Lue keskustelun säännöt.
Koen, että elämäni olisi helpompaa, jos olisin kaunis, mutta, kun en ole
19.02.2022 |
Olen aina kamppaillut huonon itsetunnon kanssa. Olen toisinaan mielestäni sysiruma. En edusta yleistä kauneusihannetta laisinkaan. Sain geenilotossa kaikki ne huonot puolet, ihoni on öljyinen, helposti rasvoittuva, kasvojeni iho on pahin, vaikka suuria finnejä ei olekkaan niin minulla on naamassa ihmeellistä pientä punaista näppylää, punaisia läiskiä ja ihoni väri on epätasainen, olen yrittänyt, vaikka ja mitä tököttejä, joihinkin on uponnut suuria summia ja silti tuntuu ettei mikään auta, mikään ei toimi. Kadehdin muiden heleää ja terveennäköistä hehkuvaa ihoa. Olen myös alkanut syömään paremmin ja juomaan enemmän vettä, mutta ei juurikaan muutosta. Kynteni ovat heikot ja rumat, häpeän niitäkin. Hiukseni ovat hauraat ja ohuet, jos lähden jonnekin laitan hiustenpidennykset, koska häpeän kulkea muuten tämän rotanhännän kanssa, jota ei edes kiva hiusväri pelasta. Teininä halusin joskus jopa kuolla ja kerran rikoin peilin, koska olin mielestäni niin ruma. Nykyään aikuisena tilanne ei sentään enää ole noin paha, tavallaan olen niellyt sen tosiasian, että joudun loppuelämäni elämään tämän naaman kanssa.
Kommentit (4)
Somen kultainen aikakausi tuhoaa monen itsetunnon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena minulla oli ns. pullonpohjasilmälasit ja pottatukka. Kukaan tyttö luokassamme ei koskaan puhunut minulle mitään, olin kuin ilmaa. Teini-iässä treenasin kroppani kuntoon, aloin käyttämään piilolaseja ja pistin fledan ojennukseen ja ihme tapahtui. Vastakkainen sukupuoli, joka ei aikaisemmin sylkenytkään minua kohti, osoitti ennennäkemätöntä kiinnostusta ja olinkin yhtäkkiä "aivan mahtava tyyppi". Koko elämäni olin kuunnellut hokemaa, että tärkeintä on ns. sisäinen kauneus vaikka käytäntö osoittaa, että pelkillä ulkoisilla avuilla sinulla on edes mahdollisuus päästä "pelikentille". Näin se on ja näin se tulee aina olemaan, ei tosin naispuolisilla ole lähellekkään yhtä hankalaa. Baaritiskeillä piiritellään vaatimattomankin näköisiä lähiövalaita mutta ujot ja rumat miehet saavat kyllä olla aivan itsekseen.
Ulkonäköasiat muuttuu. Jos onnistut pitämään itsesi hoikkana, oletkin vetävä tyyppi keski-iässä. Myös jos osaat valita itsellesi sopivan tyylin, hiukset, vaatteet…
Pieni rumuus suojaa hyväksikäyttäjiltä. Muutama kaunis ominaisuus riittää, kauniit silmät, huulet tms. Ei tarvitse olla täydellinen.
Vanhuudessa moni on entinen kaunotar ja toisista taas tulee hyvinkin hyvännäköisiä. Rasvainen iho voi vanhana olla kimmoisampi kuin ohut ja kuiva, helposti rypistyvä iho.
Vanhempana ei välttämättä myöskään enää nämä asiat merkitse, sitä haluaa olla mukavasti.
Kuulostat melko nuorelta aikuiselta. Et ole mietteidesi kanssa yksin. Tämä nykyaika on niin julma ja ulkonäkökeskeinen, että oksat pois. Minäkään en edusta yleistä kauneuskäsitystä, joten ymmärrän tavallaan tuskaasi, mutta en jaksa enää välittää, keskityn mieluummin merkityksellisempiin asioihin elämässä. Ulkonäkö tässä maailmassa on todellisuudessa sivuseikka.