Lue keskustelun säännöt.
Kysymys miehestä.
23.02.2022 |
Ikää 40 vuotta. Ei ole mitään kunnollista kokemusta seurustelusta. Asuu samassa pihapiirissä missä hänen vanhemmat, yhteinen ”perheyritys”
Elää työlleen. Koko sydämestä.
Ei osaa sanoa, tunteeko mitään tunteita, vaikka sanoo että välittää, ja tykkää, jopa rakkaaksi puhuu. Halauskin etäisen oloinen.
Ei osaa edes istua sohvalla lähekkäin, ei uskalla näyttää tunteita muiden läsnäollessa. Edes kädestä pitäen?
Ei osaa muuttua, on mitä on, tapoihin kangistunut. Työ tärkeintä..
Mutta kyllä silti haluaa nähdä, vain xxx merkeissä.
Mutta vain ystävänä.
Onko ihan toivoton tapaus?
Kommentit (12)
Se on vain vaikeaa aloittaa tuossa iässä seurustelu, kun ei ole kokemusta. Anna aikaa harjaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei. Tämä ei kuulosta hyvälle. Ei hyvää tulevaisuutta tiedossa. Älä sotke aikaasi tuohon. Ihmeitä ei tapahdu. Tuo mies ei tule muuttumaan.
Erittäin rajoittunut tapaus? Haluatko tuhlata aikaasi että opetat toista ”aikamiespoikaa” miten ollaan suhteessa? Kun kaikki tuo pitäisi tulla luonnostaan. .? Mitä SINÄ siitä saat? Joudutko anomaan huomiota?
Onko seksi edes hyvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hälytyskellojen pitäs jo soida. Jos vaan seksi kiinnostaa, muu ei.
Sakset ristiin ja arvosta itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa tavata vain xxx merkeissä niin ei ole kiinnostunut seurustelusta. Haluaa sitä itseään. AP joko hyväksyy sen tai ei. Älä roiku miehessä toivoen, että hän muuttuisi. Jos hän ei kiinnosta sinua sellaisena kuin on, niin selvästikään ei ole oikea henkilö sinulle. Et sinäkään haluaisi että mies sanoisi, että joo voin seurustella jos hankit silarit ja muutat persoonaasi suuntaan X.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh! En kyllä antaisi tälle miehelle aikaani hetkeäkään. Ei kenenkään naisen arvoinen tyyppi. Oikeasti!
Rakastan. Olen jopa mustasukkainen vähän. Sillä hänellä on paljon naisia ystävänä. Tunnen itseni ihan nollaksi heihin rinnastettuna.
Olen kokenut hänen kanssa jotain niin syvällisiä tunteita, ja makuuhuoneessa olen enemmän keskittyneempi kun aikaisempiin miehiin verrattuna. Hän on ihana, rakastan häntä, mutta tämä vaan on niin kipeää, kun hän ei osaa tulkita omia tunteita.
Se ihan oikeasti sattuu. Tekisin mitä tahansa, että saisin olla hänen elämässä, vierellä, tukena, kumppanina.. rakastettuna.
Ihminen tarvitsee läheisyyttä. Olen miettinyt jopa treffeille lähtöä. Vaikka emme ole yhdessä, tuntuu kun pettäisin tätä miestä. En halua, en vaan innostu.
Mutta jotain tässä on tapahduttava. En voi jäädä ikuisesti yksin. Haluan elämääni tasavertaista kumppanuutta ja elämää jakaa iloineen ja suruineen. Sellaista hyvää arkea.
Olen nyt vaan niin yksin! AP
On. On toivoton tapaus. Ikinä et ole kuullutkaan ”peräkammarin pojista”? Älä jumaliste luuseriin laita aikaasi ja energiaasi.