Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ovat kateellisia meille?
17.02.2010 |
Tai siis niin kateellisia, etteivät halua tavata?
Me olemme mukavia ihmisiä, hauskoja, tavallisia mutta jotkut(useat) tuttavistamme kadehtivat niin, etteivät halua liiemmin olla tekemisissä.
Me olemme melko nuoria, melko kauniita, meillä on hyvät työt, kauniita vaatteita, neljä ihanaa lasta, varakkaat isovanhemmat..mutta mikä tärkeintä, olemme onnellisia, ja tyytyväisiä omaan elämäämme.
Näen heti ihmisestä, jos hän on kateellinen. Sen näkee silmistä ja jotlut alkavat kotimme nähtyään selittää tuttavansa maailman hienoimmasta kodista tai sanovat, etteivät itse haluaisi tämmöistä tms
Vaikea selittää, mutta miksi ihmeessä ihmiset ovat niin kateellisia toisille?
Kommentit (51)
oletteko aidosti kivoja ihmisiä vai íkävystyttäviä kuten joku mainitsi tai itsestään hieman liikaa luulevia nuiviksia (kuten mieheni sisar joka pitää itseään kaunottarena vaikka ei ole ja ökytaloaan ainoana viihtyisyyden mallina)
Mutta onhan kateus tosiasia, vaikka en kadehdi tätä miehen siskoa, kadehdin kuitenkin joitakin ihmisiä(usein sellaisia jotka enemmän muistuttavat itseäni maun ja luonteen puolesta). Itsekin olen joutunut kateuden kohteeksi mikä näkyy usein negatiivisuutena, tyyliin jos olen laihtunut paljon, joku kertoo että ei ne kilot pysy poissa kuitenkaan, tai jos lapsi lukee aikaisin, alkaa hirveä melu että ei sitä tarvitse lukea vielä tuon ikäisenä....halutaan lytätä toisen ilo, kurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kateus kuitenkin kuuluu elämään ja uskon, että ihmiselle, joka on nuori, kaunis, hyväkroppainen, urheilullinen, varakas, neljän lapsen äiti, hauska, kiva, älykäs, omistaa kivan kodin, hyvän miehen, varakkaan suvun, hyvän työn, kauniita vaatteita, on onnellinen, tyytyväinen....ollaan KATEELLISIA.
Hankkikaa sellaisia kuin itse olette.
Ystävämme eivät kadehdi meitä, olemmehan ystäviä.
Liikuttavaa. Miksi kateus on mielestäsi niin tuhoavaa, että sitä ei voisi olla ystävyydessä? Kateus on inhmillinen tunne joka koskettaa jokaista. Se ei ole oikeudenmukainen tunne - se ei erityisesti kierrä ystävyyttä kaukaa. Päin vastoin kateus edellyttää usein sopivan vertailukohteen syttyäkseen. Ystävä on sopiva vertailukohde, riitävän lähellä.
Kateutta on turha kieltää tai torjua. Pitäisi kysyä itseltään miksi haluaa torjua sen.
kyllä elämässäni törmännyt ihmiseen, jota kadehtisin niin paljon, että en voisi olla hänen ystävänsä, ja mä sentään kadehdin vaikka mitä. Voin mä olla kateellinen jonkun ulkonäöstä, mutta en kylläkään ala vältellä häntä sen takia tai vittuilla aiheesta..jos ihminen on mukava, empaattinen ja hauska, niin ei mua haittaa, vaikka hän olisi rikkaampi tai kouluttautuneenpi. Tuskin sen kaverin kanssa vaan vertaillaan lompakon paksuutta kuitenkaan? Ihmiset sitäpaitsi pitää paljon enemmän onnellisista ihmisistä, kuin masentuneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(miehen sukulaisia), joiden on vaikea saada kavereita / tuttavia. Tiedän tämän siksi, ettei heillä esim. häissä ollut ystäviä ollenkaan (vaikka vieraita muuten paljon) eikä heillä koskaan käy vieraita, eivätkä he käy missään ja siitä, että äiti on valittanut, ettei tutustu puistossa yms. muihin äiteihin ja aika käy pitkäksi.
