Lue keskustelun säännöt.
40+ ydinperheellinen perheenäiti - mikä on suhteesi seksiin?
18.02.2022 |
Itse olen tätä ikäluokkaa oleva peheenäiti ja halut on aivan nollissa. Kertakaikkiaan seksi ei ole listallani ollut enää aikoihin. Ylipäätään tuntuu sille, että mies painostavine haluineen tuntuu rasitteelta.
Kaksi lasta, vaativa työ ja yleinen väsymys arjesta vievät kaiken energian. Loppuajalla haluaisin puuhailla omiani, pitää itsestäni huolta ja urheilla. En kertakaikkiaan jaksa edes ajatella mitään halukasta seksielämää, sen aika tuntuu menneen vauhdilla ohi.
Onko tämä joku vaihe, vai vaan tähän elämänvaiheeseen sidottua? Pitäisikö seksin olla korkeammalla omalla arvoasteikolla?
Kommentit (94)
Meillä toisinpäin. VAimo vonkaa kyllä aina jos sattuu peiton alla kääntyessä kädet hipaisemaan toisen kylkeä.
Onneksi olen nopsa heräämään sitten kuitenkin itsekin, mutta tällä lailla yhtäkkiä jos vaimo ehdottaa työpäivän jälkeen niin tsempata saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vielä haluttaa ihan hyvin vaikka yli 20 vuotta yhdessä. Mutta ei joka päivä kuitenkaan,niin kuin nuorena. Minä oikeastaan haluaisin, että mieheni olisi vähän innokkaampikin vielä, koska seksi piristää arkea ja ylipäätään elämää.
T:47 v nainen
Ap:n kanssa samoilla linjoilla. Asia olisi ehkä eri jos olisi paljon vapaa-aikaa, saisi nukkua tarpeeksi, saisi olla yksin rauhassa, ei tarvitsisi siivota, kokata, järjestää, kuskata, hoputtaa ja kaikkialla vallitsisi harmonia ja arvostava keskusteluilmapiiri. Sellaista ei elämä ruuhkavuosissa kyllä ole. Menit töihin, kotiin tai harrastuksiin, siellä on kuoro vaatimassa yhteen ääneen sinulta enemmän huomiota ja panosta. Tässä kohtaa ei auttaisi mikään viikonlopun treffiloma miehen kanssa, tarvitsisi ensin tosiaan säännöllistä aikaa olla yksin, tavata ystäviä ja nähdä muutakin kuin koti ja työ. Mitä en kuitenkaan halua, lapset ovat pieniä nyt ja tarvitsevat vanhempiaan juuri nyt.
En kyllä näe tässä mitään oikeaa ongelmaa. Eihän tällaisessa elämäntilanteessa ole biologisesti mitään järkeä käyttää energiaa lisääntymiseen, päinvastoin. Se on jo hoidettu, nyt keskitytään tähän jälkeläisten hoitoon ja hengissä selviytymiseen.
Minusta on myös outoa ja ahdistavaa, että tästä puhutaan yleensä nimenomaaan haluttoman osapuolen ongelmana, joka pitää korjata vaikka voimakeinoin. Joskus lehdissäkin noitatohtorit neuvovat, että kannattaa yrittää vaikka väkisin, siinä sitten siedättyy. Joo ei, siinä menee ne loputkin halut. Ja nukkumisestahan se on pois, palkaksi saa vielä väsymyspäänsäryn seuraavaksi päiväksi. Kyllä taas muistaa, kannattiko.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kanssa samoilla linjoilla. Asia olisi ehkä eri jos olisi paljon vapaa-aikaa, saisi nukkua tarpeeksi, saisi olla yksin rauhassa, ei tarvitsisi siivota, kokata, järjestää, kuskata, hoputtaa ja kaikkialla vallitsisi harmonia ja arvostava keskusteluilmapiiri. Sellaista ei elämä ruuhkavuosissa kyllä ole. Menit töihin, kotiin tai harrastuksiin, siellä on kuoro vaatimassa yhteen ääneen sinulta enemmän huomiota ja panosta. Tässä kohtaa ei auttaisi mikään viikonlopun treffiloma miehen kanssa, tarvitsisi ensin tosiaan säännöllistä aikaa olla yksin, tavata ystäviä ja nähdä muutakin kuin koti ja työ. Mitä en kuitenkaan halua, lapset ovat pieniä nyt ja tarvitsevat vanhempiaan juuri nyt.
