75-vuotias äitini on tiedostanut jossain vaiheessa kuolevansa, siis puhuu siitä ajasta kun häntä ei enää ole. Isäni sen sijaan luulee elävänsä

Isä on varmaan fyysisesti paremmassa kunnossa.

Mun molemmat vanhemmat viittaavat vähän väliä heidän jälkeiseen aikaan. On sekin rasittavaa. Keskittyisivät vaan enemmän elossa olemiseen. Äiti ei ole vielä edes 70v. Ei kuoleman tarvi mikään vaiettu aihe olla, mutta aika ankeaa, kun siitä pitää koko ajan muistuttaa jälkikasvua.

Oma äiti tekee kanssa kovasti kuolemaa, vaikka on vasta 67 ja ihan ok kunnossa. Raskasta kuunnella hautaustoiveita ja testamenttijuttuja jo tässä vaiheessa.

Riippuu siitä, onko niistä puheista mitään hyötyä. Jos saa ohjeita jostain hyödyllisistä asioista, niin ok, mutta jos on vaan juttua mitä lauletaan hautajaisissa, niin ei ole kovin paljon hyötyä. Tai siis onhan ne hautajaiset sitten helppo järjestää, jos on menyy mietitty hyvissä ajoin, mutta on varmaan se helpoin osuus. Jos muistelevat ja kertovat elämänsä vaiheista ja tapahtumista, niin kannattaa kuunnella, kun sitten joskus ei voi enää kysyä.

Siis onko isäsi suoraan ilmaissut että elää ikuisesti, vai mistä tää väite? Vai onko niin vakaassa uskossa?

Vierailija kirjoitti:

Isä on varmaan fyysisesti paremmassa kunnossa.

Vanha pukki, kova sarvi!

Mikä aloituksen pointti on

Varo ettei ryhdy ohjailemaan sun ajatuksiasi liikaa. Äidit on joskus sellaisia aivopesijöitä ja säätäjiä.

Mun äiti halusi tuhkansa Kyrösjärveen. Hän puhui siitä ainakin 10 vuotta. Sitten hän sai aivoinfarktin, halvaantui jaloistaan ja tuli järkiinsä...

Taidat itse pelätä kuolemaa kun haluaisit sen sulkea ajatusten ulkopuolelle. Mieti sitä! Kuolema voi vanhalla olla ymmärrettävästi aika lailla jo mielessä. Kauheaa jos ei saisi siitä puhua. Voi olla aika ahdistavaakin.

Mulla on samanikäiset vanhemmat ja kumpikin ajattelee olevansa kuolematon. Toisaalta ok, mutta vääjäämättä se on edessä.

Mun anoppi on pian 66 ja koko ajan puhuu, kuin olisi ikäloppu. ”Ei sitä nuorena ymmärtänyt, mitä on tulla vanhaksi”. No ei varmaan juu, mutta kun sinä et ole edes niin vanha vielä…

Erikoinen aloitus. Jokainen täysjärkinen tietää joskus kuolevansa. Vanhuuteen, sairauteen, onnettomuuden uhrina siviilissä, tulla sodassa tapetuksi jne.

Toiset puhuu siitä ääneen kaiken ikänsä, toiset ovat hiljaa vaikka tietävät.

Mitään kummallista tai erikoista ei asiassa ole.