Onko vartalon lerpahtaminen väistämätöntä?
Paljon näkee keski-ikäisiä ja vanhempia miehiä ja naisia, jotka ovat normaalipainossa, mutta kropan koostumus on löllöä, käsivarret heiluvat, rinnat roikkuvat vyötäröllä jne.
Voiko tuolta ilmiöltä jotenkin välttyä vai onko jossain vaiheessa edessä?
Kommentit (21)
Ihan kuule susta itsestäsi riippuu, kuinka väistämätöntä on. No, sairaudet voi tietysti rajoittaa liikkumista,ja monelle naiselle jää raskaudesta vatsalihasten erkauma, jonka korjaaminen vaatisi leikkausta, mutta muuten kyllä elämäntavat näkyy kropassa aika hyvin.
Kyllä itsensä voi kunnossa pitää mutta se vaatii työtä. Ihmiset ovat laiskoja ja selkärangattomia ja päästävät itsensä hirveään kuntoon ihan omaa syytään.
Ihon sisäiselle koostumukselle voi paljonkin mutta iho alkaa väistämättä roikkua ja tulee maksaläikkiä sun muuta ympäri kroppaa. Mutta ei vielä keski iässä. Lopulta kaikista tulee jäätävän kauheannäköisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itsensä voi kunnossa pitää mutta se vaatii työtä. Ihmiset ovat laiskoja ja selkärangattomia ja päästävät itsensä hirveään kuntoon ihan omaa syytään.
Kuulutko Sinä itse näihin ihmisiin?
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/5dba5120-cd71-4297-bc29-97bfedb…
Joillakin lerppuu, joillakin ei.
Tajusin juuri että pelimiehetkin lerp**taa lopulta. Jipii. Terveisiä J miehelle.
Mitä väliä? Sitten kun väistämätön kuolema kohtaa, alkaa mätäneminen.
Mitä väliä jollain selluliittireisillä on kun on elossa?
Vierailija kirjoitti:
Ihon sisäiselle koostumukselle voi paljonkin mutta iho alkaa väistämättä roikkua ja tulee maksaläikkiä sun muuta ympäri kroppaa. Mutta ei vielä keski iässä. Lopulta kaikista tulee jäätävän kauheannäköisiä.
Valitettavasti totta! Olen ollut hoikka ja urheilullinen koko ikäni, mutta vaihdevuosien jälkeen kaikki alkoi roikkua ja rypistyä. Vielä 55v melko ok, mutta nyt 6-kymppisenä harkitsen pieniä kohotus- ja kiristys operaatioita.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Sitten kun väistämätön kuolema kohtaa, alkaa mätäneminen.
Mitä väliä jollain selluliittireisillä on kun on elossa?
En kestäisi katsella itseäni sellaisena. Ja varmaan elämäkin on hankalaa, jos ei ole mitään voimaa missään lihaksissa. En halua näyttää viisikymppisenä kahdeksankymppiseltä..
Ap
Kaikilla lerpahtaa verrattuna siihen mitä se oli nuorena...puolikova. Ja osalla täysin lerppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Sitten kun väistämätön kuolema kohtaa, alkaa mätäneminen.
Mitä väliä jollain selluliittireisillä on kun on elossa?En kestäisi katsella itseäni sellaisena. Ja varmaan elämäkin on hankalaa, jos ei ole mitään voimaa missään lihaksissa. En halua näyttää viisikymppisenä kahdeksankymppiseltä..
Ap
Lihaksiin saa voimaa treenaamalla, ja se pätee vanhuuteen asti. Ei siis mitään huolta.
Miksi näyttäisit viisikymppisenä kahdeksankymppiseltä? Ei kukaan näytä.
Mitä tulee ulkonäön muuttumisen pelkäämiseen, aikuistuminen auttaa siihen pelkoon. Tulee suhteellisuudentajua ja armollisuutta. Kyl se siit, mammanen.
Kannattaa kuolla nuorena jos se on tärkeintä. Suurin osa armahtaa itsensä 4-5kymppisenä. Hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja jopa tykkää itsestään. Elämä ei enää pyöri sen oman navan ympärillä ja pinnalliset asiat eivät ole tärkeintä elämässä. Juu kaikilla nahka ym vanhenee varsinkin jos on LUOMU.
Mieluummin elän vanhaksi kuin kuolen nuorena
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Sitten kun väistämätön kuolema kohtaa, alkaa mätäneminen.
Mitä väliä jollain selluliittireisillä on kun on elossa?En kestäisi katsella itseäni sellaisena. Ja varmaan elämäkin on hankalaa, jos ei ole mitään voimaa missään lihaksissa. En halua näyttää viisikymppisenä kahdeksankymppiseltä..
Ap
Lihaksiin saa voimaa treenaamalla, ja se pätee vanhuuteen asti. Ei siis mitään huolta.
Miksi näyttäisit viisikymppisenä kahdeksankymppiseltä? Ei kukaan näytä.
Mitä tulee ulkonäön muuttumisen pelkäämiseen, aikuistuminen auttaa siihen pelkoon. Tulee suhteellisuudentajua ja armollisuutta. Kyl se siit, mammanen.
Minulle näin nelikymppisenä on kyllä ulkonäkö tärkeämpää kuin ehkä ikinä, kun olen erilaisia ulkonäön vaiheita läpikäytyäni tajunnut miten paljon ulkonäkö vaikuttaa elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Sitten kun väistämätön kuolema kohtaa, alkaa mätäneminen.
Mitä väliä jollain selluliittireisillä on kun on elossa?En kestäisi katsella itseäni sellaisena. Ja varmaan elämäkin on hankalaa, jos ei ole mitään voimaa missään lihaksissa. En halua näyttää viisikymppisenä kahdeksankymppiseltä..
Ap
Lihaksiin saa voimaa treenaamalla, ja se pätee vanhuuteen asti. Ei siis mitään huolta.
Miksi näyttäisit viisikymppisenä kahdeksankymppiseltä? Ei kukaan näytä.
Mitä tulee ulkonäön muuttumisen pelkäämiseen, aikuistuminen auttaa siihen pelkoon. Tulee suhteellisuudentajua ja armollisuutta. Kyl se siit, mammanen.
Minulle näin nelikymppisenä on kyllä ulkonäkö tärkeämpää kuin ehkä ikinä, kun olen erilaisia ulkonäön vaiheita läpikäytyäni tajunnut miten paljon ulkonäkö vaikuttaa elämään.
Mäkin olen jo yli 40..
Ap
Mikä sairaus sulla ap on, jos olet 30 vuotta ikäistäsi vanhemman näköinen?
Guuglaa kuvia Joseph Pilateksesta. Oli vielä vanhalla iällä aika timmissä kunnossa.
Pippeli lerpahtaa.