Miten jaksatte lasten kavereita?
Onko teistä kivaa, että lasten kaverit viettää teillä aikaa, vai koetteko sen ahdistavaksi?
Meillä on kolme lasta ja pieni talo. Kaksi vanhinta lasta haluaa kutsua aina kavereitaan meille, nuorin on vasta 2v.
Nyt on se tilanne, että meillä pyörii päivittäin vieraita lapsia ja minä kaipaan omaa rauhaa. Periaatteessa olen sitä mieltä, että lasten pitää saada kutsua ystäviään kylään, mutta käytännössä koen sen rasittavaksi.
Jos olisi enemmän tilaa ja huoneita, missä leikkiä, olisi tilanne toinen, mutta kun lapset nyt pyörivät keittiö-olohuone akselilla koko ajan. Paljon on sellaisten perheitten lapsia, joiden kotiin meidän lapsilla ei ole mitään asiaa ja niin sitten viihtyvät meillä. On ollut niin kylmä, että ulkoleikit on jääneet vähemmälle.
No, kohta tulee kesä ja hätistän muksut pihalle peuhaamaan.
Kommentit (15)
että lapset ovat hyväkäytöksisiä, eivät riehu tms. joten ei ole syytä kieltääkään tulemasta meille. Ja omat lapset on näköjään paljon sosiaalisempia kuin minä=) kun niin paljon on kavereita. Täytyy vaan ajatella, että aika aikaansa kutakin, kohta ollaan ukon kanssa täällä kaksin ja sitten kaipaan näitä vilkkaita päiviä.
Ap
Omat lapset saavat onneksi vierailla myös kavereidensa kotona...ainakin toistaiseksi. Meillä rauhoittaa menoa ainakin se, että kavereita ei saa olla ruokailun aikana ja illalla seitsemän jälkeen.
Hyvä se on että lapsella on kavereita, ja tiedän missä he ovat ja mitä tekevät.
Mutta ihmettelen myös suuresti että kavereiden kotiin saa todella harvoin mennä. Jos minäkin kieltäisin meille tulemasta, lapset olisivat paljon yksin.
Vaikka pysyvät huoneissaan eivätkä aiheuta pahemin häiriötä, ahdistaa se silti kun omassa kotona on vieraita niin usein. En osaa rentoutua ja kulkea rönttyvaatteissa vaikka ovatkin lapsia.
Sitten kun kieltää niin lapset vaativat perusteluja: me ollaan ihan hiljaa, ollaan vaan omassa huoneessa, mitä haittaa muka sitä on?
Niinpä, hiljaa ne onkin mutta silti ne on meillä.
vaikka välillä nyppii tosissaan.
Monet ei päästä kotiinsa ja sit kaikki kasaantuu meidän harteille.
Missä vastavuoroisuus?
Meillä kaksi lasta ja välillä tuntuu, että mulla on 4 lasta.
Tykkään kyllä, kun tiedän mitä lapset tekee.
Mieheni väsähtää meteliin ja sanoo, että tänään ei tule ketään.
Ainakaan 6v. lapset ei pysy lastenhuoneessa, vaan olkkari vetää puoleensa.
Meillä ei saa leikkiä keittiössä, saunassa, eikä meidän makkarissa. Keittiöpöytää( on ruokailutilassa) ja olkkaria saa käyttää.
Meteliä on ja sotkua tulee.
Sitten vielä nämä ruokailut. Tarjoan joskus, mutta on vähennetty tarjontaa.
Emme ole mikään täyshoitola.
Äiti haluaa olla rauhassa. Muuten jossain vaiheessa pää räjähtää.
Tulee aika jolloin tätätkin hulinaa vielä kaipaa.
Meillä on valtava talo ja piha.
olla iloisia niistä kavereista ja sosiaalisista lapsistanne. Meillä esikoisella asperger-piirteitä, kaksi nuorinta vielä ihan pieniä. Miellä iso päänvaiva esikoisen ohjaamisessa ja kasvattamisessa niin, ettei jää ulkopuoliseksi ikäistensä touhuissa, ja spontaanistini ilmaantuvista leikkikavereista saa vain uneksia. Jos noi pienemmät joskus hankkivat itse kaverinsa, niin tervetuloa todellakin!