Pariskunnalla on hienot puitteet, hyvät ammatit, autot ja systeemit, mutta he ovat uskomattoman tylsiä ihmisiä - vaikka korkeastikoulutettuja, niin eivät lue mitään, eivät harrasta mitään, eivät lue lehtiä, eivät tiedä mistään mitään, heillä ei ole näkemyksiä mistään. He eivät kerro omista asioistaa mitään koskaan - ovat jotenkin hyvin varautuneita ihmisiä - tyyliin raskaudestakin kerrotaan 8. kuulla, sukupuolta ei paljasteta jne.
Mutta sen lisäksi mistään yleisestäkään ei voi puhua, koska eivät ole perillä mistään.
Oletteko kenties tällaisia "varakkaita, mutta täydellisen sivistymättömiä"?
Olen kokenut saman kuin sinä. Olen 26v. minulla on hyvä mies ja kolme lasta. Omistusasunto, kesämökki omassa saaressa, ei velkaa. Olen todella tyytyväinen elämääni, kiitollinen. En ole ollenkaan materialistinen, vaan enemmänkin luonnonläheinen ja arvostan kaikkea aitoa. Kotimme on yksinkertainen, kaunis ja meidän näköisemme. Matkustamme paljon, ja meillä on kakkosasunto ulkomailla. Minua on sanottu kauniiksi, itse en korosta ulkonäköäni ja senkin suhteen olen vaatimaton.
Jäljelle on jäänyt yksi ystävä. Kaikki muut ovat kaikonneet. Viihdyn kyllä hyvin näinkin, mieluummin yksi hyvä ja luotettava ystävä, kuin monta kateellista.
En ymmärrä kateellisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
38 vielä jatkaa. Ystäviä oli paljon silloin, kun meni huonommin, ei ollut asuntoa, miestä, lapsia jne. Itse en ole muuttunut niiden asioiden myötä.
Mulle ainakin iskisi alemmuuskompleksi, jos joutuisin tämän varakkaan, hyvännäköisen, sosiaalisen ja empaattisen joukon keskelle. Ei varmaan keskusteltaisi lähikaupan parhaista tarjouksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ainakin iskisi alemmuuskompleksi, jos joutuisin tämän varakkaan, hyvännäköisen, sosiaalisen ja empaattisen joukon keskelle. Ei varmaan keskusteltaisi lähikaupan parhaista tarjouksista?
Mutta kyllä se on aina silloin tällöin ihana kuunnella tälläisiä prinsessatarinoita livenä.
Mulla on siitä kokemusta.
Suu,silmät ympyriäisinä kuuntelin ja ihastelin tuttavani kaikin puolin mahtavaa elämää,jonka kaikkia ihanuuksia hän minulle kertoi. Oli kun olisi oikeassa elämässä seurannut kauniita ja rohkeita. No sitten menin omaan vaatimattomaan kotiini ,tavislasten ja tavismiehen viereen mutta olin saanut kuitenkin kokea katharttisen onnen tuttavani ihanan elämän sivustaseuraajana.
Tuttava oli vielä huolissaan , etten vaan olisi hänelle kateellinen. En tietenkään kadehtinut hänen onneaan, koska omat ja perheeni rahkeet eivät kuitenkaan sellaiseen elämään riitä.
"En ole ollenkaan materialistinen MUTTA minulla on mökki, talo, matkustelemme paljon ja on kakkosasunto ulkomaillakin, eikä ollenkaan velkaa" :D Ja kauniskin kaiken lisäksi.
Mitenhän on?
Olen kokenut saman kuin sinä. Olen 26v. minulla on hyvä mies ja kolme lasta. Omistusasunto, kesämökki omassa saaressa, ei velkaa. Olen todella tyytyväinen elämääni, kiitollinen. En ole ollenkaan materialistinen, vaan enemmänkin luonnonläheinen ja arvostan kaikkea aitoa. Kotimme on yksinkertainen, kaunis ja meidän näköisemme. Matkustamme paljon, ja meillä on kakkosasunto ulkomailla. Minua on sanottu kauniiksi, itse en korosta ulkonäköäni ja senkin suhteen olen vaatimaton.
