Lue keskustelun säännöt.
Miten käsittelette negatiivisia tunteitanne?
22.02.2022 |
Mikä auttaa ja mikä on teidän hyvä metodi? Miten hyvin itse olette päässeet yli niistä? Itse käyn ne läpi aina ja nopeasti. Oppi saatu toiselta ihmiseltä.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumalla ihmisille ja kysymällä mielipiteitä tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Lateko se kyssyy
Kuka se on?
Silloin harvoin kun negatiivinen tunne iskee. Fiilaan samantien että olen extaasissa.
Tärkeintä on että itse päätät miten sä fiilaat. Sillä kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.
https://www.reddit.com/r/ALLISMIND/comments/mblz8k/what_is_mastery_of_f…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ongelmia tunteiden säätelyn kanssa eli kaikki mun tunteet on tosi isoja. Voin olla ihan tyytyväinen, pudottaa lasin lattialle ja joutua sen takia sellaiseen vittumävihaankaikkeatapanitseni-tunnetilaan, joka on kauheaa mulle ja läheisilleni.
Mua auttaa tunteiden kuunteleminen ja tarkkailu. Kun huomaan, että tunne on tulossa pyrin huomioimaan, missä osassa kehoa tunne tuntuu fyysisesti. Henkisesti yritän myös tarkkailla sitä päässä tapahtuvaa tunnetta. En mitenkään estele tunteen tuloa tai mitätöi sitä. Esimerkiksi tuossa lasi-tilanteessa en lähtisi ajattelemaan, että ei se mitään se oli vain lasi. Mua saa ärsyttää, että rikoin hyvän lasin ja nyt joudun siivoamaan niitä siruja. Tällä metodilla se tunnekuohu jää paljon pienemmäksi ja mun huomio kiinnittyy itsestään johonkin muuhun.
Suurin virhe ainakin mulla on lähteä mitätöimään tunteita tai yrittää kääntää huomio pois siitä tunteesta. Se toimii ihan maksimissaan viikon ja sitten mulle tulee toi vittumävihaankaikkeatapanitseni-tunnetila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on tärkeintä sallia itselleni kaikki tunteet, eli on sallittua tuntea näin. Sitten hyväksyä se, että tunnen näin. Ja sitten muistuttaa itseä, että se tunnetila ei ole pysyvä, vaan menee aikanaan ohi. T. Kakssuuntanen & epävakaa 30-v
Mulla on monia tapoja riippuen kuinka pahasta tilanteesta on kyse. Pienempien kanssa pohdin hetken, mietin mitäs nyt ja sitten jätän ne sikseen, viimeistään seuraavana aamuna ne on jo käsitelty.
Välillä saattaa tulla sellaisia jumittumisia joihinkin ihan pikkuasioihin, mutta nämä menee "jumiosastolle", joten ajattelen, että minulla ei ole niihin mitään kunnollista ratkaisua tällä hetkellä ja ne aikanaan menettävät häiritsevän voimansa ja voin niitä käsitellä sitten myöhemmin ja todeta, että eipä noissa kyllä ollut mitään syytä hermostua.
Sitten ne kaikista vaikeimmat tunnetilat. Näihin yleensä liittyy myös fyysisiä oirehtimisia. Monesti etsin netistä apua, kirjoitan ylös ajatuksiani tai juttelen jonkun läheisen ihmisen kanssa. Fyysisiä oireita hoidan joko liikunnalla tai lepäämisellä. Nukkuminen ikäänkuin resetoi aivot, palauttaa normaaliin olotilaan, ellei sitten satu näkemään painajaisia. Se hetki kun herää ja mieli on rauhallinen, voi siinä kohtaa nähdä paljon selkeämmin jonkun tilanteen kuin paniikkitilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makaan sängyssä.En mene ulos ,en katso tv tä. Korkein aika muuttaa ulkomaille näistä paskamaista.
Sain inspiraatiota kun näin tv stä kun porukat ostavat uusia koteja Karibialta ym. Ei täällä paskamaassa (Ruotsissa) ole pakko asua ,koska on omaa rahaa ostaa asunto muualta ja päästä rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ongelmia tunteiden säätelyn kanssa eli kaikki mun tunteet on tosi isoja. Voin olla ihan tyytyväinen, pudottaa lasin lattialle ja joutua sen takia sellaiseen vittumävihaankaikkeatapanitseni-tunnetilaan, joka on kauheaa mulle ja läheisilleni.
Mua auttaa tunteiden kuunteleminen ja tarkkailu. Kun huomaan, että tunne on tulossa pyrin huomioimaan, missä osassa kehoa tunne tuntuu fyysisesti. Henkisesti yritän myös tarkkailla sitä päässä tapahtuvaa tunnetta. En mitenkään estele tunteen tuloa tai mitätöi sitä. Esimerkiksi tuossa lasi-tilanteessa en lähtisi ajattelemaan, että ei se mitään se oli vain lasi. Mua saa ärsyttää, että rikoin hyvän lasin ja nyt joudun siivoamaan niitä siruja. Tällä metodilla se tunnekuohu jää paljon pienemmäksi ja mun huomio kiinnittyy itsestään johonkin muuhun.
Suurin virhe ainakin mulla on lähteä mitätöimään tunteita tai yrittää kääntää huomio pois siitä tunteesta. Se toimii ihan maksimissaan viikon ja sitten mulle tulee toi vittumävihaankaikkeatapanitseni-tunnetila.
Tunteiden väheksyminen tosiaan monesti vaan kasvattaa niitä. Itse koen tosi erikoisena sen, että esimerkiksi omassa lapsuudessani kaikki negatiiviset tunteet aina piti lakaista maton alle ja niitä myös mitätöitiin. Siitä on jäänyt tietynlaiset tunnesäätelyongelmat ja vieläkin alkaa ahdistamaan ihan älyttömästi, jos joku vähättelee tunteitani.
Jos lapsena, joku asia tuotti isoa harmitusta, niin se mikä eniten on tuskaa kuitenkin tuottanut, on se vanhempien tuomitseminen ja ajatus siitä, että minussa on jotain vikaa kun tunnen näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsittele mitenkään, koska muille puhumallakin se menee sellaiseksi v-tunmoiseksi itsesäälissä kieriskelyksi.
Vierailija kirjoitti:
Lateko se kyssyy
Late just. Mitenpä niin?
Hyväksymällä, puhumalla. Joskus kirjoittamalla päiväkirjaan.