Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset loukkaantuvat sellaisesta, mistä ei pitäisi, ja sitten ihmetellään...
27.02.2010 |
Olin toissapäivänä kävelyllä vauvani kanssa. Jalkakäytävällä oli pulkan kanssa pieni ihminen, korkeintaan juuri 2 vuotta täyttänyt, ehkä pienempikin. Ihan lähellä (alle 10 metrin etäisyydellä) ei ollut ketään, kauempana oli muutamia ihmisiä. Arvelin, että noin 20 metrin päässä oleva nainen n. 4-vuotiaan lapsen kanssa saattaa olla pienen lapsen äiti. Hän kulki isomman kanssa eteenpäin, oli jo kääntynyt seuraavasta kadunkulmasta. Hiljensin vauhtiani varmistaakseni, ettei pieni ole yksin. Hetken kuluttua huomasin naisen kävelevän hiljalleen takaisinpäin muutaman askelen ja jatkoin matkaani. Ohittaessani naisen varmistin, että "Onhan tuo pieni sinun". Nainen kivahti takaisin "No on, on". Huoh. Ja sitten aina valitellaan, että ihmiset eivät välitä ja lehtien palstoilla ihmetellään, miten esim. päiväkodista karanneet lapset ehtivät kulkea pitkiä matkoja kenenkään puuttumatta asiaan. Tämäkin äiti loukkaantui siitä, että varmistin lapsen olevan turvassa. Tarkoitukseni ei ollut arvostella (itsekin joskus kuljen edellä, jos lapsi jää tutkimaan jotain ja palaan sitten hakemaan hänet) vaan varmistaa, että lapsi ei ole yksin. En voinut olla siitä ihan varma.
Kommentit (4)
minusta tätä voi verrata tilanteeseen jossa myyjä tulee sanomaan, että ajattelithan maksaa tuon. mikä olisi reaktiosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan sitä, kun lasta nimitetään pieneksi.
Asuimme tuolloin Helsingin keskustan tuntumassa ja lähdin kerhoon mukanani vauva 2kk, joka makasi kaksostenrattaiden takaosassa, keskimmäinen 2v, jota talutin, sekä vanhin 3½v, joka sitten käveli vieressä. Yhtäkkiä vanhin päättikin lähteä juoksemaan alamäkeä vauhdilla. En voinut lähteä juoksemaan perään, koska olisi pitänyt joko juosta 2v kainalossa tai asetella hänen vaunujen etuosaan. Lisäksi elettiin maaliskuun loppua ja jalkakäytävä oli sohjoinen, joten rattaiden kanssa ei päässyt etenemään kovin nopeasti.
Alamäen alla oli vilkasliikenteinen katu, jossa näytti palavan jalankulkijoille punaiset. Olin varma, että tyttö juoksee kadun yli auton alle kuolemaan.
Huusin kurkku suorana pysähtymiskäskyjä. Vastaan tuli vaikka monta ihmistä vaan kenenkään mieleen ei tullut napata juoksevaa lasta kiinni. Sen sijaan he kaikki tuijottivat suu auki minua.
Onneksi tyttö pysähtyi kadunreunaan ja jäi odottamaan meitä.
Alue: Aihe vapaa
Ihminen saadaan pahoinpidellä keskellä kirkasta päivää ja kaikki vaan kävelee ohi tai ei ole nähnyt mitään.
Enpä ymmärrä, mistä ko. äiti loukkaantui. Ihan oikein kummiskin toimit mielestäni.