40+ ydinperheellinen perheenäiti - mikä on suhteesi seksiin?

Seksi on parikymppisten juttu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se on, että seksintappaja numero 1 on papin aamen ja hääkakku. Naiset larppaavat seksuaalisesti aktiivista seurusteluvaiheessa, mutta heti kun pappi on julistanut aviomieheksi ja -vaimoksi, on rakennettu bulkkitalo soramontun laidalle, ostettu hybridi-Volvo, hankittu koira ja tehty 1.4 lasta niin miehen kynnys lähtemiselle on niin korkealla, että seksin voi lopettaa turhana ajanhukkana. 

Sitten se mies tökkäisee lemmenmiekallaan jotain halukasta neitoa vaikka firman pikkujouluissa kun kotona on ollut 7 kuukautta päänsärkyä, liikaa koirankarvoja sohvan alla, keittiön viimeinen kulma pesemättä, jonkun kengät vinossa eteisessä. Ja sitten nainen tulee vauvapalstalle itkemään kuinka mies ei halunnut häntä enää ja petti.

Noin käy niille miehille jotka eivät olisi oikeasti halunneet tätä perinteistä perhe-elämää kaikkine lisukkeineen vaan olla oikeasti vapaita poikamiehiä. Naisen mieliksi tai omaa passiivisuutta on sitten kuitenkin ajaduttu tuohon tilaan ja samalla se parisuhde on päästetty ihan rappiolle kun se unelma ei ollutkaan yhteinen.

Ne miehet jotka ihan omasta halustaan panostavat siihen liittoon ja perheeseen saavat kyllä useimmiten sitä seksiä ihan normaalisti myös avioliitossa.

Höpö höpö. Kun nainen päättää tai pikemminkin huomaa, että se oma mies ei olekaan Robbie Williams vaan se "oma, normaali aviomies" niin seksihalut vähenevät lineaarisesti. Seurusteluvaiheessa nainenkin on valmis näkemään vaivaa seksin harrastamiselle, mutta kun se mies siinä nalkissa niin enää ei olekaan aikaa yhteiselle suihkuhetkelle, olohuoneen sohvalla ei voi harrastaa seksiä, koska siihen voi tulla spermaläikkiä, laivalla naapurihytti voi kuulla ja nyt tulee telkkarista Tuulen viemää, se on niin masentava leffa, että sen jälkeen ei kiinnosta kyllä enää mikään seksi.

Höpö höpö itelles. Kukaan. EI kukaan, kieltäydy hyvästä seksistä, mahtavasta orgasmista tai useammasta. Mutta kun naisille on hoettu että ei se haittaa vaikka ei saa kunnon nautintoa, ei se haittaa että vähän klitorisorkkuja saa jotka ei oikeasti ole mitään, kun nainen ei saa kunnolla emätinorgasmia niin ei mikään ihme että seksi kyllästyttää.

Asian vierestä mutta itse kieltäydyin erittäin hyvästä seksistä, kun käytin hormonaalista ehkäisyä. Ei vaan kiinnostanut niin yhtään. Tilanne muuttui, kun vaihdoin ehkäisyyn ilman hormoneja.

Olisiko se seksi ollut silloin niiden hormonien vaikutuksen alaisena hyvää? Mulla ainakin kun kokeilin hormonikierukan käyttöä, meni kaikki, sekä halut että jopa tunto, alapäässä ei tuntunut yhtään mitään. Se oli pelottavaa, ja onneksi meni ohi kun kierukka otettiin pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se on, että seksintappaja numero 1 on papin aamen ja hääkakku. Naiset larppaavat seksuaalisesti aktiivista seurusteluvaiheessa, mutta heti kun pappi on julistanut aviomieheksi ja -vaimoksi, on rakennettu bulkkitalo soramontun laidalle, ostettu hybridi-Volvo, hankittu koira ja tehty 1.4 lasta niin miehen kynnys lähtemiselle on niin korkealla, että seksin voi lopettaa turhana ajanhukkana. 

