Ystävän lapsien luona ei käy koskaan kavereita

äiti on hysteerinen joka pelkää että sen lapsille tapahtuu jotain jos eivät oo "valvotuissa" olosuhteissa. Eli ystävälläs on jonkin sortin ongelma päässään.

että lapsille ei koskaan esimerkiksi järjestetä synttäreitä jonne saa kutsua vieraita?

Minun mielestäni ON outoa ettei lapsi saa kutsua kavereita eikä muutenkaan olla kavereiden kanssa vapaasti. On jopa julmaa, ettei lapsi saa osallistua niihin pitkäkestoisiin leikkeihin, joita muut pihan lapset leikkii. Ja AIVAN VARMASTI toi sun äitiystävä ei voi korvata niillä "perhejutuilla" toisten lasten seuraa, mikä tarkoittaa että siellä on kaksi energistä lasta, jotka ei saa purkaa energiaansa, ja yksi stressaantunut äiti.



Entinen ystäväni kohteli lastaan samalla tavalla. Hirvittävän tiukka henkinen ja fyysinen kuri, ei ikinä kavereita, synttäreitä, joulua ja pääsiäistä - mitään ei juhlittu, sisällä ei saanut juosta, leikkiä meluisia leikkejä jne, mut toisaalta äiti ei ulkoillut pojan kanssa ollenkaan. Sitä oli hirveä katsoa sivusta, kaikki kärsivät. Vanhemmat eivät ollenkaan ymmärtäneet, millaisia lapset ja pienet pojat on.



Kun poika kasvoi, alkoi hän oireilla aggressiolla ja karkailemalla. Mä ymmärsin tuota poikaa täysin. Jos on ahdistettu nurkkaan, jos vaatimukset on kohtuuttomat, ei ole mitään muuta keinoa kuin räjähtää ja taistella, tai muuten ei vaan selviä. Äiti vei tuota lasta lääkäriltä psykiatrille saadakseen pojalle diagnoosin, ja raivostui kun arvio olikin, että ÄITI on näiden oireiden takana.



Mä en tiedä mitä heille nyt kuuluu. Mä väsyin siihen, että sain illat pitkät etsiä karannutta poikaa, joka oli sit niin aggressiivinen kyläillessäkin, et melkein sokeutti meidän koiran ja hajotti puolet kämpästä. Ja samaan aikaan toi äiti erosi ja väsyi siihen et mikään ei suju ja lopetti kaiken huolenpidon - lapsen ei mm. tarvinnut käydä suihkussa jossei halunnut, ja kuka pieni poika haluaa? Kun he pääsivät lastensuojelun piiriin (paljastui että lapsen isä löi poikaa ja kaverini oli antanut lyödä) mä otin reilusti etäisyyttä. Ihan siksi että mä en voi käsittää, miten hän antoi miehensä lyödä pientä lasta.





Joten mä oisin ap syystäkin huolissani. Hieno juttu että jaksat kuunnella perheen äitiä, mä en jaksanut enää omaa ystävääni.

Miksi lapset eivät voi käydä kavereiden luona leikkimässä?



Jos sinulla on noin läheinen yhteys äidin kanssa niin etkö voisi rohkaista äitiä ja jutella asiasta? Lasten kuuluu saada leikkiä ikäistensä kanssa. Kouluikäiset voivat aivan hyvin jo mennä itsekseen lähellä asuvien kavereiden luo sovituksi ajaksi leikkimään. Ja meillä ainakin soitetaan vanhempien kesken ja jutellaan kotiintulo ajat yms.



Vanhemmasta voi tuntua suurelta se kynnys päästä lasta kylään ja ei itse voi olla näkemässä ja hallitsemassa sitä tilannetta mutta lasta voi ohjata etukäteen että "tullaan sitä ja tätä reittiä kotiin, ei poiketa matkalla jne." nämä täytyy olla selvät. Lapsi oppii kyllä ja tuntee itsenä tärkeäksi kun hänelle annetaan vastuuta päättää omista tekemisistään! Lapsen kuuluu irtautua äidistään, turvallisesti toki mutta jostain on aloitettava!



