Lohdutuksen sanoja vaikeaan elämäntilanteeseen. Löytyisikö teiltä sanoja?

Anteeksi etten osaa lohduttaa, mutta et ole yksin. Itselle selvisi juuri vuosien huijaus miehen puolelta, en jaksa mennä töihin, en tehdä mitään. Tiedän kuitenkin, että tämäkin menee ohi! Joku päivä vielä menee ohi, pakko, vaikken siihen juuri tällä hetkellä tunnepuolella usko. Tsemppiä ap!

kirjoita ylös mitä toivot elämältä

ala tehdä niin kuin toivot 

muuta jos niin haluat 

etsi uusi työ

ei mene ohi ennen kuin alat elää omaa elämää. mieti mitä VAADIT miehiltä jatkossa. 

Jaxuhalzu!

Onnittelut, että pääsit kusipäästä eroon. Sure ne asiat mitkä on surtava, anna tunteiden tulla ja mennä. 

Itse vuosia sitten yritin ajatella, että hoidan itseäni niin kuin hoitaisin vastaavassa tilanteessa parasta ystävääni tai vaikka kaksoissiskoani (minulla ei siis oikeasti ole yhtään siskoa). Vien kävelylle, taidenäyttelyihin, leffaan, annan levätä kun väsyttää, käytän uimassa, annan itkeä.

Kuuntele itseäsi ja tarpeitasi. Itke kun itkettää, ole kiukkuinen kuin kiukuttaa. Ole armollinen itsellesi. Halua itsellesi hyvää. 

Tein myös "aarrekartan" sinä kesänä. Eli liimailin isoon pahviin kuvia ja sanoja joita haluan elämääni. Sekin toimi.

Halaus täältä. Kyllä sinä selviät.

Huonon suhteen täytyi loppua, jotta jotain parempaa voi tulla tilalle. Keskity nyt vain omaan itseesi ja huolehdi oma elämäsi ja itsetuntosi kuntoon. Sitten kun itsetunto on taas kunnossa niin sinun on myös helppo löytää kumppani, joka kohtelee sinua hyvin. Kyllä se siitä ❤️.

Aivan ensimmäisenä yrittäisin jäädä sairaslomalle vaikka millä. Kunnon lepoa ja sitten alat toteuttaa uusia suunnitelmia. Tässä ketjussa on jo hyviä neuvoja. Ja lisää voit etsiä kunhan voit vähän paremmin.

Ei minukta mutta Macgyverilta löytyy

Aika auttaa. Tulee parempi tunne. Asunnon saa siistiksi ja joskus muuttokin toimii.

Sama vika ku ap sulla. En jaksa mitään, elämästä kadonnut värit, masentaa ja ahdistaa ihan kaikki. Kaikki menee päin peetä.

Nyt on aika juhlistaa sitä, että pääsit viimeinkin eroon hirveästä miehestä. Kutsu vaikka muutama hyvä ystävä koolle ja kohottakaa malja paremmalle tulevaisuudelle.

Voi surkea mikä elämäntilanne on.

Vierailija kirjoitti:

Aivan ensimmäisenä yrittäisin jäädä sairaslomalle vaikka millä. Kunnon lepoa ja sitten alat toteuttaa uusia suunnitelmia. Tässä ketjussa on jo hyviä neuvoja. Ja lisää voit etsiä kunhan voit vähän paremmin.

Toi sairausloma on kyllä kaksipiippuinen juttu. Tai siis, ihmiset ovat kovasti erilaisia sairausloman hyödyn suhteen.