Sitten se mies tökkäisee lemmenmiekallaan jotain halukasta neitoa vaikka firman pikkujouluissa kun kotona on ollut 7 kuukautta päänsärkyä, liikaa koirankarvoja sohvan alla, keittiön viimeinen kulma pesemättä, jonkun kengät vinossa eteisessä. Ja sitten nainen tulee vauvapalstalle itkemään kuinka mies ei halunnut häntä enää ja petti.

Noin käy niille miehille jotka eivät olisi oikeasti halunneet tätä perinteistä perhe-elämää kaikkine lisukkeineen vaan olla oikeasti vapaita poikamiehiä. Naisen mieliksi tai omaa passiivisuutta on sitten kuitenkin ajaduttu tuohon tilaan ja samalla se parisuhde on päästetty ihan rappiolle kun se unelma ei ollutkaan yhteinen.

Ne miehet jotka ihan omasta halustaan panostavat siihen liittoon ja perheeseen saavat kyllä useimmiten sitä seksiä ihan normaalisti myös avioliitossa.

Höpö höpö. Kun nainen päättää tai pikemminkin huomaa, että se oma mies ei olekaan Robbie Williams vaan se "oma, normaali aviomies" niin seksihalut vähenevät lineaarisesti. Seurusteluvaiheessa nainenkin on valmis näkemään vaivaa seksin harrastamiselle, mutta kun se mies siinä nalkissa niin enää ei olekaan aikaa yhteiselle suihkuhetkelle, olohuoneen sohvalla ei voi harrastaa seksiä, koska siihen voi tulla spermaläikkiä, laivalla naapurihytti voi kuulla ja nyt tulee telkkarista Tuulen viemää, se on niin masentava leffa, että sen jälkeen ei kiinnosta kyllä enää mikään seksi.

Höpö höpö itelles. Kukaan. EI kukaan, kieltäydy hyvästä seksistä, mahtavasta orgasmista tai useammasta. Mutta kun naisille on hoettu että ei se haittaa vaikka ei saa kunnon nautintoa, ei se haittaa että vähän klitorisorkkuja saa jotka ei oikeasti ole mitään, kun nainen ei saa kunnolla emätinorgasmia niin ei mikään ihme että seksi kyllästyttää.

Jos kumppani ei sytytä, niin seksikään ei nouse sfääreihin.

Se noin kiteytetysti. Eikä tuo ole mitään teknistä taituruutta ainakaan itselläni, vaan sitä että toinen on itsessään just hyvä. Mutta näitähän ei voi oikein selittää.

Niin juuri. Eli ei kieltäydytä seksistä, hyvästä seksistä, vaan huonosta seksistä väärän kumppanin kanssa. Ei tekninen taituruus ole se juttu, vaan keskinäinen rakkaus, se että haluaa tehdä toiselle hyvää, ja molemmat myös saavat sen kunnon orgasmin, tekniikasta viis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se on, että seksintappaja numero 1 on papin aamen ja hääkakku. Naiset larppaavat seksuaalisesti aktiivista seurusteluvaiheessa, mutta heti kun pappi on julistanut aviomieheksi ja -vaimoksi, on rakennettu bulkkitalo soramontun laidalle, ostettu hybridi-Volvo, hankittu koira ja tehty 1.4 lasta niin miehen kynnys lähtemiselle on niin korkealla, että seksin voi lopettaa turhana ajanhukkana. 

Sitten se mies tökkäisee lemmenmiekallaan jotain halukasta neitoa vaikka firman pikkujouluissa kun kotona on ollut 7 kuukautta päänsärkyä, liikaa koirankarvoja sohvan alla, keittiön viimeinen kulma pesemättä, jonkun kengät vinossa eteisessä. Ja sitten nainen tulee vauvapalstalle itkemään kuinka mies ei halunnut häntä enää ja petti.

