suostumaan kosintaan.