Ja siis ihan ystävällisesti tämän sanon.
mutta vastavuoroisuuden perään minäkin kuulutan. Pari tyttöä, jotka meillä vierailee usein, ei minun lapseni ole koskaan käynyt heillä. Toisen tytön vanhempia en edes tunne. Ja kyse on eskarilaisista, joten aika kumma, miten päästävät tyttönsä meille, kun ei edes tunneta millään tavalla. Poikani kavereista yksi on tosi köyhästä perheestä, häntä en koskaan kiellä tulemasta. Laitan usein hänen mukaansa jotain kotiinviemistäkin, kuten tuoretta pullaa tai sämpylöitä.
Joskus kyllä sanon aamulla lapsille, että tänään meille ei kutsuta ketään.
Ap
Meillä tuo kyläily on vasta alkamassa, ja olen ajatellut olevani jotenkin vaan tottumaton, kun häiritsee ne vieraat lapset talossa... Mutta tällaista se näköjään on mullakin.
Keskenään ne leikkii omissa huoneissaan tai eteisessä eivätkä äitiä huomaakaan.
Vanhempi tyttö on jo 9v, ovat jo sen verran isoja ja käyttäytyvät useimmiten aika hillitysti, niin ei ole pahemmin haittaa. Usein ovat tytön huoneessa tai alakerran takkahuoneessa pelailemassa tai laulamassa Singstaria.
Nuorempi tyttö on 6v ja hänen kohdallaan huomaan nyt, että pääsen itse helpommalla kun on joku kaveri meillä. Ovat kuitenkin jo sen verran omatoimisia, vahtiahan niitä tietysti vielä täytyy. Meillä varmaan helpottaa se, että on aika iso talo.
Se joskus ihmettyttää, kun vanhemmalla tytöllä on kavereita meillä koulun jälkeen, niin yhdellä tytöllä ei ole koskaan kiire kotiin?
Luulisi, että siinä viiden-kuuden aikoihin viimeistään kaivattaisiin koiin syömään.
Omaani olen ohjeistanut, että neljältä tai viimeistään silloin kun kaverin vanhemmat tulee töistä, niin pitää lähteä kotiin.
Jos arki kärsii lasten kavereista, pitää vierailuja rajoittaa niin, että kaikilla on tilaa rentoutua kotona.
Meillä koti on yhtä avaraa tilaa ja vain yhdessä kerroksessa. Vaikka lastenhuoneen ovi olisi kiinni, se ei käytännössä merkitse mitään. Äänet kuuluvat kuin olisivat samassa huoneessa. Meillä ei ole ongelmia sen suhteen, että roikkuisivat iltamyöhään, sillä tulevat koulun jälkeen ja sääntönä on, että viimeistään viideltä kotiin. Minusta 4-5 tuntia yhdessäoloa arkisin koulun lisäksi on ihan riittävästi.
Vanhempi tyttö on jo 9v, ovat jo sen verran isoja ja käyttäytyvät useimmiten aika hillitysti, niin ei ole pahemmin haittaa. Usein ovat tytön huoneessa tai alakerran takkahuoneessa pelailemassa tai laulamassa Singstaria.
Nuorempi tyttö on 6v ja hänen kohdallaan huomaan nyt, että pääsen itse helpommalla kun on joku kaveri meillä. Ovat kuitenkin jo sen verran omatoimisia, vahtiahan niitä tietysti vielä täytyy. Meillä varmaan helpottaa se, että on aika iso talo.
Se joskus ihmettyttää, kun vanhemmalla tytöllä on kavereita meillä koulun jälkeen, niin yhdellä tytöllä ei ole koskaan kiire kotiin?
Luulisi, että siinä viiden-kuuden aikoihin viimeistään kaivattaisiin koiin syömään.
Omaani olen ohjeistanut, että neljältä tai viimeistään silloin kun kaverin vanhemmat tulee töistä, niin pitää lähteä kotiin.
tullaan kotiin tekemään läksyt ja syömään välipalaa ja vasta sitten voi mennä kavereille.
olen töissä lasten parissa, ja meillä on itsellä monta lasta. Ja kummallista kyllä, lasten kavereina on paljon joko perheen ainokaisia, jotka haluavat aina olla meillä, tai sitten lapsia, joiden kotiin ei saa koskaan mennä. Talo on siis aina täynnä lapsia. Jos olisi paljon tilaa, ongelmaa tuskin olisi. Mutta nyt ei meinaa jaksaa, kun haluaisia juoda kahvikuppinsa edes rauhassa, ilman että joku on koko ajan kyselemässä, mitä minä juon ja että hänelläkin on nälkä ja jano. Mutta ei voi kieltääkään kavereita tulemasta. Yökyläilyihin olen kyllä sanonut tiukasti ei.