Noin käy niille miehille jotka eivät olisi oikeasti halunneet tätä perinteistä perhe-elämää kaikkine lisukkeineen vaan olla oikeasti vapaita poikamiehiä. Naisen mieliksi tai omaa passiivisuutta on sitten kuitenkin ajaduttu tuohon tilaan ja samalla se parisuhde on päästetty ihan rappiolle kun se unelma ei ollutkaan yhteinen.

Ne miehet jotka ihan omasta halustaan panostavat siihen liittoon ja perheeseen saavat kyllä useimmiten sitä seksiä ihan normaalisti myös avioliitossa.

Höpö höpö. Kun nainen päättää tai pikemminkin huomaa, että se oma mies ei olekaan Robbie Williams vaan se "oma, normaali aviomies" niin seksihalut vähenevät lineaarisesti. Seurusteluvaiheessa nainenkin on valmis näkemään vaivaa seksin harrastamiselle, mutta kun se mies siinä nalkissa niin enää ei olekaan aikaa yhteiselle suihkuhetkelle, olohuoneen sohvalla ei voi harrastaa seksiä, koska siihen voi tulla spermaläikkiä, laivalla naapurihytti voi kuulla ja nyt tulee telkkarista Tuulen viemää, se on niin masentava leffa, että sen jälkeen ei kiinnosta kyllä enää mikään seksi.

Höpö höpö itelles. Kukaan. EI kukaan, kieltäydy hyvästä seksistä, mahtavasta orgasmista tai useammasta. Mutta kun naisille on hoettu että ei se haittaa vaikka ei saa kunnon nautintoa, ei se haittaa että vähän klitorisorkkuja saa jotka ei oikeasti ole mitään, kun nainen ei saa kunnolla emätinorgasmia niin ei mikään ihme että seksi kyllästyttää.

Asian vierestä mutta itse kieltäydyin erittäin hyvästä seksistä, kun käytin hormonaalista ehkäisyä. Ei vaan kiinnostanut niin yhtään. Tilanne muuttui, kun vaihdoin ehkäisyyn ilman hormoneja.

Olisiko se seksi ollut silloin niiden hormonien vaikutuksen alaisena hyvää? Mulla ainakin kun kokeilin hormonikierukan käyttöä, meni kaikki, sekä halut että jopa tunto, alapäässä ei tuntunut yhtään mitään. Se oli pelottavaa, ja onneksi meni ohi kun kierukka otettiin pois.

Orgasmi tuntui ihan yhtä hyvältä kuin muutoinkin mutta kaikki muu läheisyys ja lämmittely, kosketus, suutelu ym. tökki todella pahasti. Niin pahoin, että mielummin oli kokonaan ilman. Ehkäisyn lopettamisen jälkeen tuli muutaman viikon jakso, jolloin kiinnostus seksiin oli aivan kokoaikaista, siitä sitten tasoittui :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kanssa samoilla linjoilla. Asia olisi ehkä eri jos olisi paljon vapaa-aikaa, saisi nukkua tarpeeksi, saisi olla yksin rauhassa, ei tarvitsisi siivota, kokata, järjestää, kuskata, hoputtaa ja kaikkialla vallitsisi harmonia ja arvostava keskusteluilmapiiri. Sellaista ei elämä ruuhkavuosissa kyllä ole. Menit töihin, kotiin tai harrastuksiin, siellä on kuoro vaatimassa yhteen ääneen sinulta enemmän huomiota ja panosta. Tässä kohtaa ei auttaisi mikään viikonlopun treffiloma miehen kanssa, tarvitsisi ensin tosiaan säännöllistä aikaa olla yksin, tavata ystäviä ja nähdä muutakin kuin koti ja työ. Mitä en kuitenkaan halua, lapset ovat pieniä nyt ja tarvitsevat vanhempiaan juuri nyt.