Itse olen aina kuulunut niihin, jotka upottaa suruaan työhön. Keskellä avioerokriisiäni en huolinut sairauslomaa, vaikka en voinut syödä, laihduin, oli tykytyksiä ja vaikka mitä somaattisiakin oireita. Töissä sain keskittyä edes hetken johonkin muuhun kuin omaan henkilökohtaiseen elämääni, eli siellä tavallaan lepäsin siitä omasta tunnemyrskystä. Samoin kävi isäni kuoleman jälkeen. Mutta tietysti se riippuu työstäkin, kuinka mielekkääksi sen kokee ja toisaalta, mitä se vaatii. Oma mieleni rakenne taitaa olla semmoinen että riittävän hyvästä syystä (kuten työni, jota arvostan) siirrän omat tunnemyrskyni ja ajatukseni siksi aikaa "hyllylle". Mistä ne tietysti paukahtavat naamalle aina kun työstä pitää lähteä kotiin.

Mutta siis, jotkut pysyvät vaikeimman ajan suorastaan hengissä myös sillä työn antamalla jonkinlaisella arvollisuuden tunteella.

Kiitos ♥

Tämä ketjukin sai jo kyyneliä tulemaan, olen niin hajalla nyt. Pakko vaan käydä läpi tämä surutyö, vihakin sieltä varmasti tulee jossain vaiheessa. Hain apua jo smmattoauttajiltakin niin saan purkaa tätä oloani jollekin ihan kasvokkain.

Ap

Ammattiauttajalta *

Ap

Hyviä neuvoja. Itselläni on auttanut akuuteimmassa vaiheessa myös nämä kaksi fraasia: "This too shall pass" ja "asia/askel/päivä kerrallaan".

Vaikka kuinka tuntuisi kaiken p*skan keskellä, että tästä ei voi ikinä selvitä, jonakin päivänä sitä huomaa, että se on taaksejäänyttä elämää ja siitä selvisi sittenkin. Ja kun ei voi tehdä kuin yhden asian kerrallaan, ottaa yhden askeleen kerrallaan ja elää yhden päivän kerrallaan, on tehtävä juuri niin. Ei kannata ajatella liikaa eteenpäin, saati sitten taaksepäin, vaan tärkeintä on että keskittyy vain siihen yhteen asiaan, askeleeseen ja päivään kerrallaan. Vaikka se päivä menisi sängyn pohjalla itkeä vollottaen, kun ei jaksa nousta peiton alta.

Jos tykkäät lukemisesta, lue, jos nautit tv-sarjoista, katsele niitä - tee sitä mikä tuottaa sinulle hyvää mieltä juuri nyt. Juttele ystävien kanssa puhelimessa, jos jaksat. Voisit myös mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa, esim. terveyskeskuksen tai työterveyden kautta. Siitäkin olisi varmasti nyt paljon apua.

Tärkeää on myös muistaa syödä, juoda ja nukkua. Kriisin keskellä on ihan sama mitä syö, vaikka sitten pelkkiä herkkuja, kunhan syö ja saa riittävästi energiaa, sillä ilman sitä ei pysty nukkumaan. Itselläni tosin kriisin keskellä ei maistu oikein muut kuin hedelmät, mutta kannattaa kuunnella itseään ja syödä sitä mikä maistuu. Pääasia että syöt jotain.

Jos nukkuminen takkuaa, laadukas magnesium auttaa. Nyt menee väkisin vähän mainostamiseksi, mutta itselläni Puhdistamon Tripla Magnesium auttoi nukkumaan, kun kriisi oli pahimmillaan. Myös Ilta Magnesium oli loistotuote, mutta poistettiin valitettavasti meillä juuri myynnistä. Sain itse vinkin näistä ystävältä, jolla oli omakohtaisia kokemuksia niin kriiseista, unettomuudesta kuin magnesiumin tuomasta avusta.

Sitten kun on saanut vähän voimia takaisin, voi alkaa katsella ympärilleen ja miettiä aarrekarttaa yms., mitä yllä on kerrottu, mutta ei kannata huolestua, jos et nyt akuutissa vaiheessa jaksa kiinnostua mistään sellaisesta. Siinä helposti käpertyy vain itseensä eikä jaksa ajatella vielä eteenpäin - eikä tarvitsekaan jaksaa. Sen aika on sitten, kun pahin kriisi on hellittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä neuvoja. Itselläni on auttanut akuuteimmassa vaiheessa myös nämä kaksi fraasia: "This too shall pass" ja "asia/askel/päivä kerrallaan".

