Mitä teen väärin, kun lapsi ei usko yhtään mitään?
4-vuotias lapseni on älykäs ja ihana lapsi, mutta ongelmana on, että ei usko yhtään mitään. Mitä teen väärin? Syytän joka päivä itseäni tästä tilanteesta. Kaikki oleminen ja arkinen on kovin kuluttavaa, kun lapsi ei millään suostu uskomaan mitään mitä hänelle sanotaan. Tämä ei ole mikään uusi asia vaan on ollut tällaista pienestä saakka.
Olen aina varmistanut, että lapsi ymmärtää ja muistaa mitä sanon ja tarkoitan (tai kiellän tai käsken), ja ymmärtää aina kaiken kyllä. Olen aina ollut johdonmukainen, se mitä sanon pitää. Asioista on aina tullut myös ne seuraukset, mitä sanon. Oikein tekemisestä kehun joka kerta. Mitä ihmettä teen väärin?
Kysyy nyt jo tosi väsynyt äiti.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Kokeile joskus kysyä lapselta, miten joku asia pitäisi tehdä. Ehkä sinulla on omatoiminen lapsi, joka toimii ilman käskytystä, jos saa itse päättää (sopivassa määrin).
Monesti kysynkin ja hän saa kyllä vaikuttaa asioihin, ehdottaa ja se huomioidaan, valita vaihtoehdoista jne. Ap
Totteleeko lapsi paremmin, kun saa vaihtoehtoja? Vai alkaako änkäämään niistä? Millaisista asioista väännätte? Aikatauluista, turvallisuudesta, ruutuajasta?
Joissain asioissa ehkä täyskielto voi helpottaa, toisissa lapsen "vastuuttaminen" (esim viikonloppuna voi ottaa aamupalan itse kaapista, kun tulee nälkä)
Voi jeesus teitä… ”kysy, keksustele, lässynlää”
Vierailija kirjoitti:
Totteleeko lapsi paremmin, kun saa vaihtoehtoja? Vai alkaako änkäämään niistä? Millaisista asioista väännätte? Aikatauluista, turvallisuudesta, ruutuajasta?
Joissain asioissa ehkä täyskielto voi helpottaa, toisissa lapsen "vastuuttaminen" (esim viikonloppuna voi ottaa aamupalan itse kaapista, kun tulee nälkä)
Turvallisuudesta lähinnä. Siksi tämä onkin niin väsyttävää, kun en oikein voi antaa näiden asioiden olla. Ap
Vastasit kysymykseesi itse. "saa valita vaihtoehdoista". Sinä olet vanhempi, sinä ostat kaupasta mitä ostat ja sinää teet ruoan mitä lapsi syö. Ja jos ei syö niin olkoon syömättä. Lapsi on vasta 4 ja uhmaikä alkaa häämöttää, se pahenee jos annat periksi. Sano EI. ja tarkoita sitä. Ole vanhempi ja kasvata lapsesi. Vasta oli lehdissä juttua juurikin sun laisista vanhemmista, suosittelen lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totteleeko lapsi paremmin, kun saa vaihtoehtoja? Vai alkaako änkäämään niistä? Millaisista asioista väännätte? Aikatauluista, turvallisuudesta, ruutuajasta?
Joissain asioissa ehkä täyskielto voi helpottaa, toisissa lapsen "vastuuttaminen" (esim viikonloppuna voi ottaa aamupalan itse kaapista, kun tulee nälkä)Turvallisuudesta lähinnä. Siksi tämä onkin niin väsyttävää, kun en oikein voi antaa näiden asioiden olla. Ap
Lapsi ei usko mitään mitä sanot, esim. turvallisuudesta? En nyt ehkä älykkääksi kutsuisi.
Mitä ne turvallisuusasiat on? Tarvitseeko erikseen kieltää, ohjaat vain toisaalle tms.?
Kasvatus kunniaan kirjoitti:
Vastasit kysymykseesi itse. "saa valita vaihtoehdoista". Sinä olet vanhempi, sinä ostat kaupasta mitä ostat ja sinää teet ruoan mitä lapsi syö. Ja jos ei syö niin olkoon syömättä. Lapsi on vasta 4 ja uhmaikä alkaa häämöttää, se pahenee jos annat periksi. Sano EI. ja tarkoita sitä. Ole vanhempi ja kasvata lapsesi. Vasta oli lehdissä juttua juurikin sun laisista vanhemmista, suosittelen lukemaan.
En minä anna periksi. Sanon ei ja tarkoitan silloin ei. Tämänhän kuvasin jo aloituksessa. Et tainnut lukea aloitustani oikein ajatuksella. Ja kyllä 4-vuotias saa valita sellaisista vaihtoehdoista, että kumman paidan haluaa, haluaako mieluummin iltasaduksi kirjan a vai b jne. Mistä keksit, että lapsi päättäisi mitä ruokaa ostan kaupasta?
Ap
Helikopterivanhemmuus. Lue ja opi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totteleeko lapsi paremmin, kun saa vaihtoehtoja? Vai alkaako änkäämään niistä? Millaisista asioista väännätte? Aikatauluista, turvallisuudesta, ruutuajasta?
Joissain asioissa ehkä täyskielto voi helpottaa, toisissa lapsen "vastuuttaminen" (esim viikonloppuna voi ottaa aamupalan itse kaapista, kun tulee nälkä)Turvallisuudesta lähinnä. Siksi tämä onkin niin väsyttävää, kun en oikein voi antaa näiden asioiden olla. Ap
Lapsi ei usko mitään mitä sanot, esim. turvallisuudesta? En nyt ehkä älykkääksi kutsuisi.