En kyllä näe tässä mitään oikeaa ongelmaa. Eihän tällaisessa elämäntilanteessa ole biologisesti mitään järkeä käyttää energiaa lisääntymiseen, päinvastoin. Se on jo hoidettu, nyt keskitytään tähän jälkeläisten hoitoon ja hengissä selviytymiseen.

Minusta on myös outoa ja ahdistavaa, että tästä puhutaan yleensä nimenomaaan haluttoman osapuolen ongelmana, joka pitää korjata vaikka voimakeinoin. Joskus lehdissäkin noitatohtorit neuvovat, että kannattaa yrittää vaikka väkisin, siinä sitten siedättyy. Joo ei, siinä menee ne loputkin halut. Ja nukkumisestahan se on pois, palkaksi saa vielä väsymyspäänsäryn seuraavaksi päiväksi. Kyllä taas muistaa, kannattiko.

Eli seksi itsessään ei ole sinusta niin kivaa, että sen haluaisi priorisoida tarpeellisemmaksi ja jättää vähemmän tärkeitä asioita pois? 

Miten seksi on niin iso asia, että sille ei löydy tuntia tai puolta viikossa, ja miksi juuri se jätetään ensin pois? 

Hyvä kysymys. Tiedätkö, että seksi useimmille hyvin voimakas tunne-elämän kokemus, halusi sitä tai ei? Kun se tapahtuu haluttuna, se on voimakas positiivinen kokemus. Jos se tapahtuu ei-haluttuna, se on erittäin voimakas negatiivinen kokemus. Tässä mielessä sitä ei voi mitenkään verrata mihinkään kotityöhön kuten tiskaukseen, joka on parhaimmillaankin neutraali kokemus.

Ei-haluttu seksi on suunnilleen samanlainen kokemus kuin hampaiden juurihoito. Miten itse kokisit, jos puolisosi haluaisi oikein paljon suorittaa hampaillesi juurihoitoa? Kokisitko, että voit hänen vuokseen kyllä nousta hammaslääkärin tuoliin puoleksi tunniksi joka viikko, vaikka itseäsi ei hirveästi huvitakaan eikä ole tarvetta?

Jos fyysisesti rakkauden osoittaminen puolisolle tuntuu juurihoidolta, niin pitää erota ihan heti. Miksi ihmeessä joku olisi naimisissa ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua saada orgasmeja? Käsittämätöntä. Elämä on helpompaa olla vaikka yksin kuin huonossa "suhteessa".

Ei se elämä oikeasti ole helpompaa aina yksin. Varsinkin, jos on yhteistä omaisuutta, kuten asuntoa ja mökkiä, tai yhteisiä lapsia. On paljon järkiliittoja.

Rakastan sitä ja sitä on saatava vähintään kaksi kertaa päivässä.

Näin yleensä onkin.

Mieheni on paljon poissa työmatkoilla, mutta onneksi on tinder ja halukkaat 20-25v kundit jotka auttaa hädässä.

Ja kyllä, mieheni tietää ja hyväksyy tämän.

Minua kiinnostaa, miten tuo ydinperheellisyys liittyy tähän seksiasiaan? ilmeisesti en voi vastata, sillä olen ollut uusperheellinen nyt kohta 30 vuotta. Ensimmäinen aviomieheni kuoli.