Jäljelle on jäänyt yksi ystävä. Kaikki muut ovat kaikonneet. Viihdyn kyllä hyvin näinkin, mieluummin yksi hyvä ja luotettava ystävä, kuin monta kateellista.
En ymmärrä kateellisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen jo nelikymppinen, mutta minäkin voisin sanoa, että on mökki ja talo ym. enkä ole yhtään materialistinen. Tarkoitan sillä sitä, että omistan kyllä tavaroita/kiinteistöjä/auton jne., mutta ne eivät ole minulle se tärkein asia maailmassa. Voin myös luopua niistä milloin vain, jos tarvitsee. Voisin vaikka myydä kaiken ja lähteä muutamaksi vuodeksi maailmaa kiertämään, jos siinä olisi järkeä (ei ole, koska lapselle se olisi huono homma). Pidän materialistina esim. tuttavaani, joka ei millään olisi raskinut luopua lastenvaunuista ym. vauvatarvikkeista, vaikka lapsiluku oli jo täynnä. Itse en kiinny tuolla tavalla materiaan, vaikka minulla onkin rahaa paljon enemmän kuin hänellä.
kadehdi neljää lasta ap:lta.
Meillä on neljä lasta, jotka ovat aika isoilla ikäeroilla... Meillä on pääasiassa rauhallista, sillä kaikki lapset on kasvatettu olemaan ihmisiksi.
Meillä ei lapsiluvustamme huolimatta ole kaamea hulina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. Kiira Korvella on paljon ystäviä (haastattelujen mukaan), vaikka häntä jos ketään luulisi kadehdittavan älyttömästi? Hän on saavuttanutkin vähän enemmän kuin te kesämökkeinenne. Johtuisikohan hänen miellyttävästä luonteestaan? Oon ihan varma, että syy yksinäisyyteenne (joka ei teitä tietenkään lainkaan haittaa, eipä..), on luonteessanne, joka on joko tylsä, huumorintajuton, itserakas tai näiden yhdistelmä.
minä kommentoin sitä suurta lapsimäärää!
Ap kertoi olevansa vielä nuori, joten siitä oletin lasten olevan peräjälkeen saatuja ja siitä taas oletin, että mekkalakin on melkoinen :-)
Enkä siis mitenkään lähtökohtaisesti "vastusta" lapsia (itsekin olisin halunnut niitä lisää), mutta kun vierailen kavereilla, joilla on paljon pienokaisia, olen aina aivan puhki kotiin päästyäni - sen verran reipasta meno heillä on!
olla kyse tuosta tavastasi korostaa itseäsi... En todella ikinä kadehtisi tuollaista. Minulle onni ja hyväosaisuus merkitsee muuta kuin nuo luettelemasi kauniit vaatteet yms. Ja kyllä, meillä on kaunis koti ja olemme onnellisia :-) Ystävämme eivät kadehdi meitä, olemmehan ystäviä. Ja hekin onnellisia ja asiat hyvin.
tavalla joka ei aiheuta kateutta vaan saa ihmiset ahdistumaan.
Eräs ex-ystäväni myös oli sitä mieltä että häntä moni kadehti. Kyseessä ei ollut kuitenkaaan kateus vaan minä ainakin haluain vältellä häntä ja hänen huonosti käyttäytyvää perhettään, jotka yrittivät koko ajan osoittaa olevansa kaikessa maailmantietäjiä.
mitenkään korosta, mitä meillä on, päinvastoin. ja eivät ystävämme ole kateellisia, vaan lähinnä uudet tuttavuudet, esim luokkatovereiden vanhemmat tms. ja se on minusta surullista.
ja eivät ne pieninä nyt mitään hulinoita saaneet aikaiseksi mutta nyt kun on murkkuikäisiä niin rauhallisestakin lapsesta on tullut oikea hölöttäjä ja pölöttäjä! Ei siis mikään ikävä kiukutteleva murkkuikäinen mutta puhetta tulee koko ajan ja kommentointia jos vaikka mihin. Ja sitten kun näitä on useampi hölisijä :)