Kaverit on tärkeä ja iso asia! Ei niiden kanssa joka ilta tarvi tunti kausia notkua mutta tärkeää olisi ja pipo alkaisi sillä äidilläkin löystyä!

niin varmaan voit kysyä lapsilta että käykö teillä kavereita kylässä sisällä, tai kysyä heidän äidiltään että käykö teillä koskaan kavereita sisällä leikkimässä - ja miksi ei jos ei.

synttäreillä käy koulukavereita, mutta synttärit on ainut hetki jolloin kavereita tulee kylään niin aika vähissä on nuo hetket.



En ole "uskaltanut" ottaa tätä asiaa vielä äidille esille, koska hän on todella herkkänä ja räjähdysalttiina, koska hänen äiteyttään on jo muiden toimesta arvosteltu (liian kovaa kuria). Ovat saaneet ammattiapua ja äidille on sanottu että lapset saattavat oirehtia tuosta kurista - äiti suuttui tästä, vaikka myönsikin että sillä saattaa olla merkitystä. Äiti kaunistelee kotiasioita ulkopuolisille eikä usein kerro kuinka tiukasti lapsia käskyttää. Tästä syystä en ole vielä uskaltanut ottaa tätä kaveriasiaa esille, koska tiedän että hän loukkaantuu ja hyökkää minua vastaan, koska "syytän" häntä. olen myös ajatellut että onko tuo kavereiden tapaaminen niin pieni asia ettei sillä ole oikeasti merkitystä, enkä siten halua nostaa "turhia" asioita esille ja loukata/suututtaa äitiä entisestään.



Äidin mielestä lasten käytöstä on vaan joku hetkittäinen juttu mikä menee varmasti ohi eikä ole oire mistään tai mikään ei ole huonosti. Tilanne ei kuitenkaan tunnu menevän ohi ja ovat tästä mm koulussa huolissaan.



Taidan ottaa tämän asian pehmeästi äidin kanssa esille ja kysyä häneltä, että eikö lapsille voisi olla hyväksi nähdä enemmän kavereita jos sitä itse toivovat. Minun täytyy olla tarkka mitä ystävälleni sanon ja miten sen muotoilen, koska hän helposti alkaa itkun sekaisesti suuttuen huutamaan "olenko minä niin paska äiti että pilaan lapseni" ja sitä rataa. Ymmärrän kyllä miksi äiti on stressaantunut ja ahdistunut, mutta viimeksi oli meinannu käydä kouluhenkilökunnan kurkkuun kiinni kun tämä oli varovasti kysynyt että kapinoiko poika liian tiukkoja kotioloja vastaan...



ap

niin varmaan voit kysyä lapsilta että käykö teillä kavereita kylässä sisällä, tai kysyä heidän äidiltään että käykö teillä koskaan kavereita sisällä leikkimässä - ja miksi ei jos ei.

Olemme toisen lapsen kummi ja lapsi viettää myös meillä paljon aikaa ja joskus olen kavereista kysynyt, niin poika on vastannut "äidin mielestä silloin ei ollut hyvä päivä/meillä oli muuta menoa/en saanut mennä". Ovat hyvin lyhytsanaisia tuon asian suhteen.

Äiti välttelee koko asiaa, joskus kommentoinut ohimennen että poikien piti tulla kotiin syömään/tekemään läksyjä/heidän piti lähteä kaupoille/mummolaan tms. Viettävät kyllä paljon aikaa kotona eivätkä katuluutana pitkin kyliä, joten eiköhän lapsilla olisi edes joskus aikaa nähdä muita kavereita.

ap

jos kavereita ei saa tulla kylään. En minäkää jaksa "ylimääräisiä" lapsia kovin helposti nurkissa. Voivat olla ulkona mielummin. Ei siihenkää aikaa ku olin ite lapsi hirveesti muhittu sisätiloissa vaan oltiin kavereiden kanssa ulkona. Nykyajan lapset on suoraan sanottuna lapamatoja jotka lojuu sisällä vaikka ulkona olis paljon enemmän tekemistä.