Kyllä tässä on nimenomaa se homma, että kaiken maailman palstakirjoitukset ja seksitutkimukset eivät vastaa todellisuutta. Täällä voi kirjoittaa mitä haluaa, eikä totuudesta tietoa. Sama tutkimuksissa, ihmiset vastailevat niihin värittäen todellisuutta. Jos otetaan sata pariskuntaa(pentti ja pirkko) ja seksitutkija menee pariskuntien kotiin tekemään todellisia havaintoja arjesta, niin kyllä sieltä makkarin oven takaa löytyy se pentti katsomassa pornoa ja tyydyttämässä (parisuhteessa täyttymättä jääneitä) seksihalujaan. Pirkon sieltä löytää ehkä pari kertaa sadasta. Miehille seksi on vaan niin paljon tärkeämpi asia kuin naisille.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan.. mutta en miestäni. Ihan rehellisesti sanottuna miehen lihominen on vienyt viimeiset halut. Tämän lisäksi olemme henkisesti etääntyneet toisistamme. Toki raskas lapsiperhearki ja työt ovat vieneet voimia parisuhteesta. Eli minä en siis tavallaan ole haluton, vaan haluton miestäni kohtaan. Onko muilla käynyt näin? Miten tästä eteenpäin? En halua erota, sillä kyllä se vaikuttaisi lapsiin tosi ikävällä tavalla.

On käynyt, mutta sillä erolla, että vaimoni on lihonut vuosien varrella normaalipainoisesta lihavaksi, ja en enää onnistu tuntemaan intohimoa häntä kohtaan.

Intiimi kanssakäyminen tuntuu rehellisesti sanoen usein jopa vastenmieliseltä, ja välillä olen myös huomannut ajattelevani aivan jotain muuta, jotta seksi ylipäätänsä edes onnistuu. Tämä kaikki on aiheuttanut minulle suuria häpeän ja syyllisyyden tunteita, ja usein koen myös olevani jollain tavoin "viallinen", koska en onnistu haluamaan vaimoani siten kuten haluaisin häntä haluta.

Olen yrittänyt vaikka minkälaisia mielikuvaharjoituksia, ja omien mieltymyksien muuttamista pakolla ja pelkällä tahdonvoimalla, mutta hyvin laihoin tuloksin. Rakastan häntä kyllä ja suhteemme on muuten hyvä, mutta rakkaus on ainoastaan platonista, sillä minkäänlaista fyysistä vetoa en häntä kohtaan enää tunne.

Itseänikin kiinnostaisi siis tietää voiko asialle tehdä jotain, ja miten tästä eteenpäin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan.. mutta en miestäni. Ihan rehellisesti sanottuna miehen lihominen on vienyt viimeiset halut. Tämän lisäksi olemme henkisesti etääntyneet toisistamme. Toki raskas lapsiperhearki ja työt ovat vieneet voimia parisuhteesta. Eli minä en siis tavallaan ole haluton, vaan haluton miestäni kohtaan. Onko muilla käynyt näin? Miten tästä eteenpäin? En halua erota, sillä kyllä se vaikuttaisi lapsiin tosi ikävällä tavalla.

On käynyt, mutta sillä erolla, että vaimoni on lihonut vuosien varrella normaalipainoisesta lihavaksi, ja en enää onnistu tuntemaan intohimoa häntä kohtaan.

Intiimi kanssakäyminen tuntuu rehellisesti sanoen usein jopa vastenmieliseltä, ja välillä olen myös huomannut ajattelevani aivan jotain muuta, jotta seksi ylipäätänsä edes onnistuu. Tämä kaikki on aiheuttanut minulle suuria häpeän ja syyllisyyden tunteita, ja usein koen myös olevani jollain tavoin "viallinen", koska en onnistu haluamaan vaimoani siten kuten haluaisin häntä haluta.

Olen yrittänyt vaikka minkälaisia mielikuvaharjoituksia, ja omien mieltymyksien muuttamista pakolla ja pelkällä tahdonvoimalla, mutta hyvin laihoin tuloksin. Rakastan häntä kyllä ja suhteemme on muuten hyvä, mutta rakkaus on ainoastaan platonista, sillä minkäänlaista fyysistä vetoa en häntä kohtaan enää tunne.

Itseänikin kiinnostaisi siis tietää voiko asialle tehdä jotain, ja miten tästä eteenpäin? 