En kyllä näe tässä mitään oikeaa ongelmaa. Eihän tällaisessa elämäntilanteessa ole biologisesti mitään järkeä käyttää energiaa lisääntymiseen, päinvastoin. Se on jo hoidettu, nyt keskitytään tähän jälkeläisten hoitoon ja hengissä selviytymiseen.
Minusta on myös outoa ja ahdistavaa, että tästä puhutaan yleensä nimenomaaan haluttoman osapuolen ongelmana, joka pitää korjata vaikka voimakeinoin. Joskus lehdissäkin noitatohtorit neuvovat, että kannattaa yrittää vaikka väkisin, siinä sitten siedättyy. Joo ei, siinä menee ne loputkin halut. Ja nukkumisestahan se on pois, palkaksi saa vielä väsymyspäänsäryn seuraavaksi päiväksi. Kyllä taas muistaa, kannattiko.
Haittaako jos enemmän haluava hoitaa asiansa muulla?
Vierailija kirjoitti:
Meillä toisinpäin. VAimo vonkaa kyllä aina jos sattuu peiton alla kääntyessä kädet hipaisemaan toisen kylkeä.
Onneksi olen nopsa heräämään sitten kuitenkin itsekin, mutta tällä lailla yhtäkkiä jos vaimo ehdottaa työpäivän jälkeen niin tsempata saa.
Ei kai tällaista olekaan... tai jos on, you lucky bastard.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi meillä perheessä ei ole noin päin. Vaimosta on jotenkin tullut tuossa 40-50 välillä aivan ihanalla tavalla paljon aloitteellisempi ja jotenkin rennommin asian ilmaiseva oman halukkuutensa suhteen. Ei se määrä toki ole sama kuin tavatessa, vaan en sitä itsekään sellaisenaan kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kanssa samoilla linjoilla. Asia olisi ehkä eri jos olisi paljon vapaa-aikaa, saisi nukkua tarpeeksi, saisi olla yksin rauhassa, ei tarvitsisi siivota, kokata, järjestää, kuskata, hoputtaa ja kaikkialla vallitsisi harmonia ja arvostava keskusteluilmapiiri. Sellaista ei elämä ruuhkavuosissa kyllä ole. Menit töihin, kotiin tai harrastuksiin, siellä on kuoro vaatimassa yhteen ääneen sinulta enemmän huomiota ja panosta. Tässä kohtaa ei auttaisi mikään viikonlopun treffiloma miehen kanssa, tarvitsisi ensin tosiaan säännöllistä aikaa olla yksin, tavata ystäviä ja nähdä muutakin kuin koti ja työ. Mitä en kuitenkaan halua, lapset ovat pieniä nyt ja tarvitsevat vanhempiaan juuri nyt.
En kyllä näe tässä mitään oikeaa ongelmaa. Eihän tällaisessa elämäntilanteessa ole biologisesti mitään järkeä käyttää energiaa lisääntymiseen, päinvastoin. Se on jo hoidettu, nyt keskitytään tähän jälkeläisten hoitoon ja hengissä selviytymiseen.
Minusta on myös outoa ja ahdistavaa, että tästä puhutaan yleensä nimenomaaan haluttoman osapuolen ongelmana, joka pitää korjata vaikka voimakeinoin. Joskus lehdissäkin noitatohtorit neuvovat, että kannattaa yrittää vaikka väkisin, siinä sitten siedättyy. Joo ei, siinä menee ne loputkin halut. Ja nukkumisestahan se on pois, palkaksi saa vielä väsymyspäänsäryn seuraavaksi päiväksi. Kyllä taas muistaa, kannattiko.
Eli seksi itsessään ei ole sinusta niin kivaa, että sen haluaisi priorisoida tarpeellisemmaksi ja jättää vähemmän tärkeitä asioita pois?
Miten seksi on niin iso asia, että sille ei löydy tuntia tai puolta viikossa, ja miksi juuri se jätetään ensin pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun käytin hormonaalista ehkäisyä ennen sterilointiani, olivat haluni miinuksella, mutta kun sain sen pois, niin alle viikossa sisälläni alkoi sellainen halujen myrsky, että mies oli ihmeissään. Olin silloin noin 39 vuotias, lapsia kolme kappaletta iältään 7-12 vuotiaita, kävin normaalisti töissä ja tekemistä riitti.
