Mitä teen väärin, kun lapsi ei usko yhtään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko nyt vielä kertoa mitä ne turvallisuusasiat oikein on, missä ei tottele?

Kaikkea mahdollista. Että haarukkaa ei saa tunkea nenään, autotielle ei saa mennä, ketään ei saa lyödä, jos aikuinen huutaa ulkona pysähdy niin täytyy pysähtyä (koska auto tai pyörä meinaa ajaa päälle), kissaa ei saa vetää hännästä (koska se puree jos sitä sattuu), uimahallista ei saa juosta (märät kaakelit on meidän hallissa niin liukkaat) jne jne. Ap

Mitä olet tehnyt noissa tilanteissa?

Itse todennäköisesti poistaisin haarukkaa nenään tunkevan pöydästä (eikä ruokaa olisi tarjolla uudestaan ennen kuin vasta seuraavalla aterialla), autotielle menijä tai ryntäilijä saisi kävellä valjaissa, toisten lyöjä tai kissan hännästä vetäjä päätyisi arestiin/nurkkaan ja uimahallissa juoksija saisi istua altaan vieressä sillä aikaa, kun muut uivat tai sitten lähdettäisiin kokonaan pois uimahallista.

Poistanut haarukan, laittanut haarukat pois lapselta viikoksi, poistanut pöydästä ja ruokaa vasta seuraavalla aterialla jne. Toistettu tätä vaikka kuinka monta kertaa. Uimahallissa ei voida enää käydä ollenkaan kun ei suostu uskomaan että siellä ei saa juosta. Ei auttanut kiellot, kesken kotiin lähtemiset, ei se että muiden edessä kannoin lapsen monta kertaa pois. Ap

Meillä päiväkodissa tekevät sitä, että jos joku lapsi hölmöilee ruualla, niin lapsen tuoli käännetään ympäri eli siis selkänoja pöytää vasten eikä lapsi saa jatkaa syömistä eikä tuolia käännetä oikein päin ennen kuin rauhoittuu ja on kunnolla.

On kokeiltu tämäkin lukuisia kertoja, ei mitään vaikutusta, ei tunnu haittaavan lasta yhtään. Eikä sekään, että muut syö jälkiruokaa ja hän ei saa koska vaikka tunki koko ajan haarukkaa nenään. Jälkiruokajutusta mietin etukäteen onko jo liian julma seuraus mutta ei näyttänyt haittaavan lasta yhtään sekään. Ap

Sitä vain mietin mitä teen väärin, kun tämä on niin vaikeaa ja kuluttavaa. Ja uuvuttavaa. Pakkohan on olla jotain isoa minkä teen ymmärtämättömyyttäni aivan pieleen kun tämä on tällaista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko nyt vielä kertoa mitä ne turvallisuusasiat oikein on, missä ei tottele?

Kaikkea mahdollista. Että haarukkaa ei saa tunkea nenään, autotielle ei saa mennä, ketään ei saa lyödä, jos aikuinen huutaa ulkona pysähdy niin täytyy pysähtyä (koska auto tai pyörä meinaa ajaa päälle), kissaa ei saa vetää hännästä (koska se puree jos sitä sattuu), uimahallista ei saa juosta (märät kaakelit on meidän hallissa niin liukkaat) jne jne. Ap

Mitä olet tehnyt noissa tilanteissa?

Itse todennäköisesti poistaisin haarukkaa nenään tunkevan pöydästä (eikä ruokaa olisi tarjolla uudestaan ennen kuin vasta seuraavalla aterialla), autotielle menijä tai ryntäilijä saisi kävellä valjaissa, toisten lyöjä tai kissan hännästä vetäjä päätyisi arestiin/nurkkaan ja uimahallissa juoksija saisi istua altaan vieressä sillä aikaa, kun muut uivat tai sitten lähdettäisiin kokonaan pois uimahallista.