Tuttuja tunteita nuo kaikki. Koen valtavaa syyllisyyden tunnetta siitä, että koen oman puolison ulkonäön vastenmieliseksi. Samaan aikaan olen vihainen, että puoliso ei huolehdi ulkonäöstään. Minulle riittäisi, että olisi normaalipainoinen. Olen sitä mieltä, että tuota voi parisuhteessa ollessaan toiselta odottaa. Samaan aikaan tuntuu siltä, että olen pinnallinen ja ikävä ihminen.

Joskus nuorena tyttönä ihmettelin, kuinka joku voi pettää puolisoaan. No nyt ymmärrän. En ole pettänyt, mutta kyllä minä ymmärrän täysin miten voi niin käydä, enkä enää toisten virheitä tuomitse. Ihastun vähän väliä toisiin miehiin. Tälläkin hetkellä yhteen. Sentään joku järki kai minunkin aivoilla on, sillä ihastun enemmän sellaisiin, jotka ovat jollain tapaa saavuttamattomissa. Tälläkin hetkellä ihastunut varattuun mieheen, johon liittyy muitakin vaikeuttavia tekijöitä. Luulen tuon olevan jotain tiedostamatonta, että ihastuksen kohteiksi sentään valikoituu sellaisia, joiden kanssa ikinä mitään ei voisi tapahtua.

En todellakaan tiedä mitä tehdä. Tällaisiin on kovin helppo huutaa, että eroa. Vaikea on kuitenkin katsoa omia lapsia silmiin, että näin "pinnallisista" syistä rikkoisi lapsilta perheen ja kaiken tutun ja rakkaan.

Tämä LOL:

Niinhän se on, että seksintappaja numero 1 on papin aamen ja hääkakku. Naiset larppaavat seksuaalisesti aktiivista seurusteluvaiheessa, mutta heti kun pappi on julistanut aviomieheksi ja -vaimoksi, on rakennettu bulkkitalo soramontun laidalle, ostettu hybridi-Volvo, hankittu koira ja tehty 1.4 lasta niin miehen kynnys lähtemiselle on niin korkealla, että seksin voi lopettaa turhana ajanhukkana.

Sitten se mies tökkäisee lemmenmiekallaan jotain halukasta neitoa vaikka firman pikkujouluissa kun kotona on ollut 7 kuukautta päänsärkyä, liikaa koirankarvoja sohvan alla, keittiön viimeinen kulma pesemättä, jonkun kengät vinossa eteisessä. Ja sitten nainen tulee vauvapalstalle itkemään kuinka mies ei halunnut häntä enää ja petti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan.. mutta en miestäni. Ihan rehellisesti sanottuna miehen lihominen on vienyt viimeiset halut. Tämän lisäksi olemme henkisesti etääntyneet toisistamme. Toki raskas lapsiperhearki ja työt ovat vieneet voimia parisuhteesta. Eli minä en siis tavallaan ole haluton, vaan haluton miestäni kohtaan. Onko muilla käynyt näin? Miten tästä eteenpäin? En halua erota, sillä kyllä se vaikuttaisi lapsiin tosi ikävällä tavalla.

On käynyt, mutta sillä erolla, että vaimoni on lihonut vuosien varrella normaalipainoisesta lihavaksi, ja en enää onnistu tuntemaan intohimoa häntä kohtaan.

Intiimi kanssakäyminen tuntuu rehellisesti sanoen usein jopa vastenmieliseltä, ja välillä olen myös huomannut ajattelevani aivan jotain muuta, jotta seksi ylipäätänsä edes onnistuu. Tämä kaikki on aiheuttanut minulle suuria häpeän ja syyllisyyden tunteita, ja usein koen myös olevani jollain tavoin "viallinen", koska en onnistu haluamaan vaimoani siten kuten haluaisin häntä haluta.