Ovat oireilleet useamman vuoden, saaneet siihen hoitoa ja asiasta keskusteltu, mutta oireilu vieläkin jatkuu. Ensin epäilty liian tiukkaa äitiä, mutta vaikka tavat ovat aavistuksen verran löysentyneet kuri on silti todella kova ja lapset oireilevat edelleen. Tarkoitan nyt esimerkiksi yökastelua, ailahtelevaa ja agressiivista käytöstä esim koulussa, varastelua, painajaisia jne.



Olen perheen kanssa päivittäin tekemisissä niin siitä syystä tämä asia "kuuluu minulle" ja asiasta on helpompi puhua täällä ennen kuin menen äidille mitään puhumaan, jos edes menen, koska hän ei ota kritiikkiä vastaan suuttumatta koska "hän on täydellinen".



ap

että lapset saavat leikkiä ulkona tiettyinä aikoina, silloin kun äidille sinä päivänä sopii. Muita lapsia ei välttämättä ole juuri tuolloin ulkona ja lapset ovat pettyneitä. Jos naapuri tulee hakemaan tunnin tämän jälkeen ulos, lapset eivät saa mennä koska ovat jo olleet ulkona ja pitää tehdä "perhejuttuja".



Toki näkevät muita lapsia koulussa, mutta koulun ulkopuolella ovat ainoastaan toistensa ja aikuisten seurassa. ap

jokin suuri salaisuus.



Insesti tuli ensimmäisenä mieleen jostain syystä. Halutaan mahdollisimman vähän ulkopuolisia kontakteja.



Tiukka kuri ja kontrolli estää lapsia avautumasta kenellekään.



Jotain kieroutumaa on jos lapset oireilee.

Kärsit sairaalloisesta toisten asioihin puuttumisesta ja jumalakompleksista. Hanki elämä.

Tai mikäli lapsilla on joku oma "salaisuutensa" niin se voi olla piilossa, mutta kaikki mitä äidin tiedossa on, on uskoakseni minunkin tiedossani - uskoutuu kaikesta koska kärsii itse myös tilanteesta ja haluaa helpotusta stressilleen.

En halua äitiä stressata tai painostaa uusilla asioilla, kuten sillä että lapsien luona ei käy kavereita, jos se on oikeasti merkityksetön asia. Äiti on sen verran herkkänä ja sitä kautta myöskin ärähtää/suuttuu jos häntä kritisoidaan suoraan, joten en viitsi sohia kusiaispesää turhaan.



ap

Kärsit sairaalloisesta toisten asioihin puuttumisesta ja jumalakompleksista. Hanki elämä.

Oletteko oikeasti tätä mieltä? Muutkin?

Noh, ystäväni puhuu ja avautuu tästä heidän tilanteestaan minulle 2tuntia päivässä, joten väkisinkin alkaa miettimään mikä lapsia vaivaa! Ettekö te alkaisi?

Miten tämä jumala tähän liittyy?

Ehkä minun tulee sitten vaan sanoa ystävälleni, että kääntyy terapeutin puoleen ja lopettaa perheensä ongelmien valittamisen minulle. Täytyy kyllä myöntää, että se olisikin kyllä jo helpotus. Yritän kuitenkin vain auttaa, en puuttua liikaa toisten asioihin.

ap

leikkimään. Pidän tällaisia perheitä outoina.

tuo päivittäinen kaverikontaktien puute tuskin on huolestuttavaa jos koulussa tulevat toimeen muitten kanssa, onhan suuri osa suomalaislapsista samassa tilanteessa. Ei kaikki asu rivi- tai kerrostaloissa joiden pihat vilisee lapsia vaan kaverikontaktien luominen iltaisin voi olla työn ja tuskan takana. Sitäpaitsi onhan lapsilla ilmeisesti sisaruksia eikä kaikki kaipaa kyläilyseuraa? Jos lapset rajusti oireilee niin onhan se huolesuttavaa. En vai ymmärrä miten se ettei jatkuvasti iltaisin kyläile kavereiden kanssa liittyy asiaan.

edellistä täysin. En todellakaan usko millään tavoin, että lasten oirehtiminen johtuisi yhtään siitä, ettei lapsia liiemmin käy kylässä. Näin on todellakin vaikka kuinka monilla lapsilla. Kyllähän koulussa ollaan jo puolipäivää ikätovereiden parissa, illat on ihan hyväki rauhoittaa läksyille ym. eikä aina niitä kavereita.