Poistanut haarukan, laittanut haarukat pois lapselta viikoksi, poistanut pöydästä ja ruokaa vasta seuraavalla aterialla jne. Toistettu tätä vaikka kuinka monta kertaa. Uimahallissa ei voida enää käydä ollenkaan kun ei suostu uskomaan että siellä ei saa juosta. Ei auttanut kiellot, kesken kotiin lähtemiset, ei se että muiden edessä kannoin lapsen monta kertaa pois. Ap

Meillä päiväkodissa tekevät sitä, että jos joku lapsi hölmöilee ruualla, niin lapsen tuoli käännetään ympäri eli siis selkänoja pöytää vasten eikä lapsi saa jatkaa syömistä eikä tuolia käännetä oikein päin ennen kuin rauhoittuu ja on kunnolla.

On kokeiltu tämäkin lukuisia kertoja, ei mitään vaikutusta, ei tunnu haittaavan lasta yhtään. Eikä sekään, että muut syö jälkiruokaa ja hän ei saa koska vaikka tunki koko ajan haarukkaa nenään. Jälkiruokajutusta mietin etukäteen onko jo liian julma seuraus mutta ei näyttänyt haittaavan lasta yhtään sekään. Ap

Vaihda lapsen ruoka vauvan soseeseen, muki nokkamukiksi ja istuin syöttötuoliksi ja selosta, että jos käyttäytyy ruokapöydässä kuin vauva niin sitten saa syödä kuin vauva.

Ootko koittanut ihan perinteistä karjumista?

Ärjäise ihan kunnolla, niin että lapsonen huomaa että nyt ollaan tosissaan. Vähän tunnetta mukaan, pelkkä rauhallinen ohjeistus ei tee vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Sitä vain mietin mitä teen väärin, kun tämä on niin vaikeaa ja kuluttavaa. Ja uuvuttavaa. Pakkohan on olla jotain isoa minkä teen ymmärtämättömyyttäni aivan pieleen kun tämä on tällaista. Ap

Lastenkasvatus oli ennen paljon helpompaa. Vielä 90-luvulla olisi vaan annettu tukkapöllyä ja homma olisi ollut poissa päiväjärjestyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko nyt vielä kertoa mitä ne turvallisuusasiat oikein on, missä ei tottele?

Kaikkea mahdollista. Että haarukkaa ei saa tunkea nenään, autotielle ei saa mennä, ketään ei saa lyödä, jos aikuinen huutaa ulkona pysähdy niin täytyy pysähtyä (koska auto tai pyörä meinaa ajaa päälle), kissaa ei saa vetää hännästä (koska se puree jos sitä sattuu), uimahallista ei saa juosta (märät kaakelit on meidän hallissa niin liukkaat) jne jne. Ap

Mitä olet tehnyt noissa tilanteissa?

Itse todennäköisesti poistaisin haarukkaa nenään tunkevan pöydästä (eikä ruokaa olisi tarjolla uudestaan ennen kuin vasta seuraavalla aterialla), autotielle menijä tai ryntäilijä saisi kävellä valjaissa, toisten lyöjä tai kissan hännästä vetäjä päätyisi arestiin/nurkkaan ja uimahallissa juoksija saisi istua altaan vieressä sillä aikaa, kun muut uivat tai sitten lähdettäisiin kokonaan pois uimahallista.

Poistanut haarukan, laittanut haarukat pois lapselta viikoksi, poistanut pöydästä ja ruokaa vasta seuraavalla aterialla jne. Toistettu tätä vaikka kuinka monta kertaa. Uimahallissa ei voida enää käydä ollenkaan kun ei suostu uskomaan että siellä ei saa juosta. Ei auttanut kiellot, kesken kotiin lähtemiset, ei se että muiden edessä kannoin lapsen monta kertaa pois. Ap

Meillä päiväkodissa tekevät sitä, että jos joku lapsi hölmöilee ruualla, niin lapsen tuoli käännetään ympäri eli siis selkänoja pöytää vasten eikä lapsi saa jatkaa syömistä eikä tuolia käännetä oikein päin ennen kuin rauhoittuu ja on kunnolla.

