Miltähän niistä sotaa vastustavista fiksummista venäläisistä tuntuu kun he tajuavat että maa tulee luisuu Pohjois-Korea-tasolle?

Rohkeimmat heistä ovat jo pidätettynä tai vankilassa, kuten se Leningradin piirityksestä selvinnyt mummeli. Lisää löytyy varmasti paljon ja varmasti aktivoituvat, kun toiset näyttävät esimerkkiä.

Voisikohan ehkä mitenkään päätellä jotain siitä, että Leningradin piirityksessä kärsinyt vanha nainen katsoo tarpeelliseksi vastustaa julkisesti sotaa, voisiko?

Suurin osa venäläisistä on tyhmää sakkia. Älykkyysosamäärä vajakkientasolla.,

Hakevat t-paikkaa Ukrainasta.

Venäläisille ei opeteta kieliä, niin heitä on helppo manipuloida. Fiksuimmat häipyvät.  Muut ei tajua ennen kuin paska on housuissa. 

pahalta

Vierailija kirjoitti:

Venäläisille ei opeteta kieliä, niin heitä on helppo manipuloida. Fiksuimmat häipyvät.  Muut ei tajua ennen kuin paska on housuissa. 

Osa ei tajua silloinkaan, koska se on heillä normaali olotila.

Ihminen on sopeutuvainen eläin. Sopeutuivathan ne tuolla kommunismiinkin melkein sata vuotta...

Hyvä, että eliminoivat ne virusbioaselaboratoriot Ukrainasta.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa venäläisistä on tyhmää sakkia. Älykkyysosamäärä vajakkientasolla.,

Kyllä ne älykkäämpiä ovat kuin te vauva-palstan nillittäjät.

Varmaan ahdistavaa. Jos olisi vaikka joku kouluttautunut pariskunta, tavanneet opiskellessaan Lontoossa.

Nainen halunnut Lontooseen koska hänen taitoluistelu valmentajansa muutti sinne ja mies koska sai Lontoossa oppipojanpaikan eräältä mestarimaalarilta. Geofyysikko ja taloustieteilijä olisivat, sukujensa takia palasivat Venäjälle ja kotiseuturakkaudesta.

Etenkin Anja, tuon parin nainen rakastaa venäläistä kirjallisuutta ja ylläpitää romanttista mielikuvaa Rodinasta.

On toivottu parempaa, sitä ei ole tullut.

Tänään moskovalaisessa lähiössä punnitaan jälleen kerran mahdollisuuksia. Ehkä Helsinki, olisi lähellä, Lontooseen he eivät enää tahtoisi, se olisi liian romanttista ja 'epäkäytännöllistä'. Kööpenhamina alkaa vilahdellut puheissa mutta oikeastaan asia on päätetty. Aamulla matkustetaan junalla Pietariin ja sieltä Suomeen, Anjuusha- tädille on laitettu samovaari puulaatikko on, teetä ostetaan Pietarista. Samovaari on Anjan isänisän ja halutaan saattaa turvaan, muu saa jäädä.

Saattahan se hieman ketuttaa. Ehkä toivoa on, että tilanne kääntyy kärjistyttyään paremmaksi, poispäin kyteneestä P-Korea -mentaliteetista. Esimerkiksi yritysten ja omaisuuden kansallistaminen voi tietty johtaa pidempiaikaiseen epäluuloon omistussuhteiden vakaudesta, mikä saattaisi hidastaa taloudellista elpymistä siinäkin tapauksessa, että poliittinen johto vaihtuisi vähemmän eristäytymishaluiseksi.