Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko olla ns.tyhjä olo kun alkaa 40v lähestyä?
08.03.2022 |
Koskaan en ole kokenut tälläistöä tyhjyyttä elämässä ninkuin nyt pian 39vuotiaana. Sama kun vaan kuolisi pois, ei enää mitään nähtävää tai koettavaa, elämää ei voi enää muuttaa tässä vaiheessa.
Kommentit (26)
Eiks tuossa iässä odoteta et lapset muuttaa kotoa ja sit koittaa ihan uusi aikakausi, uusi vapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu, jos et ole vielä löytänyt Jeesusta.
En ole löytänyt enkä tule löytämään. En usko satukirjan hahmoihin. ap
Vierailija kirjoitti:
Eiks tuossa iässä odoteta et lapset muuttaa kotoa ja sit koittaa ihan uusi aikakausi, uusi vapaus.
Ei ole lapsia. ap
Ilman lapsia ja miestä tuntuisi varmaan aika tyhjältä.
Vierailija kirjoitti:
Eiks tuossa iässä odoteta et lapset muuttaa kotoa ja sit koittaa ihan uusi aikakausi, uusi vapaus.
Tuossa iässä moni saa vasta lapset! Itsekin saanut 2 lasta yli 40v iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli viisikymppisenä murehdin sitä kun en elänyt nuorempana . Murehdin myös sitä että murehdin aina tulevaisuutta .
Ei minusta ainakaan tunnu elämä tyhjältä vaikka ei ole miestä tai lapsia. Monet naiset on kasvatettu siihen, ettei elämä voi olla mielekästä ja kivaa ilman lapsia tai puolisoa 😄
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia ja miestä tuntuisi varmaan aika tyhjältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olen kohta 41v ja juuri nuo "kuolis pois"-ajatukset on ihan arkipäivää.
Itsellä oli vielä pienet lapset ja täysi höyry päällä tuossa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdallani aikuisen elämä ei koskaan oikeastaan ole päässytkään alkamaan monista syistä johtuen, mutta näistä samoista syistä johtuen en toisaalta koskaan voinut viettää sellaista huoletonta teinin tai nuoren elämääkään. Olen kai aina identifioinut itseni keski-ikäiseksi, siis jo teininäkin. Paljon on ollut ongelmia ja vaikeuksia koko elämän ajan, eikä mikään ole muuttunut. Samat ongelmat ovat jatkuneet vuosia, enkä ole voinut elämää sellaista elämää kunnollisin halunnut. Asiat alkoivat mennä pieleen jo aikaisessa vaiheessa. Jossakin vaiheessa tajusin, että mikään ei koskaan muutu, eikä tilanteeni muutu. Jo vuosia sitten huomasin, että paremman toivomisesta tulee vain entistä pahempi mieli. Kaipa sitä pitää vain tyytyä osaansa, vaikka elämä on vain jatkuvaa selviytymistä ja paljosta on joutunut luopumaan. Toivon, että edes itseäni nuoremmat saavat tarvitsemaansa apua ja diagnoosit , vaikka itse jäinkin näitä ilman.
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia ja miestä tuntuisi varmaan aika tyhjältä.
Mä olen ainakin 41-vuotiaana äärettömän tyytyväinen että olen saanut elää täyttä elämää ilman riesana olevia lapsia 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa olla fiilis että tää oli tässä.
Viimeiset 15 vuotta sairastanut, nyt 45-vuotias ja niin kyllästynyt olemaan elossa.
En tosin koe tyhjää oloa.
Minulla on vilkas mielikuvitus ja rikas sisäinen maailma.
En tarvitse muita ihmisiä tuomaan sisältöä elämääni.
Tykkään olla yksin.
Miten ihmeessä kun naiset pohtivat elämäänsä, keskustelu alkaa melkein heti pyöriä lasten ympärillä. Onko niitä, eikö ole, minkä ikäisiä ovat, voiko niitä vielä saada, montako voi vielä saada... Ehkäpä siksi oma elämä tuntuu tyhjältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli vielä pienet lapset ja täysi höyry päällä tuossa iässä.
Niin no, minulla ei ole mitään ja tuskin tulee koskaan olemaankaan. En ole oikein koskaan päässyt elämään kiinni ja se on todella masentavaa kun joutuu myöntää itselleen ettei tule olemaan mitään normaalia perhe-elämää mistä muut ammentaa sen elämänintonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu, jos et ole vielä löytänyt Jeesusta.
En ole löytänyt enkä tule löytämään. En usko satukirjan hahmoihin. ap
Roikut masennuksessasi omaa ylpeyttäsi kuin pelastusrenkaas. Vain Jeesus pelastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia ja miestä tuntuisi varmaan aika tyhjältä.
Mä olen ainakin 41-vuotiaana äärettömän tyytyväinen että olen saanut elää täyttä elämää ilman riesana olevia lapsia 🤗
No varmasti sullakin sentään sutinaa ja sutturointia on ollut.
Mä löysin Jeesuksen jo 11-vuotiaana ja silti tuli tuo hetki, että noin 40-vuotiaana sitä punnitsi elämäänsä. Silloin monet keksivät jotain uutta.
Mä menin eräopaskoulutukseen ja oli kyllä elämäni parhaita kokemuksia. Oli kiva olla pari vuotta samanhenkisen porukan kanssa ja tehdä uusia juttuja ja tuli siinä ohessa opiskeltua uusi ammatti nykyiten ohelle. Kävin koulutuksen työn ohessa.
40v tienoilla ihminen käy läpi yhen psykologiassakin tunnetun ikävaihekriisinsä. Katsotaan menneeseen ja punnitaan mitä on saavutettu. Katsotaan tulevaan ja pohditaan mitä vielä ehtisi tehdä. Näinä pahoina aikoina suosittelen selvittämään joskos se Raamatun Jumala ei sittenkään ole pelkkä satuolento.
Liittyykö ikäkriisit mitenkään ikään vaan lähinnä toteutumattomiin haaveisiin iästä riippumatta?
Luulin, että elämä on jotenkin helpompaa aikuisen, mutta se onkin yhtä raskasta. Lisäksi ulkonäön perusteella odotetaan jotenkin kypsempää käytöstä, vaikka työelämässäkin on ihan hiekkalaatikon lait.
Ei ole enää tavoitteitakan työssä tai yksityiselämässä.
Kuuluu, jos et ole vielä löytänyt Jeesusta.