Onnko koskaan tutkittu sitä etttä mitä huippusuorittamienn tekee vaikka musiikin harrastamsien tahollla varhaiskehityksen iässä tekee aivoille kun pyriäään prfektionalistiseen saaavutukseeen useiden toistojen kauttta?

Usiita toiistoja viulun/pianon soiton sarallla, usiita satoja/tuhansia syöttötoistoja jalkapallo/jääkiekko sarallla jotta ne olisivat selkäytimesssä.

Vierailija kirjoitti:

Usiita toiistoja viulun/pianon soiton sarallla, usiita satoja/tuhansia syöttötoistoja jalkapallo/jääkiekko sarallla jotta ne olisivat selkäytimesssä.

Ääärimmäisen kovaa kilpailua ja pärjääämistä niiissä kilpailuissa joissa vain tyyyliin nhl ssä maksetaan miljooonien liksat.

Jos katsooo esim japania niiin siellä sylkäisemisestäkin saaa kovat sakot.

Vaiikka taitoluiistelijoilla. Se on on konemaiista suoriutumista. ENsin harjoitelllaan tekniiikat huippuunsa jotta voi olla luova.

Lapsena sitä eii pysty ymmärtämäään mutta kyllä se tulee jossaiiin vaiheessa eteeen.

Muiistan esiim luin yhdestä venääläisestä konservatoriosta lapsena niiiin siellä ne jotka pärjäsivät kuten esiim sergei rachmaninov niiin ne jotka eiivät pärjänneeet tekivät itsariin.

En tiedä ap, en todellakaan. Ja luultavasti siksi etten tuolla alalla toimi.

Työskentelen täysin erilaisissa ympyröissä.

Mutta oma lapseni käy musiikkikerhossa, aivan vain siksi että hän pitää musiikista.

Ei meillä ole mitää toiveita eikä mitään muutakaan oman lapsemme tulevaisuuden töiden ja hänen harrastustensa suhteen.  Lapsi vaan on aina pitänyt  musiikista, jo pienestä pitäen, huitonut ja lallatellut mukana musiikin mukana, kuunnelut niin päiväkodissa kuin kotonakin innoissaan kaikkea lastenmusiikkia.

Niinpä veimme hänet alkeis muskariin.

Mutta lapset ovat lapsia.  Yhtä-äkkiä musiikki ei enää kiinnostakaan, vaan ne kymmenet hänelle luetut runot, lorut ja sadut kiinnostavat paljon enemmän.

Lapsi on lapsi ja tavallaan voidaan sanoa voidaan sanoa hän on kuin muovailuvahaa, jonka voi lapsen jossain kehitysvaiheessa,muovailla tiettyyn muotoon.

Vasta kun lapselle tulee omaa tahtoa, ja hän todella, siis todella kiinnostuu itse joistakin asioista, täysin itsenäisesti,  voidaan alkaa puhua ja ajatella siitä, pitäisikö tuota voimakasta kiinnostusta ohjata lapsen oman kiinnostuksen suuntaan, ja antaa hänelle mahdollisuus mennä johonkin haluamaansa harrastukseen.

Tarkoitan sitä, että vanhempien valitsema harrastus ei välttämättä ole juuri sitä lapsi itse haluaa, hän harrataaa sitä vanhempien halusta,  ei ehkä omasta halustaan.

Ja pieni ja kehittymätön lapsi ei todellakaan osaa laitta vastaan, jos vanhemmat hänet ohjaavat omasta halustaan johonkin tiettyyn harrastukseen. 

Eikä sinääkään mitään väärää ole, paitsi vasta sitten, jos se harrastuksessa menestyminen ei ole aivan niin hyvää ja korkeatasoista, mitä vanhemmat ovat odottaneet ja halunneet.

On tutkittu.

Kaikki ekat viestit on ap:ltä, eikö niin? Mille etsit vahvistusta? Suorittaminen on aina suorittamista ja vanhempien painostus sitä ihtiään. Se on melkoista tasapainottelua, että saa motivoitua lasta empaattisesti. Vanhemmat naamioivat suoritusoletuksensa fraasiin "mutta kun lapsi itse haluaa sitä (lisää laji/instrumentti 6 kertaa viikossa)". Juupa juu. 

Idän (Kiina/Venäjä ja muut epädemokratiat) metodit on olleet pitkään sadistisia. Se on kaikkien tiedossa. Samalla kuitenkin ihaillaan taituruutta. Sellaista se on.