Onko teillä tuttuja, jotka puhuvat lemmikistään kuin perheenjäsenestä? Ja olettavat että muita kiinnostas pätkääkää sen lemmikin touhut, lähettelee päivityksiä terveysongelmista ja ruokailutottumuksista?
Jotenkin tuntuu että pitävät sitä lemmikkiään kuin jonain lapsena, kun omia ei ole. Vaikuttaa vähän jotenkim mt-ongelmaiselta tai muuten vaan hieman jälkeenjääneiltä tuollaset ihmiset.
Kommentit (16)
On. Mun mielestä on ihan kiva kuulla mitä lemmikeille kuuluu. Siinä olet kyllä väärässä, ettei niillä olisi lapsia, mutta lemmikitkin ovat perheenjäseniä ja niistäi voi myös puhua, siinä kuin lapsistakin.
On tuttuja, jotka puhuvat tolleen lemmikeistään ja on niitä jotka puhuvat noin lapsistaan.
Ei kiinnosta kummatkaan pätkän vertaa.
Ja kyllä, itselläni on ollut lemmikkejä ja lapsia on nykyäänkin. En kerro kumpienkaan lattialle pissimisestä tai ulkona kiipeilystä tutuille. Tuskin ketään kiinnostaa tuikitavalliset arkipäivän asiat.
Kyseessä on kotieläin, ei perheenjäsen. Vai kuinka monen ihmisen olet nähnyt ojassa paskalla? Ainakaan minun perheenjäseneni eivät sellaista harrasta.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on kotieläin, ei perheenjäsen. Vai kuinka monen ihmisen olet nähnyt ojassa paskalla? Ainakaan minun perheenjäseneni eivät sellaista harrasta.
Minulle kyseessä on perheenjäsen, mitä sitten että se käyttäytyy eri tavalla kuin perheen ihmiset?
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on kotieläin, ei perheenjäsen. Vai kuinka monen ihmisen olet nähnyt ojassa paskalla? Ainakaan minun perheenjäseneni eivät sellaista harrasta.
Monenkin.
Olen myös monesti nähnyt kuinka toisen päälle pissitään ja toisen pyllyä nuuhkitaan.
Puhuvat tottakai kuin perheenjäsenestä, silloin kun minä niiden eläinten kuulumisia kyselen. Omistajat omasta halustaan lapsettomia, eivät tarvitse lapsen korvikkeita. Eläimet ovat ihan omanlaisensa ilo.
Liika on liikaa oli puheenaihe mikä tahansa varsinkin jos ei kuuntele mitä toisella on sanottavaa. Eläimet ovat yleensä ihania kuten moni muukin asia ja myös vähemmän ihania, mutta ei samojen asioitten jauhaminen koko ajan.
Ongelmasi on kyllä aivan valtavan valtava.
Mä taas en yhtään tippaa välitä kenenkään kuolaavista kakaroista ja paljon mieluummin katselen suloisia lemmikkipäivityksiä
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en yhtään tippaa välitä kenenkään kuolaavista kakaroista ja paljon mieluummin katselen suloisia lemmikkipäivityksiä
Hmm itsekin olet ollut sellainen kuolaava kakara. Ilmeisesti olet kokenut omassa lapsuudessasi jotakin traumaattista kun et halua nähdä itseäsi lapsissa. Ei lapsia tarvitse rakastaa, mutta lasten inhoaminen on sairasta.
Odotan johuomenna työkaverin koirajuttuja, itse näytän hänelle tuoreet kuvat kummikollistani. Ei voisi vähempää kiinnostaa jotkut vaipanvaihtojutut.
Hyvä et lemmikistä puhutaan. Ajattele jos joku puhuisi jonkun sukulaisen ruokailutottumukset ja terveysongelmat ympäriinsä.
Kyllä kissat kiinnostaa enemmän kuin jotkut lapset.
Kun ystäväni mies kuoli, hankki hän koiran. Sitten hän kertoi, että koira nukkuu yöllä hänen jalkojensa välissä. Onko koira perheenjäsen vai onko ystäväni epänormaali?
On tuttuja ja olen blokannut heidät esim facesta, en todellakaan halua nähdä niitä päivityksiä!
" Nyt me mamman kanssa ollaan pötköllään täällä peiton alla, voi ihanuus! Mamma antoi uutta namiherkkua, olen niin onnellinen, pus pus mami!! "
Sensijaan on ihana katsoa lemmikeistä kuvia esim kun saavat pentuja, ovat ulkona jossain osana maisemaa tai jokin hassu video niistä. Terveellä tavalla osa elämää,
Häh? Kyllä minua kiinnostaa ystävän elämä - eli lemmikkien, lasten, puolison jne. asiat. Tietenkin jatkuva ja loputon yhdestä asiasta jauhaminen on raivostuttavaa, mutta eihän sellainen käytös ihan normaalia ole.