Vaikka kuinka tuntuisi kaiken p*skan keskellä, että tästä ei voi ikinä selvitä, jonakin päivänä sitä huomaa, että se on taaksejäänyttä elämää ja siitä selvisi sittenkin. Ja kun ei voi tehdä kuin yhden asian kerrallaan, ottaa yhden askeleen kerrallaan ja elää yhden päivän kerrallaan, on tehtävä juuri niin. Ei kannata ajatella liikaa eteenpäin, saati sitten taaksepäin, vaan tärkeintä on että keskittyy vain siihen yhteen asiaan, askeleeseen ja päivään kerrallaan. Vaikka se päivä menisi sängyn pohjalla itkeä vollottaen, kun ei jaksa nousta peiton alta.

Jos tykkäät lukemisesta, lue, jos nautit tv-sarjoista, katsele niitä - tee sitä mikä tuottaa sinulle hyvää mieltä juuri nyt. Juttele ystävien kanssa puhelimessa, jos jaksat. Voisit myös mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa, esim. terveyskeskuksen tai työterveyden kautta. Siitäkin olisi varmasti nyt paljon apua.

Tärkeää on myös muistaa syödä, juoda ja nukkua. Kriisin keskellä on ihan sama mitä syö, vaikka sitten pelkkiä herkkuja, kunhan syö ja saa riittävästi energiaa, sillä ilman sitä ei pysty nukkumaan. Itselläni tosin kriisin keskellä ei maistu oikein muut kuin hedelmät, mutta kannattaa kuunnella itseään ja syödä sitä mikä maistuu. Pääasia että syöt jotain.

Jos nukkuminen takkuaa, laadukas magnesium auttaa. Nyt menee väkisin vähän mainostamiseksi, mutta itselläni Puhdistamon Tripla Magnesium auttoi nukkumaan, kun kriisi oli pahimmillaan. Myös Ilta Magnesium oli loistotuote, mutta poistettiin valitettavasti meillä juuri myynnistä. Sain itse vinkin näistä ystävältä, jolla oli omakohtaisia kokemuksia niin kriiseista, unettomuudesta kuin magnesiumin tuomasta avusta.

Sitten kun on saanut vähän voimia takaisin, voi alkaa katsella ympärilleen ja miettiä aarrekarttaa yms., mitä yllä on kerrottu, mutta ei kannata huolestua, jos et nyt akuutissa vaiheessa jaksa kiinnostua mistään sellaisesta. Siinä helposti käpertyy vain itseensä eikä jaksa ajatella vielä eteenpäin - eikä tarvitsekaan jaksaa. Sen aika on sitten, kun pahin kriisi on hellittänyt.

Olitkin ehtinyt kirjoittaa, että olet jo hakenut apua ammattiauttajalta. Hieno juttu! Tsemppiä ja jaksamista vaikeaan elämääntilanteeseen. <3

Lohdun sanat: tästä on suunta nyt ylöspäin. Nyt mies ei ole enää painamassa päätäsi veden alle, olet kuvaannollisesti päässyt räpiköimään rantahiekalle. Ei haittaa siinä levätä ja vetää henkeä. Selviytyminen riittää.

Nyt tuntuu, että voimat on loppu, mutta kun sinun voimia ei ole enää kukaan vampyyrin lailla imemässä, kohta huomaat, että alat palautua. Olet vahvempi kuin luulet.

Koita nukkua, unet alkavat parantua, kun saat olla kotona rauhassa.

Ota yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin, käy heillä "hoidossa" ja saamassa ajatukset eteenpäin.