Olen yrittänyt vaikka minkälaisia mielikuvaharjoituksia, ja omien mieltymyksien muuttamista pakolla ja pelkällä tahdonvoimalla, mutta hyvin laihoin tuloksin. Rakastan häntä kyllä ja suhteemme on muuten hyvä, mutta rakkaus on ainoastaan platonista, sillä minkäänlaista fyysistä vetoa en häntä kohtaan enää tunne.

Itseänikin kiinnostaisi siis tietää voiko asialle tehdä jotain, ja miten tästä eteenpäin? 

Vaikeaa miehelle

Rakastan seksiä, haluan joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kanssa samoilla linjoilla. Asia olisi ehkä eri jos olisi paljon vapaa-aikaa, saisi nukkua tarpeeksi, saisi olla yksin rauhassa, ei tarvitsisi siivota, kokata, järjestää, kuskata, hoputtaa ja kaikkialla vallitsisi harmonia ja arvostava keskusteluilmapiiri. Sellaista ei elämä ruuhkavuosissa kyllä ole. Menit töihin, kotiin tai harrastuksiin, siellä on kuoro vaatimassa yhteen ääneen sinulta enemmän huomiota ja panosta. Tässä kohtaa ei auttaisi mikään viikonlopun treffiloma miehen kanssa, tarvitsisi ensin tosiaan säännöllistä aikaa olla yksin, tavata ystäviä ja nähdä muutakin kuin koti ja työ. Mitä en kuitenkaan halua, lapset ovat pieniä nyt ja tarvitsevat vanhempiaan juuri nyt.

En kyllä näe tässä mitään oikeaa ongelmaa. Eihän tällaisessa elämäntilanteessa ole biologisesti mitään järkeä käyttää energiaa lisääntymiseen, päinvastoin. Se on jo hoidettu, nyt keskitytään tähän jälkeläisten hoitoon ja hengissä selviytymiseen.

Minusta on myös outoa ja ahdistavaa, että tästä puhutaan yleensä nimenomaaan haluttoman osapuolen ongelmana, joka pitää korjata vaikka voimakeinoin. Joskus lehdissäkin noitatohtorit neuvovat, että kannattaa yrittää vaikka väkisin, siinä sitten siedättyy. Joo ei, siinä menee ne loputkin halut. Ja nukkumisestahan se on pois, palkaksi saa vielä väsymyspäänsäryn seuraavaksi päiväksi. Kyllä taas muistaa, kannattiko.

Ymmärrän pointtisi. Itsellä arki on (olettavasti) vielä raskaampaa, koska olen pienten lasten yh ja  työtilanteeni on vielä keskimääräistä kuluttavampi. Tunnistan siis todellakin tuon, että joka paikassa ja koko ajan vaaditaan jotain, aika on aina todella rajallista ja paineita tulee joka suunnasta. Omalle levolle ja palautumiselle jää aikaa hyvin vähän. 

Itse yritän tuoda omaan elämääni (ja tietenkin myös lasten elämään) mahdollisimman paljon mukavia ja nautintoa tuottavia asioita (liikuntaa, kauneudenhoitoa, lasi viiniä silloin tällöin, yms.) jotta jaksaisin raskasta arkea. Itse koen, että seksuaalisuus ja seksin tuoma läheisyys kumppanin kanssa on voimavara ja tuottaa iloa, vaikka eihän sitäkään nyt kukaan umpiväsyneenä jaksa joka ikinen päivä. 

Seksi on myös, useimmilla, yksi parisuhteen yhdessä pitävistä voimista. Lapset tarvitsevat vanhempiaan, ja itse avioeron kokeneena ajattelen, että mielestäni vanhemmalla on velvollisuus pyrkiä mahdollisuuksiensa mukaan myös säilyttämään se lasten perhe. En nyt tarkoita että teille tulee ero seksin takia, mutta itse en ainakaan suhtautuisi asiaan noin välinpitämättömästi. Oletko keskustellut kumppanisi kanssa siitä, miten hän asian kokee?