Ei usko eli ei tottele. Kyllä hän älykäs on. Älykkyys ja totteleminen ei välttämättä ollenkaan kulje käsi kädessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totteleeko lapsi paremmin, kun saa vaihtoehtoja? Vai alkaako änkäämään niistä? Millaisista asioista väännätte? Aikatauluista, turvallisuudesta, ruutuajasta?
Joissain asioissa ehkä täyskielto voi helpottaa, toisissa lapsen "vastuuttaminen" (esim viikonloppuna voi ottaa aamupalan itse kaapista, kun tulee nälkä)Turvallisuudesta lähinnä. Siksi tämä onkin niin väsyttävää, kun en oikein voi antaa näiden asioiden olla. Ap
Lapsi ei usko mitään mitä sanot, esim. turvallisuudesta? En nyt ehkä älykkääksi kutsuisi.
Ei usko eli ei tottele. Kyllä hän älykäs on. Älykkyys ja totteleminen ei välttämättä ollenkaan kulje käsi kädessä.
Ap
Älykäs todennäköisesti uskoisi vähemmälläkin vänkäämisellä. Lapsesi kuulostaa lähinnä kovapäiseltä.
Minulla oli samanlainen lapsi. Taistelin joka päivä kuusivuotiaaseen asti enkä antanut periksi, sitten rauhoittui melkein yhdessä yössä. En tiedä mitä tapahtui, mutta nykyään on hyvin pärjäävä aikuinen yliopistossa.
Turvallisuudesta? Avaisitko asiaa vähän.
Uhmaikä. Jämäkkä kun olet, niin kyllä se iän myötä helpottuu. Meidänkin poika oli 4 vuotiaana melkoinen sisupussi.
Kasvattaminen on rajojen asettamista. Jos viesti ei mene perille hyvällä, otetaan vähän tehokkaammat keinot käyttöön. Uhkailu, kiristys ja lahjonta toimii yleensä oikein hyvin.
Itse harrastan huutorääkymistä. Sitä pelästyy naapurin Mustikin. NiiN!
Meillä oli ihan samanlaista, kun tyttö (nyt 14) oli pieni. Ei totellut KOSKAAN mitään, ja kaikki asiat piti vaan luovia jotenkin eteenpäin. Olin välillä ihan hukassa. Toisaalta tyttö oli myös ihana, empaattinen ja tosi välkky. Hyvä kaikessa, mitä teki.
Omaehtoisuus vaan kasvoi iän myötä, ja sai uusia piirteitä. 12-vuotiaana masentui pahasti, ja alkoi piiiitkät selvittelyt siitä, mikä on huonosti. 14-vuotiaana sai autismin kirjon diagnoosin. Kai se oli sitä jo silloin, kun ei koskaan totellut... Tämä tarina on tosi.
Mitäs jos leikkien menee kohti tehtävää asiaa, vaikka hammaspesu. Esimerkiksi mielikuvituksella. Ei ole niin totista ja huumoria vähän mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatus kunniaan kirjoitti:
Vastasit kysymykseesi itse. "saa valita vaihtoehdoista". Sinä olet vanhempi, sinä ostat kaupasta mitä ostat ja sinää teet ruoan mitä lapsi syö. Ja jos ei syö niin olkoon syömättä. Lapsi on vasta 4 ja uhmaikä alkaa häämöttää, se pahenee jos annat periksi. Sano EI. ja tarkoita sitä. Ole vanhempi ja kasvata lapsesi. Vasta oli lehdissä juttua juurikin sun laisista vanhemmista, suosittelen lukemaan.
En minä anna periksi. Sanon ei ja tarkoitan silloin ei. Tämänhän kuvasin jo aloituksessa. Et tainnut lukea aloitustani oikein ajatuksella. Ja kyllä 4-vuotias saa valita sellaisista vaihtoehdoista, että kumman paidan haluaa, haluaako mieluummin iltasaduksi kirjan a vai b jne. Mistä keksit, että lapsi päättäisi mitä ruokaa ostan kaupasta?
Ap
Ohiksena kommentoin: minulla on myös itsepäinen 4 vuotias, joka tykkää laittaa ruokaa apuna. Hänen kanssaan keskustelemme kaupassa esim: haluaako porkkanaa vai parsakaalia lisäkkeeksi, teemmekö lohta vai broileria, tehdäänkö kastikkeen kanssa riisiä vai spagettia jne. Lapsi saa osallistua ikätasolleen sopivalla tavalla perheen ruokasuunnitteluun. En ymmörrä miksi jotkut täällä paheksuvat sitä niin suuresti. Huomaan myös kaupassa paheksuvia katseita kun kuulevat keskustelumme, kun 'lapsi saa päättää mitä syödään'.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos leikkien menee kohti tehtävää asiaa, vaikka hammaspesu. Esimerkiksi mielikuvituksella. Ei ole niin totista ja huumoria vähän mukaan.
Mielikuvitusleikki jostain auton alle juoksemisesta?
Kokeile joskus kysyä lapselta, miten joku asia pitäisi tehdä. Ehkä sinulla on omatoiminen lapsi, joka toimii ilman käskytystä, jos saa itse päättää (sopivassa määrin).