Käy terapeuttilla, tai soita auttavaan puhelimeen.

Sinä olet riittävä ja hyvä, sinun arvosi ihmisenä ei riipu jonkun nilkin puheista.

Olet jättänyt taaksesi pahimman, nyt on edessä toipuminen.

älä ole häneen enää missään yhteyksissä, ja missään nimessä älä päästä häntä enää luoksesi, äläkä ala enää yrittää uudelleen. Hän saa sinut uudestaan jalan alle.

Blokkaa kaikissa välineissä, älä vastaa puhelimeen äläkä lue mitään viestejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan ensimmäisenä yrittäisin jäädä sairaslomalle vaikka millä. Kunnon lepoa ja sitten alat toteuttaa uusia suunnitelmia. Tässä ketjussa on jo hyviä neuvoja. Ja lisää voit etsiä kunhan voit vähän paremmin.

Toi sairausloma on kyllä kaksipiippuinen juttu. Tai siis, ihmiset ovat kovasti erilaisia sairausloman hyödyn suhteen.

Itse olen aina kuulunut niihin, jotka upottaa suruaan työhön. Keskellä avioerokriisiäni en huolinut sairauslomaa, vaikka en voinut syödä, laihduin, oli tykytyksiä ja vaikka mitä somaattisiakin oireita. Töissä sain keskittyä edes hetken johonkin muuhun kuin omaan henkilökohtaiseen elämääni, eli siellä tavallaan lepäsin siitä omasta tunnemyrskystä. Samoin kävi isäni kuoleman jälkeen. Mutta tietysti se riippuu työstäkin, kuinka mielekkääksi sen kokee ja toisaalta, mitä se vaatii. Oma mieleni rakenne taitaa olla semmoinen että riittävän hyvästä syystä (kuten työni, jota arvostan) siirrän omat tunnemyrskyni ja ajatukseni siksi aikaa "hyllylle". Mistä ne tietysti paukahtavat naamalle aina kun työstä pitää lähteä kotiin.

Mutta siis, jotkut pysyvät vaikeimman ajan suorastaan hengissä myös sillä työn antamalla jonkinlaisella arvollisuuden tunteella.

Mä myös pidin elämässä järjestyksen ja merkityksen käymällä töissä. Tuntui helpottavalta voida työpäivän ajan olla ajattelematta eroa.

Lisäksi mulla oli hyvät työkaverit, sanoin heti töihin päästyä, että sori älkää ihmetelkö jos olen itkettynyt, tuli viikonloppuna ero. Oli helpottavaa sekin, ei tarvinnut pitää naamiota päällä.

Lisäksi se oli hyvä muistutus päivittäin siitä, että mun elämä ja persoona ei muodostu yhdestä parisuhteesta ja miehestä. Ne on vain pieni osa.

Muista huolehtia siitä, että vaikka menisi kuinka surkeasti, palaudut ja et ole jatkuvasti stressaantunut. Se vie terveyden. Yritä siis löytää asioita, pieniä, joista iloitset. Liikuntaa, rentoutumisjuttuja, mitä tahansa. Huolehdi unesta.

Itselläkin oli omassa elämässä tukku huolia. Sitten tapahtui eräs erittäin ikävä ja peruuttamaton asia lähipiirissä. Se sai asiat näyttämään ihan toiselta, vaikkei mikään omassa elämässäni ole vielä oikeastaan muuttunutkaan paremmaksi.

En tiedä onko tästä mitään apua sinulle, ei varmaan. Yritän kuitenkin tsempata! Mutta myös olla armollinen itsellesi. Yritä mennä pieni asia kerrallaan. Itse olen huomannut, että ajattelen helposti ihan koko ajan kaikkia huolia kerralla. Se vie kropankin ihan kamalaan kuntoon. Yritä siis välttää sellaista. Hyvä, että olet jo tehnyt monta askelta hyvään suuntaan.