huonosti käyttäytyvät pojat
HUH! Tänään on taas ollut varsinainen "hulabaloo" aamupäivä. Pojat (2 v ja 3 1/2 v) ovat varsinaisia riiviöitä toisinaan. Aamupesutilanteessa molemmat huoksivat karkuun, hyppivät, heittelivät vaatteita sinne tänne, levittivät kaikki lelut, kävelivät kirjojen päällä jne. Tuntui tosi kurjalta. Molemmat joutuivat jäähylle ja meno helpotti hetkeksi, kunnes riehunta alkoi taas ja yltyi jostain mitättömästä syystä isoksi huutoraivariksi. Tätä on edeltänyt viikon sairastelu ja sisällä olo, joten pikku hiljaa kaikki alkavat turhautua.... Mikä neuvoksi? Musta tuntuu, etten kerta kaikkiaan osaa kasvattaa lapsia, ovat kovin vilkkaita ja riehakkaita (ja myös tottelemattomia). Kolmas lapsi on ollut pitkään haaveissa, mutta kohta en enää uskalla. Riehutaanko muissa perheissä? Mies on sitä mieltä, että muiden lapset eivät varmasti käyttäydy näin huonosti.
Kommentit (7)
Mulla 5v ja 3v vilkkaat pojat. Totahan se on, jos joutuu olemaan paljon sisällä. Eikä ole kasvatuskysymys. Pieniä poikia ei vaan ole tehty olemaan sisällä hissuttamassa keskenään. Kyllä se siitä taas helpottaa kun normaali arki palaa. Ja tietty lasten kasvu helpottaa myös.
riehuvat aina yhdessä ja yllyttävät toisiaan pahantekoon... yksinään ovat yleensä kuin enkeleitä.
Ja meno on todella villiä, jos ei ulkoilla. Oltiin viikonloppu sisällä pakkasten takia ja alkuviikko sairastettiin. Keskiviikko oli kuumeeton päivä ja olin tulla hulluksi, kun kaikki älyttömyydet tehtiin. Eilen sitten oltiinkin jo 4 tuntia ulkona ja meno oli paljon rauhallisempaa. Tänäänkin isompi esim. juoksi koko matkan puistoon (500m), leikki 2h puistossa ja juoksi kotiin. Ja nyt nukkuu rauhassa :)
Itse olen huomannut myös sen, että koko ajan pitäisi puuhailla jotain lasten kanssa. Jos yritän keskittyä lukemaan tai katsomaan tv:tä niin pojat keksivät kaikkea tyhmää vain saadakseen huomioni. Senpä takia yritän paljon leikkiä ja puuhailla poikien kanssa ja jättää ne omat touhut sitten illalle tai siihen kun mies on poikien kanssa.
Mun ei tarvi kuin katsoa ulos ikkunasta pihalla huutavia ja mölyäviä naapurin pikkupoikia, niin voin sanoa että tuskin toi poikien villeys on mikään kasvatuskysymys. Naapureilla ainakin on hyvä koti, selkeät rajat ja näin päin pois, ja silti noi tenavat on kuin siipiä vailla. Sit kun pääsevät pihalle, ovat vaan onnessaan kun saavat äheltää hiki päässä jotain lumikasaa ylös ja löytävät jonkun kepin jolla huitoa. Ja näyttää et omasta pojastani tulee ihan samanlainen. :-/
Tietenkin sairastavat aina peräkkäin, jolloin terve jaksaa aina yllyttää ja härnätä toista. Normaalioloissa pyritään aina ulkoilemaan kaksi kertaa päivässä, joten onhan nyt erilaista. Tosiaan, jos on liikkeellä vain yhden kanssa,, niin kaikki sujuu kuin unelma, mutta molempien kanssa liikuttaessa jopa tavallinen kauppareissu voi mennä ihan hurjaksi. Onko se kilpailu huomiosta vaan niin suurta vai mikä ihme mättää. Riehunta julkisilla paikoilla stressaa jo mua/ ei tee mieli suunnitella ainakaan mitään matkoja. Tai sit on otettava pienemmälle rattaat aina mukaan. Ei kävelyn vuoksi (on älyttömän reipas kävelijä) vaan sen vuoksi, että saa kahlittua kiinni.
Lapset (pojat) 1,5 ja 3, ja ihan älytöntä menoa, ei välillä auta mikään väsytys, ulkoilu tms. muu.. Päästävät aina kotona höyryjä pihalle riehumalla, ja yksinään käyttäytyvät kyllä paremmin usein. Kaksistaan kaikki hölmöydet aina keksivät ja äidin mikään rajoitus tai kielto ei yleensä tavoita silloin, ihan on "kuurot korvat" näinä hetkinä. Ja olen mielestäni aika tiukka kasvattaja...joten usko alkaa mennä kyllä itsellä myös tähän meininkiin..
Mummo lähtee usein meiltä karkuun, kun on liian villiä menoa:-)
vie ne siis ulos päästämään höyryjä.