Siitä alkoi todella ihan erilainen elämä muutenkin, painoa lähti pois elintapoja muuttamatta 8 kg ja monet asiat paranivat huomattavasti. Nyt olen 47 vuotias ja meillä on mieheni kanssa hyvää seksiä molempien aloitteesta 2-3 kertaa viikossa. Mies on pari vuotta vanhempi ja parisuhteemme on todella hyvä. Olen energinen aina ja jaksan ongelmitta hoitaa kaikki arkiset asiat sekä harrastaa liikuntaa säännöllisesti.
Ei minkäänlaisia haluja. Lasta haluaisin vielä yrittää tuon miehen kanssa, mutta kun halut on nollissa niin täytyy varmaan tyytyä yhteen lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halut on ennallaan tai jopa parantuneet. Mies taitaa olla masentunut tai työ kuormittaa liikaa. Hän ei ole juuri koskaan aloitteellinen enkä aina viitsi vongata.
En ole ydinperheellinen, koska erosimme, mutta olen eron jälkeen seurustellut ja tapaillut. Tällä hetkellä sinkku, ja suhteeni seksiin on se, että tekee mieli joka päivä, ja sen takia täytyy alkaa etsiä uutta kumppania, vaikka muuten viihtyisin sinkkuna enkä kaipaa suhdetta. (Yhden illan jutuista en tykkää enkä innostu, enkä edes ehdi pyöriä missään baareissa tms niitä etsimässä, ja Tinderissä en yhtään innostu seksistä jonkun sattumanvaraisen tuntemattoman kanssa - plus on siinä riskejäkin.)
Nyt toivon, että melkoisen sosiaalisesta työympäristöstäni (uusia ihmisiä tulee kuvioihin säännöllisesti) löytyisi joku, mieluiten seksi- tai kevytsuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kanssa samoilla linjoilla. Asia olisi ehkä eri jos olisi paljon vapaa-aikaa, saisi nukkua tarpeeksi, saisi olla yksin rauhassa, ei tarvitsisi siivota, kokata, järjestää, kuskata, hoputtaa ja kaikkialla vallitsisi harmonia ja arvostava keskusteluilmapiiri. Sellaista ei elämä ruuhkavuosissa kyllä ole. Menit töihin, kotiin tai harrastuksiin, siellä on kuoro vaatimassa yhteen ääneen sinulta enemmän huomiota ja panosta. Tässä kohtaa ei auttaisi mikään viikonlopun treffiloma miehen kanssa, tarvitsisi ensin tosiaan säännöllistä aikaa olla yksin, tavata ystäviä ja nähdä muutakin kuin koti ja työ. Mitä en kuitenkaan halua, lapset ovat pieniä nyt ja tarvitsevat vanhempiaan juuri nyt.
En kyllä näe tässä mitään oikeaa ongelmaa. Eihän tällaisessa elämäntilanteessa ole biologisesti mitään järkeä käyttää energiaa lisääntymiseen, päinvastoin. Se on jo hoidettu, nyt keskitytään tähän jälkeläisten hoitoon ja hengissä selviytymiseen.
Minusta on myös outoa ja ahdistavaa, että tästä puhutaan yleensä nimenomaaan haluttoman osapuolen ongelmana, joka pitää korjata vaikka voimakeinoin. Joskus lehdissäkin noitatohtorit neuvovat, että kannattaa yrittää vaikka väkisin, siinä sitten siedättyy. Joo ei, siinä menee ne loputkin halut. Ja nukkumisestahan se on pois, palkaksi saa vielä väsymyspäänsäryn seuraavaksi päiväksi. Kyllä taas muistaa, kannattiko.
Eli seksi itsessään ei ole sinusta niin kivaa, että sen haluaisi priorisoida tarpeellisemmaksi ja jättää vähemmän tärkeitä asioita pois?
Miten seksi on niin iso asia, että sille ei löydy tuntia tai puolta viikossa, ja miksi juuri se jätetään ensin pois?
Ihmettelen tätä myös.
No, ihmiset vanhenevat. Biologia on tehnyt kanikuksimisvaiheet noin 17-29-vuotiaille ihan vaan, koska se on biologian kannalta järkevintä.
40 ikävuoden jälkeen alkaa halut vähetä ja miehillä tippuu testosteronitasot samaa vauhtia.
Kanipuuhia ei keski-ikäinen niin kaipaakaan. Seuraa luontoa, niin ymmärrät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettakaa nyt selittämässä "ruuhkavuosista" ja muusta. Ei se auta, vaikka se miehenne tekisi KAIKKI kotityöt ja hemmottelisi teitä viikonloppuisin. Ei sitä seksiä olisi siltikään luvassa.
