Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ovat kateellisia meille?
17.02.2010 |
Tai siis niin kateellisia, etteivät halua tavata?
Me olemme mukavia ihmisiä, hauskoja, tavallisia mutta jotkut(useat) tuttavistamme kadehtivat niin, etteivät halua liiemmin olla tekemisissä.
Me olemme melko nuoria, melko kauniita, meillä on hyvät työt, kauniita vaatteita, neljä ihanaa lasta, varakkaat isovanhemmat..mutta mikä tärkeintä, olemme onnellisia, ja tyytyväisiä omaan elämäämme.
Näen heti ihmisestä, jos hän on kateellinen. Sen näkee silmistä ja jotlut alkavat kotimme nähtyään selittää tuttavansa maailman hienoimmasta kodista tai sanovat, etteivät itse haluaisi tämmöistä tms
Vaikea selittää, mutta miksi ihmeessä ihmiset ovat niin kateellisia toisille?
Kommentit (51)
olla siellä Porvoon päässä tää juttu... Kenellä on aikaa7kadehtia toisten elämää tai varsinkaan tavaroita?
Jos olet tosissasi, niin vaihda nyt hyvä ihminen tuttavapiiriä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin jos olisit kirjoittanut, että eräs ystävä. Mutta että ihan useat?! Eikö se kerro, että teissäkin on jotain vikaa?
ehkä eivät halua muuten vaan olla tekemisissä kanssanne, tai sit tunnette ihme kadehtijoita. koska ei tossa ny mitään niin ihmeellistä ollu.
Itsekin kauniina, älykkäänä ja varakkaana usein pohdin, että ihmiset ois varmaan toooosi kateellisia mulle, jos en olis niin älyttömän mukava, sosiaalinen, avoin ja empaattinen. Mua ei voi kuin rakastaa!
asumme ns. hienommalla alueella hienossa talossa ja olemme hyvin onnellisia. Tulemme kumpikin erittäin varakkaista suvuista, joissa vanhan tavan mukaan pidetään matalaa profiilia rahan ja omaisuuden suhteen. Koskaan ei ole tullut vastaan, että joku (lasten kavereiden vanhemmat tms) olisivat alkaneet välttelemään kateellisena kun asuinalueemme tms heille selviää.
Olisiko kuitenkin ap niin, että katse peiliin voisi selvittää asiaa? Nimittäin jo kirjoituksestasi huokuu sellainen "minä, me, talomme, isovanhempien omaisuus" asenne, että se monesti saa ihmiset ottamaan välimatkaa vaikkei sitä itse tajuakaan =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin ollaan hyvin varakkaita, emme tosin esim. pukeudu sen erikoisemmin kuin muutkaan. Ystäviä riittää, ja ihan aitoja sellaisia. Ap:n jutussa huomioni kiinnitti tuo 4 lasta... itse kyllä vierastan perheitä, joissa on noin paljon lapsia. Enkä kyllä voisi ikinä olla kateellinen kenellekään, jolla on 4 lasta... Rasittaa jo ajatuskin kyläilemisestä sellaisessa paikassa (siis jos lapset ovat suht pieniä). Ehkä kyse on lapsista, ehkä omasta suhtautumisestanne muihin tms., mutta tuskin varallisuudesta.
usko että ne kaikki, jotka välttävät seuraanne, olisivat kateellisia..vai siksikö mulla ei ole hirveästi kavereita, kun ne kadehtii mun sotkuista kämppää, köyhyyttä ja mielenterveysongelmia? Kerran työn merkeissä tutustuin yhteen naiseen, joka ekoilla tapaamiskerroilla luetteli isänsä ylioppilastodistusarvosanat (7 ällää), tämän työpaikan ja tulot, isän korkeakoulusta saadun stipendin, isän naiselle maksaman selkäleikkauksen (maksoi 70 000 euroa, ulkomainen lääkäri!), omat saavutuksensa (joita ei kauheasti ollut kun oli vasta 21 v), piti itseään todella avoimena ja ihanana ihmisenä..mä jostain syystä olin hänen seurassaan lähinnä vaivaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..sanoisi...aika yksinkertaiselta.
mutta vaikea uskoa, että te olisitte niin erinomaisen ihmeellisiä, että juuri teitä kadehdittaisiin NIIN paljon, että USEAT pariskunnat jättäisivät sosialisoimatta kanssanne...
Me olemme hauskoja, vieraanvaraisia, varakkaita, akateemisia, menestyneitä ja vaikka mitä, mutten kyllä ajattele, että meitä kadehdittaisiin - enkä itse liioin kadehdi muita.
Henk.koht. en myöskään jaksa viettää kovinkaan pitkiä aikoja neljän lapsen mekastuksessa - tämä on tietysti tottumiskysymys, mutta kun meillä on vain yksi Einstein, on vaikea tottua siihen mekkalaan, joka moisesta katraasta irtoaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tutustun uusiin ihmisiin, en levittele koko elääni heti esille, mutta heti paremman tuttavuuden alkaessa tuon melko aktiivisesti esiin elämäni ongelmia, koska jostain syystä se tuntuu parantavat ystävyyden syntymistä paljon paremmin kuin tuomalla esiin positiivisia puolia.
esim. uusi tuttavuus on hoksannut että lähisukulaiseni on merkittävä julkisuuden henkilö -> käännä aiheen siihen, kuinka sukulaisista voi olla paljon vaivaa ja vihjaan alkoholoisoituneesta isästäni
kun uusi ihminen saapuu kauniiseen ja isoon kotiimme, tuon esiin asian negatiivisia puolia, paljon siivoamista, isot lämmityskulut, lumityöt...
en koskaan korosta mieheni hyviä puolia ja sitä kuinka hyvin meillä menee. naisten välinen solidaarisuus tuntuu syntyvän miehiä haukkumalla. kun muuut alkavat haukkumaan miehiä, minäkin kerron jostain asiasta joka miehessäni on vinossa, kyllä sellaisen aina keksii jos haluaa.
vähättely on osa tärkeä suomalaista kulttuuria. siihen kuuluu häpeäminen ja nöyryys.
sitä kannattaa opetella.