On kokeiltu tämäkin lukuisia kertoja, ei mitään vaikutusta, ei tunnu haittaavan lasta yhtään. Eikä sekään, että muut syö jälkiruokaa ja hän ei saa koska vaikka tunki koko ajan haarukkaa nenään. Jälkiruokajutusta mietin etukäteen onko jo liian julma seuraus mutta ei näyttänyt haittaavan lasta yhtään sekään. Ap

Vaihda lapsen ruoka vauvan soseeseen, muki nokkamukiksi ja istuin syöttötuoliksi ja selosta, että jos käyttäytyy ruokapöydässä kuin vauva niin sitten saa syödä kuin vauva.

On kokeiltu sekin ja se että lasta syötetään kuten vauvoja syötetään (koska jos käyttäytyy kuin vauva jne…). Ei tunnu haittaavan lasta ollenkaan. Ap

Miksi lapsi haluaa tunkea haarukkaa nenäänsä? Kuulostaa reaktion hakemiselta.

Uimahallissa juoksemisen ymmärrän, se voi mennä innostuksen piikkiin. Kädestä pitäminen ja varmistaminen, että lapsi osaa selittää, kuinka uimahallissa liikutaan, voisi auttaa.

Ulkoilua käsi kädessä tai valjailla, lisäksi tehostettua selostamista ja opetat huomioimaan liikennettä. Niin että jos pääsee karkuun, osaa ehkä itse tunnistaa vaaran.

Vierailija kirjoitti:

Ootko koittanut ihan perinteistä karjumista?

Ärjäise ihan kunnolla, niin että lapsonen huomaa että nyt ollaan tosissaan. Vähän tunnetta mukaan, pelkkä rauhallinen ohjeistus ei tee vaikutusta.

Häpeän tunnustaa, että olen kerran pari karjunutkin, kun en enää muuta keksinyt. En ole siitä ylpeä. Eikä se auttanut, vaan lapsi muuttui siitä loppupäiväksi ja seuraavaksi vain pahemmin uhmakkaaksi. Eli ei kannattanut eikä hyödyttänyt. Ja itselle jäi huono omatunto ja epäonnistunut äiti -olo pitkäksi aikaa. Ap

Meillä on 4-vuotias sähikäinen ja juuri autosta nousemiset on esim.pahoja. Avaan oven ja nappaan kiinni kädestä ja silleen mennään parkkipaikan läpi, muutan saattaa ottaa äkkisyöksyn auton alle. Jos neiti on liian väsynyt korvat katoaa kokonaan. Käydään paljon mm.puistossa ja monesti otan ihan rattaat mukaan, niin kauan kun kävelee ok ja käyttäytyy saa mennä, mutta tarpeen tullen nappaan rattaisiin ja niillä lähdetään kotiin. Yritän myös antaa sitä positiivista aikaa ja läheisyyttä hänelle ettei huomiota tarttis hakea hölmöillä tempauksilla. Sääntöjä kerrataan ja käydään läpi, just esim.parkkipaikalle tai autotielle ei juosta ja ehkä joku päivä ne menevätkin perille😅Pitkää pinnaa ja positiivisen kautta kannattaa yrittää, jos joku asia sujuu hyvin kannattaa kehua. Lapsi myös vaistoo vanhemman tunnetilan, jos itsellä on pinna kireä ja väsyttää lapsikin muuttuu demoniksi.

4-vuotiaalla totteleminen ei ole vaihtoehto. Lapsi voi valita vaatteet tai syökö omenan vai satsuman, mutta ei sandaaleja talvella tai lähteekö päiväkotiin. Kaiken perustelussakaan ei ole järkeä eikä se ole tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus kunniaan kirjoitti:

Vastasit kysymykseesi itse. "saa valita vaihtoehdoista". Sinä olet vanhempi, sinä ostat kaupasta mitä ostat ja sinää teet ruoan mitä lapsi syö. Ja jos ei syö niin olkoon syömättä. Lapsi on vasta 4 ja uhmaikä alkaa häämöttää, se pahenee jos annat periksi. Sano EI. ja tarkoita sitä. Ole vanhempi ja kasvata lapsesi. Vasta oli lehdissä juttua juurikin sun laisista vanhemmista, suosittelen lukemaan.