Aika hurjaa on myös epäillä insestiä, ilman minkäännäköistä näyttöä asiasta. Ole varovainen ap, äläkä anna mielikuvitukselle liikaa valtaa. Lapset voi oireilla pienimmistäkin asioista.

että tuo pelkkä vapaa-ajalla vähäinen kavereiden kanssa kontaktissa oleminen on oirehtimisen syy. Tuollaiseen oirehtimiseen tarvitaan jotain ihan muuta.



Yksi, joka on voinut johtaa tuohon oireiluun on kertomasi perheen äidin pitämä hurjan tiukka kuri. Toki lapset alkavat semmoista vasten kapinoida, vaikka sitten koulussa jos ei kotona ole mahdollista. Varmasti tulee yökastelua ja muuta vastaavaa. Tiedän toisen tämänkalaisen perheen, jonka parissa olen työskennellyt. Oireilu on lähinnä johtunut ihan järjettömästä kurinpidosta. On pidetty henkisesti ja fyysisesti hurjan rankkaa kuria asioista, joista ei todellakaan tarvitsisi. Ongelman ydin on lähinnä ollut perheen vanhempien kontrolloinnin tarve. Siihen taas sitten on johtaneet muut syyt. Mutta kyllä tuota vyyhtiä pitäisi alkaa purkamaan sieltä perheen äidin "pään sisältä". Onko perheessä isä kuvioissa? Millainen hän on?



Toivottavasti perhe saa asianmukaista apua tilanteeseensa.

Olette oikeassa, liian tiukka kuri on varmaankin se suurempi ongelma tässä asiassa. Lapset käyttäytyvät kotona ja esim meillä ollessa hyvin ja ilman ongelmia, mutta hankaluudet alkavat esim koulussa.



Lapsia on kaksi poikaa, ikäeroa 2vuotta. Isä ei ole kuvioissa mukana eikä äidillä ole uutta miestä.



Tämä kyläilyasia nousi siksi mieleeni, että alku viikosta vanhempi poika oli aloittanut luokassa nyrkkitappelun (mikä päättyi siihen että poika potki toista oppilasta kylkiin ennen kuin opettaja ehti väliin), koska muut pojat olivat keskustelleet jostain tietokonepelistä mitä olivat pelanneet jonkun kotona viikonloppuna. Tämä ystäväni poika ei tietenkään ollut osallistunut tähän kyläilyyn ja pelailuun eikä tiennyt ko pelistä mitään, jolloin hän ei voinut osallistua keskusteluun. ilmeisesti hän koki jäävänsä keskustelussa ulkopuoliseksi ja siksi aloitti nahistelun luokassa mikä vain yltyi. Tämä oli opettajan näkemys asiaan kun tilannetta oli selvitelty ja näin pojan äiti sen minulle kertoi.

Saman tyyppisiä tilanteita on tapahtunut monia syksystä lähtien vähintään kerran viikossa.

Vanhempi poika kerran mainitsi minulle, ettei kaverit enää pyydä häntä leikkimään, koska hän ei koskaan pääse :(



En usko että äiti fyysisesti kurittaa lapsia esim lyömällä. Lapset eivät pelkää äitiään. Ehkä tässäkin tapauksessa on kyseessä kontrollin tarvetta. Äiti rakastaa lapsiaan, mutta on valtavan tarkka kaikista asioista :(



ap

jos lapsi EI KOSKAAN leiki toisten lasten kotona tai lapsen kotiin ei saa mennä.