Vinkki pihtarin miehelle:
jos kotona ei ole ruokaa niin pitää mennä muualle syömään.
En minäkään seksiä mitenkään kauhean aktiivisesti halua tai ajattele. Kyllä työt ja kodin asiat vievät ne ajatukset aika lailla. Mutta jotenkin kummasti kun sitten jossain vaiheessa päädytään intiimisti lähekkäin niin se oma mies saa kuitenkin ne hormoonit liikkeelle ja sitten onkin kiva taas vähän helliä toisiamme. Ehkä vain olemme toisillemme niin sopivat että se kemia toimii edelleen kun sille vain antaa mahdollisuuden.
Niin ja ikää jo 48 ja kotona edelleen kolme lasta.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kanssa samoilla linjoilla. Asia olisi ehkä eri jos olisi paljon vapaa-aikaa, saisi nukkua tarpeeksi, saisi olla yksin rauhassa, ei tarvitsisi siivota, kokata, järjestää, kuskata, hoputtaa ja kaikkialla vallitsisi harmonia ja arvostava keskusteluilmapiiri. Sellaista ei elämä ruuhkavuosissa kyllä ole. Menit töihin, kotiin tai harrastuksiin, siellä on kuoro vaatimassa yhteen ääneen sinulta enemmän huomiota ja panosta. Tässä kohtaa ei auttaisi mikään viikonlopun treffiloma miehen kanssa, tarvitsisi ensin tosiaan säännöllistä aikaa olla yksin, tavata ystäviä ja nähdä muutakin kuin koti ja työ. Mitä en kuitenkaan halua, lapset ovat pieniä nyt ja tarvitsevat vanhempiaan juuri nyt.
En kyllä näe tässä mitään oikeaa ongelmaa. Eihän tällaisessa elämäntilanteessa ole biologisesti mitään järkeä käyttää energiaa lisääntymiseen, päinvastoin. Se on jo hoidettu, nyt keskitytään tähän jälkeläisten hoitoon ja hengissä selviytymiseen.
Minusta on myös outoa ja ahdistavaa, että tästä puhutaan yleensä nimenomaaan haluttoman osapuolen ongelmana, joka pitää korjata vaikka voimakeinoin. Joskus lehdissäkin noitatohtorit neuvovat, että kannattaa yrittää vaikka väkisin, siinä sitten siedättyy. Joo ei, siinä menee ne loputkin halut. Ja nukkumisestahan se on pois, palkaksi saa vielä väsymyspäänsäryn seuraavaksi päiväksi. Kyllä taas muistaa, kannattiko.
Olipa negatiivinen kirjoitus. Kuulostat todella masentavalta, äkäiseltä ja kamalalta keski-ikäiseltä naisihmiseltä, johon ei todellakaan olisi hauska tutustua. Sinulle varmasti kaikki asiat ovat ikäviä ja muut ihmiset typeriä, mutta itsessäsi et näe mitään vikaa.
Onneksi en ole sinä, vaan olen iloinen, aikaansaava ja onnellinen 40+ ikäinen nainen, joka nauttii elämästä, ihanasta miehestään ja seksistä tämän kanssa. Minulle muut ihmiset eivät ole riesa, vaan ilon aihe ja varsinkin omat lapset ovat todella mahtavia nuoria ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
No, ihmiset vanhenevat. Biologia on tehnyt kanikuksimisvaiheet noin 17-29-vuotiaille ihan vaan, koska se on biologian kannalta järkevintä.
40 ikävuoden jälkeen alkaa halut vähetä ja miehillä tippuu testosteronitasot samaa vauhtia.
Kanipuuhia ei keski-ikäinen niin kaipaakaan. Seuraa luontoa, niin ymmärrät.
En tiedä onko aina niin mutta jotenkin olen tuttavapiiristä huomannut että ne joilla on ollut pahimmat "kanivaiheet" nuorena, hiipuvat myös nopeimmin. Ne pariskunnat taas joilla on aina ollut tasaisempaa makuuhuoneessa, jatkavat sitä samaa tasaisuutta helposti myös vanhempina ja silloin he alkavat vaikuttaa jo kovinkin aktiivisilta muihin verrattuina.
Aina on haluttanut ihan normisti. Ikää itsellä jo lähemmäs 50v. Ongelma, että miehen halut on vähentyneet (tai jopa vähän kyky). Mutta silti on seksiä, pidän sitä tärkeänä parisuhteessa.
Meillä seksi painottuu tosin lähinnä viikonloppuihin, kun saa edes vähän levätä niin taas jaksaa haluta.