En minä anna periksi. Sanon ei ja tarkoitan silloin ei. Tämänhän kuvasin jo aloituksessa. Et tainnut lukea aloitustani oikein ajatuksella. Ja kyllä 4-vuotias saa valita sellaisista vaihtoehdoista, että kumman paidan haluaa, haluaako mieluummin iltasaduksi kirjan a vai b jne. Mistä keksit, että lapsi päättäisi mitä ruokaa ostan kaupasta?

Ap

Ohiksena kommentoin: minulla on myös itsepäinen 4 vuotias, joka tykkää laittaa ruokaa apuna. Hänen kanssaan keskustelemme kaupassa esim: haluaako porkkanaa vai parsakaalia lisäkkeeksi, teemmekö lohta vai broileria, tehdäänkö kastikkeen kanssa riisiä vai spagettia jne. Lapsi saa osallistua ikätasolleen sopivalla tavalla perheen ruokasuunnitteluun. En ymmörrä miksi jotkut täällä paheksuvat sitä niin suuresti. Huomaan myös kaupassa paheksuvia katseita kun kuulevat keskustelumme, kun 'lapsi saa päättää mitä syödään'.

En ihmettele, olet curling-vanhempi. Se, että 4-vuotias saa päättää mitä syödään, ei lupaa hyvää tulevaisuuden kannalta. Sinä olet vanhempi ja sinä päätät, etkä kysy tuon ikäiseltä. Kasvaa siihen, että saa aina valita.

Meillä lapset sai aina valita asiat, joilla ei ole merkitystä. Siniset vai punaiset sukat, perunaa vai riisiä, ruusuja vai kehäkukkia jne. Minä valitsin ne tärkeät asiat.

Lopputuloksena oli kaksi insinööriä ja yksi lääkäri ja nyt sitten pelkään, miten heidän käy tulevaisuudessa, kun jo lapsena saivat valita.

Vika tuskin on sinussa. Lapsella on jokin. Oma oli pienestä asti myös hyvin omaehtoinen, mutta neljävuotiaana hänen kanssaan pärjäsi kun vaan kesti ne järkyttävät huutokohtaukset. Jaksoi vielä uskoa että asiat muuttuu. On edelleen nyt 10-vuotiaana omapäinen ja vaikea, koulu ei kiinnosta, pelkkä netti kiinnostaa. diagnoosia ei (vielä) ole.

Olisi jäänyt lapsi tekemättä, jos olisin tiennyt millaista tämä tulee olemaan. Olen viime vuosina menettänyt jo ihan elämänhaluni, ja syy on se että näen tulevaisuudessa yhä pahempaa.

Aasiassa vanhemmat usein laittavat lapset naama seinää vasten seisomaan jos on tarve rangaistukselle. Tuo tehoaa paljon paremmin kuin normaali suomalainen jäähy, kun se seinän tuijottaminen muutaman sentin päästä on tosi tylsää eikä paikallaan seisominenkaan kivaa ole.

Mulla on 6-vee samanlainen. Esikoinen on eri maata ja ymmärtää selkeät kiellot ja syyt niille, kuopuksen pitää testata jokainen tilanne itse. Kaikki pitää toistaa moneen kertaan, ja sittenkin yleensä kokeilee, missä menee raja. Esim uimahallissa ei juokse, kun siitä sanoo sen kymmenennen kerran, mutta kävelee pikakävelyä niin lähellä juoksuvauhtia kuin mahdollista. Tai menee kiellosta huolimatta kiipeilemään kauppavaatteissa lumikinokseen ja taas sadatta kertaa kompastuikin alas tullessa ja sisähousut ja kengät ovat täynnä lunta. Syytän tästä mielessäni lapsen isää, hän on ollut sangen itsepäinen lapsena sekä edelleen aikuisena. Jotkut lapset vaan ovat luonteeltaan erittäin omaehtoisia ja vaativat pitkää pinnaa. Mitään nepsy-ongelmaa lapsellani ei ole ainakaan vielä todettu. Päiväkodin mukaan hän on ”vilkas luonnonlapsi” :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä vain mietin mitä teen väärin, kun tämä on niin vaikeaa ja kuluttavaa. Ja uuvuttavaa. Pakkohan on olla jotain isoa minkä teen ymmärtämättömyyttäni aivan pieleen kun tämä on tällaista. Ap

Lastenkasvatus oli ennen paljon helpompaa. Vielä 90-luvulla olisi vaan annettu tukkapöllyä ja homma olisi ollut poissa päiväjärjestyksestä.

