Miten pandemia aika muutti sinua?

Lopetin alkon käytön ja baareissa käymisen. Ja huomasin kaipaavani asumaan kaupungista maalle, kerrostalosta joko rivitaloon tai omakotitaloon. Rauhotuin.

Ei ole ollut pandemiaa minun aikanani.

Ei muuttanut mitenkään.   Vanha koira ei enää opi uusia tapoja.

Tottahan noudatin kaikki säännöt ja ohjeet ja otin rokotukset,  mutta ei se muuten ole heilauttanut elämää minnekään päin,   siis kokonaisuutena.

Tottahan on ollut pahimpina aikoina ollut hiljaisempaa sosiaalisissa suhteissa, vaan ei siinäpä se sitten onkin.

Lopetn tupakoinnin ja aloin liikkumaan luonnossa enemmän.

Kukaan ei usko pandemiaan, ap keskustelee itsensä kanssa.Jokainen tietää jo, että se on kausilentsu.

Mahtavaa kun ei ollut kaiken maailman kissanristiäisiä, huomaan viihtyväni hyvin ilman.

En käy ravintoloissa tai baareissa enkä käytä julkisia. En matkustele enkä tapaa iäkkämpiä sukulaisia. En lähde enää kavereiden kanssa mökkiviikonlopuille.

Yksikään näistä ei ollut oma valinta.

Ei varsinaisesti muuttanut minua, mutta sain katkaistua monta myrkyllistä ihmissuhdetta. Moni oli sellainen, että oli jo ajatellut pitkään, että jokin ihmisessä tökkii, mutta täysin sokea ja kyseenalaistamaton usko koronahysteriaan katkaisi kamelin selän, en jaksanut sitä keuhkoamista turvaväleistä, maskeista ja piikeistä ja rajoitusten hyvyydestä joten ilmoitin, että on parempi että emme ole tekemisissä.

Olo helpottui paljon, kun sai neuroottiset ihmiset pois elämästään :)

Kyllähän sitä huomasi miten vähästä on tyytyväinen ja mitä oikeasti tarvitsee ollakseen onnellinen. Etätyötkin oli parasta.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei usko pandemiaan, ap keskustelee itsensä kanssa.Jokainen tietää jo, että se on kausilentsu.

Oli tai ei pandemiaksi sitä silti kutsutaan. Jokainen toki saa uskoa mihin lystää.

Aika epäsosiaaliseksi siinä tuli kun pitkiä aikoja teki etätöitä ja oli kotona eikä nähnyt paljon ihmisiä.

Ei mitenkän elämäni oli jo enen paandemiaa kaventunut ja paljon,joten ihan normi elämää.helpoa oli ja on noudataa ohjeistus yhä,oli niitä tai ei?Kiitollisuus on sana jota viljelen ja pyrin huomioiman ihmiset elämässäni.Muistaa sanoa heidän merkitys arjessa ,nimen oman ne henkilöt jotka kohtaan eri kerho toiminnat.He ovat aivan uskomattomia arjen sankareita , jaksavat työsään ja ovat itse auringon valoja.

Huomasin haluavani entistä enemmän olla tekemisissä kissojen ja koirien kanssa, kun nyt etäopetuksen aikaan oon ollu kissanvahtina äitini 1v ja 9kk vanhalle kissaneidille. Hankin vielä oman kissan kun palaan yliopistovaihdosta Ranskasta Suomeen tulevaisuudessa, ellei Ranskan maaseutu vie mun sydäntä siihen mennessä. Oon ollu eläinrakas ihan pienestä asti ja tällä hetkellä mulla ei oo vielä omaa lemmikkiä täällä opiskelijayksiössä, mutta toivottavasti tulevaisuudessa on jossain vähän isommassa kämpässä. Koiristakin on kokemusta, kun meillä on ollu pääosin ulkokoirina saksanpaimenkoiria, kun asuin vielä kotona äitini silloisen miesystävän luona. Ne koirat oli mun parhaita kavereita sillon ja kävin aika usein niiden kanssa lenkillä lähimetsässä. Yks koira oli siis meillä kerrallaan. Toisen koiran kuoleman jälkeen otettiin aika pian uusi saksanpaimenkoirapentu. Ehkä yliopistotutkinnon lisäksi voisin lähteä mukaan myös johonkin eläinyhdistystoimintaan vielä.

M27