Eipä 30 vuotta sitten lapsia tukisteltu kuin alimman sosiaaliluokan perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Aasiassa vanhemmat usein laittavat lapset naama seinää vasten seisomaan jos on tarve rangaistukselle. Tuo tehoaa paljon paremmin kuin normaali suomalainen jäähy, kun se seinän tuijottaminen muutaman sentin päästä on tosi tylsää eikä paikallaan seisominenkaan kivaa ole.

Millä omaehtoisen lapsen saa muka seisomaan paikallaan seinää vasten edes hetken? Ei pysyisi siinä sekuntiakaan vaikka miten karjaisisi käskyn pysyä. Ja jos yrittäisi pitää väkisin niin tekisi kaikkensa rimpuillakseen irti, yrittäisi purra jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aasiassa vanhemmat usein laittavat lapset naama seinää vasten seisomaan jos on tarve rangaistukselle. Tuo tehoaa paljon paremmin kuin normaali suomalainen jäähy, kun se seinän tuijottaminen muutaman sentin päästä on tosi tylsää eikä paikallaan seisominenkaan kivaa ole.

Millä omaehtoisen lapsen saa muka seisomaan paikallaan seinää vasten edes hetken? Ei pysyisi siinä sekuntiakaan vaikka miten karjaisisi käskyn pysyä. Ja jos yrittäisi pitää väkisin niin tekisi kaikkensa rimpuillakseen irti, yrittäisi purra jne.

Pitämällä väkisin kunnes lapsi luovuttaa.

Valitse taistelusi. Jos lapsi työntää haarukan nenään so what. Et 'huomaa' tai työnnät omasikin. Liikenteessä tietysti kulkee käsi kädessä tai rattaissa, ellei suju. Kärsivällisyyttä ja huumoria. Muista palkita hyvää käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aasiassa vanhemmat usein laittavat lapset naama seinää vasten seisomaan jos on tarve rangaistukselle. Tuo tehoaa paljon paremmin kuin normaali suomalainen jäähy, kun se seinän tuijottaminen muutaman sentin päästä on tosi tylsää eikä paikallaan seisominenkaan kivaa ole.

Millä omaehtoisen lapsen saa muka seisomaan paikallaan seinää vasten edes hetken? Ei pysyisi siinä sekuntiakaan vaikka miten karjaisisi käskyn pysyä. Ja jos yrittäisi pitää väkisin niin tekisi kaikkensa rimpuillakseen irti, yrittäisi purra jne.

Pitämällä väkisin kunnes lapsi luovuttaa.

Mitä järkeä? Omani ei luovuttaisi tuntiin. Ei seuraavillakaan kerroilla. Viettäisinkö joka päivä tunteja pitämällä lasta väkisin seisomassa paikallaan? Olisi vähän muutakin tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

4-vuotiaalla totteleminen ei ole vaihtoehto. Lapsi voi valita vaatteet tai syökö omenan vai satsuman, mutta ei sandaaleja talvella tai lähteekö päiväkotiin. Kaiken perustelussakaan ei ole järkeä eikä se ole tarpeen.

Öö… mitähän hyötyä tästä kommentista oli?! Mistä päättelet, että ap antaisi lapsen esim. valita, lähteekö päiväkotiin?

Ja mitä tuo ihan konkreettisesti tarkoittaa, että totteleminen ei ole vaihtoehto? Tuollaista voi oikeasti sanoa vain sellainen vanhempi, jolla on todella lauhkealuonteinen ja ”helppo” lapsi.